tiistai 22. lokakuuta 2013

Haasteita kaksin kappalein

Olen saanut pari haastetta ja niitäpä tässä sitten rustailemaan. Iso kiitos teille ihanaiset naiset kunniasta :). 
Vastailempa ensiksi Unelmaa Elämässä-blogin Ninnun lähettämään haasteeseen.
Ja säännöt kuuluivat näin:

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa
1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)


1. Kiinnyn esineihin todella vahvasti. Enkä raaskisi heittää mitään minulle tunnerikasta pois.
(Kuten kuvan nukkanen villatakki, ostettu minulle kun olin ylä-asteella! Tai laukunhihna lempi laukustani, jonka säästin kun laukku alkoi haista omituiselle ja heitin pois.)
2. Olen hyvin ailahtelevainen ja en useimmiten itsekkään tiedä reaktiotani asioihin, ennen kuin siinä tilanteessa.
3. Olen ääripääihminen ja kultainen keskitie harras toiveeni.
4. En tiedä mitä haluaisin tehdä ammatikseni.
5. Syön joka päivä jotain makeaa.
6. Niskani ovat aina niin jumissa, että puren alati hampaita yhteen. 
(Vastaantulijat älkööt luulko, että olen aina kiukkuinen, vaan taidan olla niskajumppaa vailla)
7. Haaveilen jonain mahdollisena elonpäivänä hankkivani jonkun Custom-pyörän.
8. Kunnioitan ihmisissä suorasanaisuutta, huumorintajua, aitoutta ja tiedostamatonta kauneutta.
9. Ostan mielelläni klassisia ja laadukkaita tuotteita, jotka menevät monen monta vuotta. Nyttemmin kukkaro ei vain meinaisi antaa myöden näille investoinneille. 
(Tiedoksi tutuille,, että iänikuinen Lapista ostettu karvalakki tulee tänäkin talvena kököttämään syvällä päässäni <3 (joku siellä ajattelee, että eikö siitä vieläkään päästä eroon, edes näin monen vuoden jälkeen :D)
10. Siinä missä muut maalaisivat seinänsä valkoiseksi, minä varmaan maalaisin mustalla.
11. Minulla on kausia, kun en kykene tehdä käsitöitä, kun pyörryttää ja oksettaa niin paljon. Nyt olemme lähellä sitä (taas!) ja pakko alkaa huolehtia liikunnasta, niin siis vaikka huomenna?

