Mitään valmiita käsitöitä ei ole tarjolla.
Eikä kuvia mahtavasta reissustamme naispoppoon kanssa.
On vain pieniä räpsyjä sieltä täältä.
Viikonloppu oli huisin ihana.
Naurua, hihitystä, akkujen latautumista,
itkua, iloisia jäälleennäkemisiä, käsitöimistä, vauvojen tuhinaa,
onnellisia äitejä, hätkähdyttäviä hetkiä, kirppariaarteita,
uusi tuttavuus ja hänen ihastuttava koti, kankaiden hamstrausta
ja lämpimiä muistoja Itse Kaikkeuden Morsiammen sylissä.
Yhteenkuuluvuus on suuri onni.
Oli mahtavaa palata kotiin suuren ikävän jo vallitessa.
Eivät nuo ipanat olleet minua muistanut ikävöidä.
Mutta äipällä jo oli super kova ikävä.
Lähdimme kuiskausmetsään koko perhe.
Näin iloisten hetkien jälkeen on mitä parhain maanantai taattu.
Ihan tosissaan sain likkojen kaapit siivottua (erään kanssamatkustajan inspiroimana, kiitos <3),
auton sisältä puunattua,
ikkunoita pestyä taas pari ja
toppavaatteet pestyä (pari takkia tuolla kyllä vielä odottaa).
Ihmettelen.
Vau, olenko oikeasti tehnyt tuon kaiken yhdessä päivässä ja silti ehtinyt leikkiä lastenkin kanssa.
Emmää yleensä..
Joten mitä tästä toteamme,
ladatkaapa akkuja aina välillä !
Nyt on hirrrmuinen määrä tarvikkeita kertynyt varastoon.
Ostettuja enimmäkseen, mutta myös saatuja.
Jos kysymys kuuluu,
että tekisitkö tälläsellä vanhalla retrokankaalla tai Marimekon vanhalla pöytäliinalla jotain,
niin mikä mahtaa olla vastaus?
Ei ole vaikea arvata,
hämmästynyt ja hämmentynyt,
innostunut Kyllä!
Nyt toivotaan, että virta riittää ja saan kaikenlaista touhuiltua.
Vähän mekkoja, lahjuksia ja keittiöjuttuja olis tarkoitus tehdä,
mutta jälleen on todettava ajan rajallisuus.
Mutta intoa on pitkästä aikaa hirrmuiset määrät.
Iloisiin tervehdyksiin,
tiistain töräytyksiin,
terkuin Kipa.
P.s. Joskus on huisin mahtavaa aloittaa päivä kinuskipiirakalla, syödä sitä kirppislautaselta ja haaveilla kesän sispsutuksesta jalkojen alla. Kokeilkaapa ihmeessä. (Miten muuten musta tuntuu, että elän sokerista).
