Hurr miten on ollut kylmä.
Ihanan kylmä, kun vain älyää pukea yllensä tarpeeksi.
Karvalakki taas niin mukana kuvioissa.
<3
Tämän päivän luukusta tuli kasa nahkaa.
Läjäpäin kauniin sinisiä nahan paloja.
Sellaisen kokoisia, että saisin vaikkapa niitä nahkatossuja tehtyä.
Ompelukone taas ei oikein pidä ideasta.
Mutta minä hihkuin, pompin ja kiljuin ilosta.
Ja ompelukone, tuo rakas kapistus.
Tuo ei sirkuttanut iloisesti, ei hurissut suloisesti.
Raakkui kuin varis, vaatien kidutuksen lopetusta.
Enkä lopettanut.
En vaikka piti hieman purata, onnistumatta siltikään saamaan saumoja suoraan.
Ja tuossa takelluksen keskellä huomasin leikanneeni myös mittanauhan katki.
Liekö ollut jo ennen, tiedä häntä.
On noita apureitakin, mutta kiitos kuulukoon kelle tahansa, on minulla kuitenkin älypuhelinpussukassa käsilenkkinä mittanauhaa. Tuo nahkapala on kaikista rosoisin pala minkä löysin. Sellainen hieman kulunut ja siinä on tuollainen magee merkintä.
Oi, sanon minä <3.
Ja vuorikankaana on Marimekon Räsymattoa. Kuvassa näyttää super nuutuneelle, mutta taitanee tuo kamera vain olla turhan tarkka. Eihän pussukkani nyt voi mitenkään olla täynnä langan pätkiä vaikka on jo käytössä! ;D
Ja vaikka tänä jouluna olen tietoisesti välttänyt turhia ostoksia, piti kuitenkin anoppini joulupuodista mennä ostamaan erään tutun naisen tekemä kynttilä.
Just mun näköinen tuo kuppi.
Oi, jo toisen kerran yhteen postaukseen. Taitaa olla hyvä päivä.
No mutta, Tuulimylly-Elena jahtaa isosiskoa ja kova meteli lähtee kiljukauloista. Taitanen mennä vaimentamaan hieman volyymiä neideistä ja sitten leivotaan kukkosia.
Nam.
No mutta, herkullista tiistaita teille lukijani, iloa ja sen sellaista tasapuolisesti kaikille!
