Cookiet aamupalaksi.

Pyhäaamun rikkomaton rauha,

sydämmen seesteisyys.

Tyyni on veden pinta,

kaunista on usva yllä sen.

Hiljainen henkäys kasvoillaan,

hymyn ihminen saa.

Lempeää ja kuplivaa

riemua rajatonta.

Varmuutta rauhaisaa

ilonkyyneltä monta.

Suklaakekesejä ja maitoa aamupalaksi.

Sopii mulle.

Ja voin luvata että söin monta.

Ohje löytyy täältä.

Nam, rrrakastan. 

Ei elämä todellakaan aina ole makeeta ja sopivan ropsakkaa.

Mehevän muhevaa sisältöä täynnä.

Iloisia yllätyspaloja pullollaan.

Mutta tänään se on.

Hetkessä elämiseen pitää uskaltautua ja vain iloita tästä päivästä.

Jättää murheet isommille harteille ja nauraa.

Kikattaa ja helmat hulmuten nauttia vapaudesta.

Elämä on oikeesti välillä sangen ihanaa!

Ihanaa Sunnuntaita teille,

rauhaa ja rakkautta.

Anteeksiantoa

ja kaikkea kutkuttavan suloista

teille toivottelee,

Kipa.

P.s. Kiitos Ilosofiaa-blogi tunnustuksesta. Postaan ihanan tunnustuksesi tässä joku päivä, kun saan napattua jotain kivoja kuvia tunnustuksen kaveriksi :). 

Arvonta suoritettu!

Vihdoin ja viimein koitti päivä kun arvonta-aika päättyi. 

Osallistujia oli huisi määrä. Ja arvontalipukkeita kertyi yli 120 (sekosin laskuissa, myönnetään :)  ).

Arvonnan viralliset valvojat huinivat pahojaan tekemässä, joten teidän nyt vain täytyy luottaa tähän höppänään ylläpitäjään. Hui. 

Ja merinovillaiseen huiviin saa kääriytyä Kirsti kommentillaan:

Kirsti2. helmikuuta 2014 8.01

Kahdella arvalla mukana. Todella kaunista pitsiä.

Onnea voittajalle!

Kiitos kaikille huikeista kommenteista. Niitä on luettu moneen kertaan ja niistä on ammennettu iloa.

Minulla on kyllä aivan ihanat lukijat ja muistakaa, että kuulen teistä mielelläni.

Bloggaukseen tuo iloa etenkin teidän kommentit ja kauniit sanat (negatiivista palautetta en ihme kyllä ole saanut). 

Täällä jo haaveillaan keväästä ja kesästäkin.

Hirmuisesti olisi projekteja mielessä.

Ja kenties autotallikin on kesään mennessä redi. Oi, oi <3.

Pitkän talvitauon jälkeen isäntä on taas alkanut häärimään pimeää uhmaten autotallin pohjien äärellä.

Haaveili jo joistain reunatolpista viikonlopun aikana pystyttävänsä.

Ou jee!

Täällä sisällä emäntä on hieman aloittanut rustailemaan suunnitelmia paperille.

Ja malttamattomana odottelee varaston valmistumista. Ah!

Iltaisin ehtii vähän käsitöidäkkin. Saa nähdä valmistuuko tämä kuvissa vilahteleva neuletakki koskaan. Ja kummalle neitosista se sitten on sopivampi. :D

No mutta aurinkoa teille! 

Paljon paljon kiitoksia vielä kerran kommenteistanne.  

Tervetuloa uudet lukijat !

Toivottavasti viihdytte hyvin arkisessa rallissa mukana.

Langalla on väliä.

Se on huivi.

 Ja se on suht pieni. Suloinen ja pehmoinen.

Oli tarkoitus tehdä Titanium , mutta plääh iski.

Se plääh on sellainen, joka todellakin kehoittaa purkamaan.

Kuiskii ja mulkoilee kiukkuisesti, että ei tästä tule mitään.

On liian pienet puikot, on ihan liian ohut lanka.. 

Tuli huivi.

Tuli tyttöselle, ei äidille.

Tuli sovellus.

Tein tuosta-noin-tuollalailla-suht-noin -tyyliin helpon reunuksen Novitalta. 

Huivin päät ovat erilaiset, mutta en aikonut välittää.

