Pysähdys arjen keskellä

Tällä viikolla tänään on vietetty pisin aika sisällä ja muuten ollaan oltu puutarhatöissä. Lupasin Veronikalle eilen, että huomenna otetaan hiukan rennommin. Siivotaan vähän ja käydään hiukan vain hakemassa lisää koristekatetta. Muuten ollaan vain. Pompitaan trampalla, ihastellaan tähän mennessä saavutettua (ja tuota isännän tekemän kaapin yllä lymyilevää kolmen euron kirppis aarretta) ja ehkäpä kudotaan. Ihastuttava Pompin ale-pakettikin postissa odottaisi. Sen tulo ajoittuikin vallan mainiosti perheen rentoon päivään. Rentona päivänä sormet eivät ole multaset ja uskaltaa vapaasti tunnustella ihastuttavia kankaita. Iikk. Äkkiä popot jalkaan ja postiin. :)

Joskus on hyvä pysähtyä kesken uurastuksen. Katsella kaukaa ja vain nauttia matkasta. Tänään on meidän lomapäivä, lasten ylenpalttinen huomioimispäivä ja vielä mammailupäivä.

        

 Hyvää viikonloppua kaikille! 

Lupaan haastaa kirjoneuleen vielä tänä viikonloppuna ja saada nuo neitosen sukat tuosta sohvapöydältä kudottua valmiiksi. 

Mihinhän kaikkeen viikonloppu sinut haastaa? 

Aarteita kirpparilta

Sieltäkö näitä löytyy?

Näitä iloisia kaunokaisia?

Naurusuita ja sinisimmuja?

Vaan lahjaksi saimme vaikka köyhähköjä oomme.

Paita, se lähes euron on.

Sen me mamman kanssa haimme.

Eilen kävimme kiertelemässä paikallisia kirppareita äitini kanssa, kuten viime postauksessa lupasin. Kiertely ei ollut turhaa sillä löysin vanhan miesten kauluspaidan. Voi mikä kangas! Äitiäni hymyilytti innostukseni löytäessäni euron aarteeni. Paita oli aivan kellastunut, mutta kuosi vain oli niiiiiin mun juttu. Helposti menee kyllä ryppyyn, mutta ei haittaa. Kuosi on vain niin sopiva kaapissa lymyileviin Pomp De Luxin tummanruskeisiin pussihousuihin.  Paidan käyttäjä joko rakasti löysiä vaatteita, tai sitten oli reilun kokoinen kaveri sillä kangasta oli aika paljon. Sain vapaasti leikeltyä mekon kaavat ja vähän vielä jäikin kivoja tilkkuja askarteluun (joku siis ihan oikeasti vain rakastui tähän ja säästää kaikki palaset). Kanttinauhaa en saanut kylläkään leikattua vinoon, mutta onneksi on noin avoin kaula-aukko. Kaava on joku suht vanha Ottobre, sillä olen tehnyt tämän MEKON kaavalla Veronikalle ensimmäiset mekkoni. Vanhoja piirtämiäni kaavoja hyödyntäen tein siis tämän neitosen TUNIKAN. 

 Olen saanut myös tunnustuksen Pizzicatolta , mutta vastoin olettamuksiani postaankin sen vasta seuraavalla kerralla. Mamma tuossa vieressä tahtoisi jo nukkumaan joten en kehtaa kovin kauan näpytellä sillä raukka joutuu nukkumaan meidän olohuoneessa sohvalla (levitetyllä kuitenkin).

Aika kuluu ja sitä ei saa kirpparilta. Tyttöset kasvavat ja tutkivat maailmaa suurin harppauksin. 

Taakseen katsoessaan tekisi välistä harpata sinne takaisin. Ei äiti meinaa millään ymmärtää lastensa nopeaa kehitystä. Möngerretään jo vaikka missä ja koko aika saa sydän sykkyrällä juosta perässä. Nuori neiti Elena, pomppii peppuloikkiaan aimo pompuin, varsin hassu tyttönen kun ei konttaile. Vissiin jäi se vaihe kokonaan väliin sillä ylöspäin tuo neito ruususuu jo yrittää.  

Hieman horjuen tuella seisoo hän. 

Niin äitikin, tukiverkko lähellään.

Kiitos ja hyvää huomista perjantaita teille kaikille, horjuville tai varsin vakaille, mutta toivottavasti tuetuille kuitenkin <3 .