Ja 11 kysymystä vastauksineen:
1. Miten vietät vapaapäiväsi kaikkein mieluiten?
Tekemällä just sitä, mitä sillä hetkellä haluttaa tehdä, elikkä tietysti käsitöitä ja jos kerran ihan oikein vapaapäivää vietettäis niin silloin menisin kunnon hikilenkille käsitöimisen lisäksi.
2. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?
Varmasti se kun lunta oli niin paljon, että en nähnyt eteeni pihalla, vaan kuljin isoveljieni kolaamissa 'käytävissä'. Olisinko tuolloin ollut joku toosi pikkuinen 'Kilku'. En osaa sanoa ikää, mutta aikas pieni taisin tuolloin olla, kun kaikki veljeni taisivat vielä tuolloin asua kotosalla.
3.Mistä haaveilit lapsena ja oletko saavuttanut sen?
Ihan pikkuisempana haaveilin häistä ja sen sellaisesta perus setistä kuin lapset ja omakotitalo. Ja nuo kaikki minulle on annettu, ilman omaa ansiotani. Varsinaisia omia saavutuksia minulla ei taida juurikaan olla. Kunnianhimoni taitaa olla olematon ja unelmani suhteellisen pieniä.
4. Jos saisit valita itsellesi vain yhden harrastuksen, mikä se olisi?
Käsityöt tietenkin!
5.Lempivuodenaikasi ja mikä siitä tekee parhaimman?
Talvi. Ja sanottakoon vielä luminen talvi. Hetken on valoisaa, mutta musta yökään ei ole kokonaan musta. Toivoisin elämänkin olevan kovin mustavalkoista, jolloinka tulkintavaraa ei jäisi ja asiat olisivat yksinkertaisia.
6. Mikä on ostoslistalla ykkösenä itselle?
Jotain puolijuhlavia vaatteita, jotka menevät arkeen mutta  myös juhlaan.
7. Lempiruokasi?
Arkena jauheliha (!!) ja sitten ravintolassa taitaisin vetäistä jonkun perus Metsästäjän leikkeen jossa olisi eeeekstra paljon sienikastiketta <3.
8. Kuinka hemmottelet itseäsi?
Syön, yllätys yllätys, jotain makeaa ja teen käsitöitä, laitan saunan päälle ja könötän siellä liki tunnin. Jonka jälkeen söisin lisää jotain makeaa ja tekisin niin kauan käsitöitä kuin silmät vaan pysyvät auki. 
9. Mitä teet aamulla ensimmäisenä herätessäsi?
Köllöttelen puolituntia horroksessa ja nousen ylös ajatellen, että oliko virhe valvoa kutimella kolmeen asti?
10. Mikä on sinulle tärkein perinne josta et voisi luopua?
Jouluperinteet. Sauna ja riisipuuro sekametelisopalla on aika must. Täällä Pohjammaalla käydään aina ulkona tähtien tuikkeessa jouluhartaudessa kuuntelemassa mieskuoron laulua ja viedään kynttilöitä haudoille. 
11. Helppo, loppuun lempivärisi?
Joskus elämässä on pakko valita monesta kivasta yksi. Ei ehkäpä mikään helppo, mutta sanottakoon että harmaa. Musta ja valkoinen on kyllä lähes yhtä upeita, mutta kenties tuo harmaa on tuollainen tylsä välimuoto kuten taidan vähän minäkin olla.


Pari vuotta sitten tekaisemani sukat ja eteisen matto. Molemmat arjessa kulahtaneita, mutta niin rakkaita.
Ja sitten toiseksi vastaan Kristallinkirkkaat ideat! -blogin Nipsun lähettämään haasteeseen. Kiitosta kehiin myös vielä tässäkin välissä. Nämä ovat kyllä aina kivoja vaikkakin olen huono näitä lähettelemään eteenpäin. 

Haasteen säännöt ovat vanhat tutut:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle
4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