Mulkoilin vain plääh-fiilistä kiukkuisesti takaisin niin kummasti lähti karkuun ja

äippä oli iloinen.

Lankana tässä on käytetty Novitan Pikkusiskoa. 

Josta tulikin mieleen, että pitäisi tehdä pikkusiskollekkin samanlainen ens talveksi.

Pikkusisko tykkää huiveista melkein yhtä vähän kuin lapasista.

Täällä ollaan oltu kipeänä.

Ollaan maattu raatona vatsataudissa. Ei lapset niinkään vaan äiti. Ja isikin on maata mötköttänyt vatsaa pidellen.

Äiti on saanut ilmaisen laihdutuskuurin, jos jotain positiivista pitää etsiä.

Ja äiti arvostaa nyt hirveesti että on terve.

Jotenkin sitä nyt vain on herännyt taas kevääseen ja yhtäkkiä muka huomannut olevansa äiti. 

Kääriytynyt omaan väsymykseensä äiti vaiko vähän höppänä äiti.

Höppänä kiitos.

Pelattiin piilosta ja äiti nauro vedet silmissä.

Omituinen.

On se jo touhuillut vastapainoksi kaikkea tylsääkin ilme vakavana.

Ei se aina ole höppänä, mutta ei ihan niin väsynyt.

 Meinasin olla postaamatta tätä huivia ja heittää lankakoriin uusiokäyttöä ajatellen.

Onneksi en. 

Prässäyksen jälkeen tästä tuli tosi kiva.

Ehkä se pikkusiskokin vielä jossain välissä ennen ensi talvea saa huivinsa.

Mutta nyt nautitaan keväästä. 

Suunnitellaan ja haaveillaan tulevaa, hymyillään auringolle takaisin

ja nautitaan siitä ettei tarvita montaa vaatekertaa pihalle mentäessä.

Ihanaa kevättä tai

kevät-talvea vai mitä se nyt sitten onkaan!

Muistakaahan, vielä on kolme päivää Arvonta käynnissä !

Jokainen on taideteos.

Tänään on ollut hyvä päivä. 

Seesteinen.

Yllätyksellinen.

Tavallisesta poikkeava.

Kasvolihakset hymystä kangistuneet.

Aurinko on sokaissut kimmellyksellään.

Ja kylmä todellisuus on ollut lähellä, mutta silti ihanan kaukana.

Oma koti kullan kallis.

Pysähtynyt.

Ajatuksia ilmassa leijuu

ja todellisuus on läsnä.

Omaan maailmaani tahtoisin jäädä,

hiljaa käpertyä ajatuksiini.

Ei antaa niiden leijua,

eikä ainakaan antaa niiden satuttaa.

Pois,

mene pois sinä todellisuus.

Pysy kaukana kylmyys elämän.

Ole lempeä maailmain mun,

ole hiljainen kehto keinuvainen.

Ole rakkaimpain syli,

ole turvaisa huominen.

Pysy kaukana tyhjyys todellisuuden,

ole täyttymys unelmain,

ole intoa uuden viehätyksen,

ole jännitystä keveää.

Anna minun olla vaan,

olla hiuksen hieno hipaisu tyhjässä.

Maalarin taideteos,

valkoinen paperi ja musta rosoinen veto.

Rosoinen kuin kivi,

vahva kuin kosken kuohu.

Taideteos abstrakti.

Jos kerran todellisuus on läsnä,

niin piilota minut.

Piilota pois katseilta,

jotka ei abstraktia ymmärrä.

Käännä selkä teoksen,

ettei sen tyhjyys katsetta tavoita.

 Todellisuus.

Jos kerran läsnä olet,

niin jatkathan taidetta.

Piirräthän rosoiselle jatkoa.

Kesken on teos maalarin,

kovin synkkä on sävy sen.

Piirrä kirkkaita värejä,

iloa ja onnea.

Varjosta oikein ja tunteella,

mutta väritä siihen toivoa.

Rakkaiden läheisyys

ja ystävien apu.

Piirrä siihen vapaus.

Herätä huomaamaan,

että miten ihana on olla kesken.

Ihana on olla abstrakti teos 

ja vailla kirkkaita värejä.

Miten ihana on maalata musta pois.