1. Tarina blogisi perustamisesta?
Olimme kyläilemässä serkkuni luona, jossa eräs neitonen oli tehnyt hääpuvun yhtenä yönä. Ja silloin heräsin todellisuuteen, että missä on tuo neitonen minussa. Se joka uskoo itseensä ja mikään ei ole liian suuri haaste tavoiteltavaksi. Jolloinka lähdin tämän blogin kautta etsimään jostakin sitä Kipaa, joka on hautautunut kaikkien arkisten tittelien alle. Ja teen tuon matkan blogaten ja ennenkaikkea käsitöitä tehden. :)
2. Lempikäsityölajisi?
Tää on paha, mutta kyllä se on neulonta.
3. Oletko aina tehnyt käsilläsi vai puriko käsityökärpänen sinua vanhempana?
Olen aina tehnyt jotain ns. taiteellista, mutta vasta Pohjammaalle muuttaessani pääsin hurahtamaan näihin käsitöihin täysin. 
4. Mistä hankit käsityötarvikkeesi?
Ihan perus marketeista, nettipuodeista, kirppiksistä ja paikallisista kaupoistakin. Myös Päntäneellä tulee Tapion Lankakaupassa käytyä lähes joka kuukausi (ei ollenkaan hyvä juttu kukkarolle :D)
5. Kenelle teet käsitöitä?
Läheisille ja itselle enimmäkseen. Joskus joku tekee myös tilauksia ja sitten pitäisi tänä jouluna tehdä anopin joulupuotiinkin jotain. 
6. Käsityö, josta olet kaikkein ylpein?
Olen tähän joskus ennenkin tainnut vastata, mutta en muista mitä siihen sanoin. Eikä aivoni taida raksuttaa tähän iltaan yhtäkään kovin 'ylitse muiden' -työtä. Taidan olla tälläinen tasatahtinen tekijä, mutta ylitin itseni tässä taannoin selättämään kammoni trikookanttausten suhteen ja se on jo suuri saavutus!
7. Painajaismaisin käsityöprojektisi?
Varmaan jotkut ompelujutut. Ei ihan niin vahva laji.
8. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
Sammalpolku-trikoosta, pitsistä ja pallotrikoosta neitosille mekot.
9. Milloin teet käsitöitä?
Aamusta iltaan joka välissä, ku vain vähänkään mahdollista. Jonain päivinä enemmän, jonain vähemmän.
10. Mistä saat inspiraatiosi?
Toisista blogeista, kirjoista, netin syövereistä, lehdistä, katumuodista ja mainoslehdistä.
11. Parasta käsityöharrastuksessa?
Ajatusten soljuminen käsitöiden lomassa. Ne tunnetilat kun kutakin työtä tekee, pintaa silittelee ja puolittain valmista sovittelee. Joskus onnistumisen tunne ja sitten se ilo jonka valmis tuotos tuottaa joko minulle itselleni tai sitten itseni lisäksi vieläpä jollekkin toiselle. Ja yksinkertaisesti tekemisen ilo.


Taidan olla tällä kertaa niin tylsä, että en lähettele kumpaakaan haastetta eteenpäin. Useimmilla tutuilla blogeilla nämä haasteet ovat just piipahtanut tai saapunut, joten taidan vain nauttia yksinoikeudella kysymyksistä ja niihin vastailuista. Ne ovat tosi kivoja, eikä siihen vierähtänyt kuin kaksi tuntia!! Nyt on kyttyrä niin kipeä, että taitaa ihan oikeasti pakko jumpata tänään.. jos vaikka jäis vaihde päälle? :) Isännän ja kaivinkonemiehen vaihde on ainakin jääny päälle ja pitäis lähteä niitä hätyyttämään tallin pohjien parista kahville. 
Anopilta saatua pullaakin olis pakkasessa.
Nam. 
Taidan tästä hilpasta pakastimelle. 
Hilpaskaahan tekin herkuttelemaan joko namskis herkkupullia, tai vaikkapa namskislankoja. Tänään sorruin taas Tapsan lankakaupassa yhteen Novitan Hile-kerään , mutta vain yhteen! 

Iloa, aurinkoa ja seesteisyyttä teille lukijani ja tervetuloa uusille! Harva on joukkomme, mutta tiivis tunnelma on sitä suuremmalla syyllä taattu? <3  

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pikainen apilapallo-postaus


Tässäpä teille pikapostaus Apilapallo neuloksesta (Pehemiältä) tehdyistä haaremeista. Olen tällä samaisella Ottobren kaavalla tehnyt ennenkin ja käytin samaa (en muista mistä lehdestä). Tämä kangas on vain niiiin lemppari. Ja rakastan haaremipöksyjä.
Se on siis minun rakkauteni.
Veronikahan piti lahjoa housuihin. "Saat muuten pinkkiä mutta kuvan ajaksi nämä haaremit,  kuvan jälkeen laittaa HelloKittyGlitteritylliballerinaunelman takaisin. "
"Liian isot", oli kommentti ja repi haarojen välissä olevaa väljää kangasta. Mutta suostui ulkoilun jälkeen laittamaan nämä päälle mukisematta!! Jes <3.

Ennen ulkoilua sitten taas Elenan housut ennättivät jo pyykkiin. 
Maitokuppi, turkales, kaatui päälle!
 Maitoiset pökät on jo pestynä ja kuivamassa, jes myös sillä saralla <3.
Nyt valmistautumaan käsityöiltaan. Jos vaikka jämälankoja pyörittelis palloiksi. hoihoihoijjakkaa!


Haasteitakin on tullut, kiitän näistä kunnianosoituksista ja postailen niitä sitten ensi kerralla. Niissä kun menee minun kohdallani aina mielettömästi aikaa ja sitähän ei nyt tällä kertaa ole. 

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille ja huumoria arkeen!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hip hei ja Heikun Keikun -ylläri!


Eilinen oli hyvä.
Ja tänään loistelee aurinko. Kellastuttaa sisäseinät ja lumoaa lämmöllään. 

Löysin postista Heikun Keikun -blogin Annin lähettämän viirinauhan ja meikkipussin.
Ihanat, niin ihanat ja piristävät värit!
Kiitos Anni!
Toivotuksesi kävi toteen, sillä aurinkoahan tuo ihana nainen minulle toivotteli. 
Toivotaan, että sielläkin päin suomea aurinko hymyilisi <3.





Tuollaiset ihanuudet inspiroivat minua saattamaan pari keskeneräistä projektia loppuun. 
Räsymatto virkaten (seassa kyllä ostokuteitakin). Ja joulutötteröitä.
Huomasin jossain vaiheessa mattoa, että kerrosten vaihtumiskohta menee ihan vinoon. Enkä jaksanut purata, jolloinka tein koko matkalta sen sitten vinoon. Uskon, että maton saaja ei pahemmin piittaa pienistä mokista. 

Suvaitsevat ystävät ovat parhautta <3.


Täällä meidän pienessä omskussa on siis hieman jo joulunodotusta ilmoilla. 
Ja tälläkin hetkellä pieni kerros lunta peittää synkän maan. Kas, kas,. ihan kuin tässä alkaisi olla innoissaan elämästä. Kuin tyytyväisyys olisi rinnassa. Arkihan on elmän parhautta, pienellä tvistillä sehän on luksusta. Ei vaadita sen suurempia kommervinkkejä saamaan sisäisen rauhan. Ainoastaan lähimmäisenrakkautta ja ennen kaikkea niitä läheisiä ihmisiä. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka kestävät synkkyydenalhoissa viruvaa ja nostavat, kantavat. 
Elämä. 
Vuorovaikutustahan se on. Ja nyt koen oloni niin keveäksi, että epäilen olevani elossa lainkaan. Tältäkö se arki tuntuikin, kun mieli ei ole nuutunut ja kyllästynyt?



Miten mieli nyt voisi olla piristymättä tuollaista herkkuviiriä katsellessa?
Kiiiiiiitooooosss Anni 
Silloin kun on jotain niiiin ihanaa tapahtunut, ei ole muuta sanottavaa kuin

OI !
Uskon, että tulee kyllä muulloinkin käytettyä kuin vain jouluna, joten älkää siellä huoliko. Ei meillä vielä mitään joululauluja kuunnella, muuta ku Tip Tappia vain vähän joka päivä hoilotetaan. Sitä on laulettu viime joulusta asti (outoja viehtymyksiä lapsilla).

Jos lapseni rrrakastaa tip tappi-laulua niin

Minähän 
Rakastan
Näitä Värejä 
<3 .




Vaihtarit ovat parhautta (tekemäni pompulat Annille näet hänen blogissaan), kauniit vanhat kuosit huippu kauniita ja värien käyttö sallittua myös lokakuussa. Pakkoko sitä on pelkkää harmautta haalia ympärilleen, vaikka kauneimmista kaunein värihän se on. 

Värejä, iloisia yllätyksiä, läheisiä hetkiä ja rakkautta auringonsäteissä toivottelee

Kipa.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Pyöreää ja harmaata.