Kiitos onnitteluista ihanat, kukkasista, lahjoista ja halauksista. Korva kuumottaa onnittelupuheluista ja olo on kuin omenalla. Ihan pakkohan tässä on uskoa, että minusta välitetään ja en ole yksin.

Ja pitkästä aikaa minulla on tunne, että hetkittäin minullakin on jotain läheisilleni tarjota.

Halauksia, iloisia ajatuksia.

Itseensä uskomista, luottamista ja rakastamista.

Paljon paljon värejä ja iloisia projekteja 

teille toivotteleepi,

Kipa.

P.s. Millainen taideteos se sinä mahtaisit olla?

Pientä ja söpöä.

Jämälankoja on kulutettu aavistus.

Pienet syötävän söpöt mitat valmistettu.

Eräs samalla ompelukurssilla ompeluun hurahtanut ihanainen saapi pienen lahjan. 

Ja näihin tuli himo. Namm.. lähes yhtä ihania kuin suklaa.

Vielä yks, no yks vielä.. ja hups. Vähän on tullut koukutettua elämää paremmaksi.

Nämä herkut ovat kyllä noiden linjojen kannalta sangen armottomia.

Mutta herrrrkullinen helmikuu jatkukoot.

Jämälangat ovat kyllä tuoneet iloa ja niiden hupeneminen koukuttavaa.

Lankoina näissä päällysissä on Gjestalin Maijaa ja Novitan Nallea.

Ja kuten ennenkin.

Tuo Maija-langan sävy on niiiin .. no sanon sen nyt..

oletteko valmiit.. 

ihan minun suustani, .. nyt sanon:

TÄYDELLINEN.

Ei se ollutkaan niin vaikeaa. :)

Onneksi edes jotain on elämässä niin täydellistä, että huhhuh. 

Pieniä pieniä iloja, jotka tekevät arjesta hiukan hassusti söpön.

Rauhaa tulevaan viikkoosi, söpöjä pieniä iloja ja 

onnellisia mussuttelu-hetkiä.

Mums.

Ystävänpäivätervehdys.

Aina ei elämä ole ruusuilla tanssimista, 

mutta takuuvarmasti se on tosiystävien kanssa vähemmän piikkistä.

Ruusuista ystävänpäivää teille blogini lukijoille, tänne piipahtaneille tutuille, 

kavereille, perheenjäsenille ja ystäville toivotteleepi  

Kipa.

Nahkaa lanteille.

Ihana anoppini ja hänen ystävänsä pyysivät minut ompelukurssille TEAK:iin opettelemaan sisustusompelua ja vaateompelua. Ja tässäpä tämä ensimmäinen aikaansaannos. 

Kynähame vanhalla nahkatakin resorilla.

Takana halkio ja vetskari.

Opettajamme Jari kyllä ompeli tuon nahkaosuuden vetskarista jollakin jäätävällä koneella, 

mutta muuten minä olen tehnyt kuulkaa tämän itse!!

Hyvät opit ja tulos miellyyttää.

Muotolaskoksia tämä jostakin Moda lehdestä napattu kaava ei kaivannut, sillä tässä oli tuollaiset ihme 'taskut'. Istuu ku ois vartavasten mittoihin tehty :)
Osittain vuori on harsittu kiinni tihein pistoksin.
Ja helma sekä halkio ovat tietenkin käsin harsittu opettajan vaatimusten mukaan.
Monen tunnin harsintaprojekti vannotti minut tekemään seuraavaksi kurssilla jotain muuta kuin hameen. Toisaalta tämän itsensä ylittäneen fiilis on kyllä mahtava!!

Tukka tötterölle ja menoks. 

Ihan on harmillista riisua tämä rele yltä ja lähteä painoja nostelee.

Isäntä innosti minut jollain vanhoilla rikkinäisillä viiden kilon painoilla jumppaamaan. 

Jos sais hyvitettyä ne kaksi suklaalevyä jotka tällä viikolla on tullut mutustettua. 

Mut enkös minä jo vähän lupaillutkin herkullista helmikuuta :). 

Jotenka, herkullista torstaita vaan ja iloista mieltä

toivottelee Kipa.

P.s. yritin lisätä kuvia halkiosta ja vetskarista tarkemmin, mutta blogger persuta muuttaa ne ruman väriseksi. Nyt minäkin uskon, että oikeesti blogger muuttaa kuvien laatua .. murr.