Kymmenen tunnin urakka takana kranssia tehdessä. Ja tuloksena yksi ja ainoa kranssi. Jää niin itselle, tulisi aika kallis kranssi myydä. Olkoot lahja itselle sillä eteinen vähän kaipasi piristystä. 


Myös pyöreää mattoa on tullut virkattua, harmaata tietysti. Lokakuussa muun värisiä mattoja saa edes tehdä? Vois vaikka mieli piristyä jos jotain värikästä raitamattoa tekis :D.





Aurinko on hemmotellut meitä tänään. Kuvatkin meinasi olla jotenkin kellakkoja tai ylivalottuneita. Vaihtelua täysin harmaille kuville (joo joo, hanki kunnon kamera.. ja vastaus on, että jouluna, oi jouluna). Isäni teki minulle puuloodan ja se on eteisessä vastaanottamassa vieraiden ulkovermeitä. Ihana fiilis pitkästä aikaa. Paljon saatu aikaseksi ja paljon maailmaa paranneltu kaikkien kolmen siskoni kesken. Miten paremmalta elämä taas maistuu kun on saanut myös sitä sokeria. Sillä sitähän nuo siskoni ovat. Makeaa ja lohduttavaa seuraa. Sitä parhautta <3

Läheisyyttä ja lempeyttä päiviinne toivottelee 
Kipa

tiistai 15. lokakuuta 2013

Lohduttavien sanojen lokakuu


Tiedättehän sen lokakuun harmauden. Sen synkkyyden joka antaa hieman enteillä itseään ja sitten kuitenkaan ei vielä saavuta sinua. Hipaisee, vaan ei vielä syleile. Joskus on niitä päiviä kun tekisi mieli juosta vastaan. Joko kädet nyrkissä tai avosylin, se riippuu päivästä.
Pimeys.
Pienikin valonliekki kantaa päivään uuteen. 
Älä luovuta. Anna auringon hivellä kasvojasi. Anna sen syleillä, vaikka tiedät sen kohta sinut jättävän. Pidä luonasi hetken sen lämpö. Anna sen sinua lohduttaa ja nostaa ylös.

Kylmää. Ankeaa.
Miksi annoin säteesi langeta päälleni?
Kuvittelenko, vai onko taas astetta kylmempää?

En valita. 
Vaan totean lokakuun tuottavan tuskaa. Hiljainen kuolema vai kidutusta?
Saat itse valita.
Olen alkanut huomata, ettei varjoja kannata pelätä. Ne ovat alati lähellä. Vaanivat ja varmasti iskevät silloin kun olet heikko, ryvet ikävässä ja yksinäisyydessä. Varjojen pimeydessä näet arjen yksitoikkoisuuden. Valo piilottaa askareiden ankeuden allensa. Tukahduttaa sen vastaväitteet ja kuiskaa lohdutellen, valvon luonasi päivät ja yöt. Pitelen sinua kun heräät yöllä. Olen tässä. Nuku rauhassa sinä pienoinen. Huomenna on päivä uusi. Se on hyvä, kun sen sinulle valmiiksi valaisen.
Lohduttavien sanojen lokakuu ei ole täällä.
Se on hetken hehkua ja varjojen vaanintaa.
Ei varjojen valtakunta koskaan häviä. Vahvistuu päivä päivältä sen mahti, älä luovuta, hoen mantraani. 
Enkä luovuta. 
Kestän hetken syleilyt ja otan niistä kaiken irti. Kohta lumenvalkeus on täällä ja sen kylmä syli on lohtunani. Miten kauniisti hohtaa sen pinta, kun katse vaeltaa sen hunnuilla. Enkeleitäkö siinä nään? Kaksin kappalein räpsyttelevän lumessa? Kyllä äiti jaksaa. Kyllä mä jaksan.
En luovuta. 
Ainakin sinne asti jaksan.


Melodramaattinen puoleni nauttii lokakuun kirpeydestä. Synkkyyden alhoissa se nauttii vaeltaa, ammentaa luonnon kuoleman väreistä virtaa. Kuitenkin hieman kavahtaen sitä. 
Ehkä sen on hyvä?
Kituminen on merkki elämästä. Vielä virtaa veri suonissani. 
Yhä jaksan nostaa päätäni ja anoa. Lisää aurinkoa pyytää, lisää huumoria arkeen, lisää itseironiaa.
Lisää. Miksi aina lisää?
 Miksei tässä ja nyt ole hyvä? Sillä tässä ja nyt on hyvä. 
Nyt.
Olen onnellinen, kiitollinen ja rakastettu. 
Lisää, mitä lisää? 
Kaikki on annettu, mutta muisti taitaa vain pelata huonosti. Yksi rahtunen huumoria löytynyt. Yksi kourallinen naurua ja monta sylillistä rakkautta (ihana isosiskoni lapsineen tuli Pohojammaalle <3).

Aika hyvä saalis, eikö?

Aurinkoa.
Elämän pituisia aarteita, niitä itsestäänselvyyksiä sinulle toivottelee
Kipa.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Neuleponcho parissa tunnissa.

Ota se kuva äkkiä, tänne jääääääätyyyy :D

Olen haaveillut neuleponchosta pitkään. Aloittanutkin yhtä joku vuosi sitten ja on yhä kesken. Noh, eilen sitten käväisin paikallisesta hakemassa neulekangasta ja surautin sellaisen itselleni. Äkkiähän tuo valmistui kuten otsikko jo kertoikin.


Elikkä tehkäämme sellainen 'rätti' , kuten tätä ihanuutta kutsun, jossa on neliö ja keskellä pääaukko, siinä huppu vuorella. Tällä kertaa en leikannut vahingossa takaosaankin aukkoa, mutta leikkasin isomman aukon kuin huppu. Jos olisin tehnyt lapselle, olisin laittanut iiiiison rusetin tuohon keskelle tulleeseen aukkoon, mutta nyt laitoin itselleni monessa ostovaatteessakin vilahtaneen kolmion. Kenties joku laskoskin olisi voinut sopia, mutta reunat eivät olisi sitten mennyt noinkin kivasti tasan (josta olen niiiiiiin ylpeä, langansuunta kun oli jotenkin ihan vino). 


Pienen pieni yllärikin on hupussa.
Ja osasta kohtaa tuo neule ja trikoo venyi ommellessa, jolloinka kupruilua esiintyy hupun reunassa. Harmittaahan tuo, mutta sepä ei johdukkaan minusta, vaan ompelukoneesta? :) Tai ainakin sellaisen havainnon tein, että minusta riippumattomista asioista tuo paininjalka oikein painoi kankaan lyttyyn (ja kyllä löysytinhän minä niitä lankoja, mutta tuossa ihan reunassa sillä ei ollut vaikutusta). Passaa käyttöön noin.<3



Nyt tämä ihanan lämpimän ja pehmoisen tunikan omistaja menee laittamaan perheelleen jotain sapuskaa. Nuorinta päiväunille ja ehkä tätä huushollia vois taas järjestellä. Ne on taas niitä asioita, jotka kyllä turruttavat helposti mielen. Luojan kiitos, että on vastapainoakin olemassa huushollaukselle.

Tasapainoista tai aivan päätöntä väri-ilottelua teidänkin päiväänne toivottelee 
Kipa

perjantai 11. lokakuuta 2013

Läheltä se löytyikin.


"Kun on niitä päiviä, että masentaa ja ahdistaa. Olo yksinäinen. Niin mikään ei piristä enempää kuin kimppu keltaisia ruusuja ja makoisa suklaa. " Sanoi hän turkoosissa pipossaan ja rutisti pitkään, lujaa. Viipyi sen aikaa, että kyyneleet kuivuivat ja hymy palasi kasvoilleni. 

Lähimmäisenrakkaus <3

Kiitos!

Niin ja hyvää perjantaita kaikille!