Jämäkuteita lattialle ja vähän myös seiniin

Arki on alkanut. Turvalliset rutiinit ovat täällä. Niihin panostaen vie arkeni kulku uuteen ulottuvuuteen.

Miten ihania voi olla joka päiväiset työt, kun vain ottaa sen asenteen.

Miten kauan tätä kestää sitä en tiedä, mutta nautin tästä hetkestä.

Tässä viimeisin virkkuutyö: jämäkudematto. Harmaan eri sävyjä päätyi eteiseen. Kohta on reunuskin sävysävyyn, jos näitä kelejä piisaa. Nauretaan sillekkin vain,

hurlumhei, kun on hyvä olla!

Ei stressiä, ei paineita, ei harrastusta työnä ja ei kiirus.

Kotikin on riisuutunut joulusta. Viimeisimmätkin joulukoristeet (kaikki koristevalothan ei ole joulukoristeita eihän?) ovat kaapin perukoilla ja jotain pientä on täytynyt kehitellä. Joku rohkea voisi kutsua touhuiluani sisustamiseksi.

Kierrätettyä kudetta taulunkehyksien ympärille ja taulu on valmis.

Hieman ihania kortteja, uusi 2014 kalenteri ja pienellä vaivalla taas himpun verran piristyi keittiö. 

Tein eteiseen hieman saman tyylisen taulun, mutta on niin vaikea saada edes jokseenkin valoisia kuvia eteisestä, että antaa olla. Enkä tässä ala valittamaan harmautta, joka vallitsee yhä.

Enkä todellakaan valita, että lunta ei ole maassa vieläkään, 

enkä muuten nyt ainakaan valita sitä ettei talomme vierestä kulkeva tie ole asfaltoitu vaan ihanan kurainen möykkytie. 

Miksi minä näitä valittelisin.

En tietenkään.

Saan käyttää kumppareita kaupassakin, eikä kukaan pahemmin edes ihmettele. 

Käyttäisin niitä varmaan juhlissakin, ellei nyt ihan joku vallan loukkaantuisi moisesta. 

Vulgaaria! 

Jatkan siis tätä eloani ihan ilman lunta ja koitan nauttia syksyksi ostetuista saappaista (enkä edes mieti sitä, että käyttäisin niitä kyllä yhä luntenkin saavuttua, vähän outo kun olen ;D  Karvalakki ja kumisaappaat, ihan perus settiä, eikö? ).

 Kaiken näköistä vaatetta sun muuta on valmistunut ja joululahjatkin on jäänyt vallan esittelemättä. Jotenkin ei vain meinaa virta riittää kaikkeen, kun panostaa arkeen. Siihen, että lapsiakin ehditään kunnolla sylkyttää, ruoka on laitettuna ja salaattikin pöydässä, siihen että talo olis suht siisti ja roskikset tyhjät. 

Ennen saattoi päivässäni kulua monta tuntia koneella ja blogipäivitykset vievät aina aikaa rutkasti. Nyt olen tietoisesti vähentänyt koneilua ja miten paljon kaikkea muuta ehdinkään tuona aikana tehdä. Olen aloittanut yhden projektin jossa lopuksi pääteltävänä pitäisi olla sen liki 800 silmukkaa. Se vie aikaa, mutta mikäs kiirus tässä valmiissa maailmassa olisi. Ihanaa haastetta harrastukseen. <3

Haasteita, ihania oivalluksia ja iloa arkeesi

toivottelee Kipa.

Anna Hyvän kiertää -haaste

Muutama päivä sitten tupsahti postista lappu, että pakettisi on noudettavissa.

Sydän sykkyrällä odottelin koko päivän, että pääsisin hakemaan pakettia. 

Ei tullut sopivaa saumaa hakea sillä meillä oli ihania vieraita <3.

Isäntä lähti illalla juoksulenkille ja lupasi tuoda puketin postista.

Kilometrin verran hän sitten juoksi laatikko kainalossa vesisateessa. HIh.

Kääreiden sisältä paljastui värikäs itse päällystetty pahvilaatikko.

Ihana!

Ja sisällä lymyili läjäpäin erilaisia itse tehtyjä kortteja sekä kolme ihastuttavasti päällystettyä tulitikkuaskia.

Oi että! Jokainen kortti oli mieleen ja niitä oli aikas monta, joten ei tarvitsisi vähään aikaan tehdä itse.

Mutta näitä ihastuttavia kortteja selaillessani innostuin minäkin askartelemaan. En kyllä jaksanut niitä ruveta kuvailemaan, sillä paljon kivempia nämä ovat.

Ja mistä nämä sitten ovat?

Kristallinkirkkaat ideat! -blogista

nappasin haasteen ja hän siis lähetti nämä minulle. 

Että kiitos hirmuisesti ilahduttavasta ja INSPIROIVASTA lahjasta.

Tästä pääset myös näkemään tekemäni jutut Iina-ystävälleni, joka puolestaan hänkin pisti hyvän kiertämään. :) 

Kuvaaminen tuotti taas tuskia. Hirmuisesti varjoja ristiin ja rastiin. Salamaa ei viitsinyt käyttää ja valoa ei meinaa riittää. Tai sitten kuvat sinertävät ja taidot uupuvat :D. Ei kyllä mitään kuvausinspiraatiota ole minuun iskenyt, mutta saapa näistä selvän. 

Väriä Pyhäpäivääsi ihanainen.

Inspiroivaa eloa, oloa ja touhua

toivottelee

Kipa.

Tammikuun eka käsityö

Vastaanottaa uusi vuosi meidät mustalla sylillään.

Mustan loisto on kaunis, kun siihen uskaltaa katsoa.

Oman tyhjän olemattomuuden näkeminen on valaisevaa. 

Kauneutta mustassa tyhjyydessä, jatkumo iäinen ja lohdutus suloinen.

Valon varma voitto mustan pinnalla kimaltelee.

Valo kuitenkin kanssamme vaik musta on päivän kajo.

Katselen hiljaisuutta.

Katselen sen selkeää linjaa.

Seesteisyys nimenään.

miten verkkainen on kulku sen,

ei liikettä näy.

Onkohan pysähdyksissä hän,

onko matka kesken vai 

löytynyt määränpää sen.

hiljaisuus.

ihana kun olet täällä,

ohikulkumatkalla oletan?

Baktus pidennetyin silmukoin on Jonna Hietalan Kerällä -kirjasta. Pidennettyjä silmukkoja ja ainaoikeeta puolitoista metriä. Hieman muokkasin taas kilkutellessani ohjetta ja lisäsin myös tuollaiset pitsikolmiot reunaan. Lankana on pehmoista Dropsin Baby Merinoa. Ystäväni Iina antoi minulle joululahjaksi leimasimen, jotenka sitä piti testaaman. Pellavaan painoin Handmade by Aarrerasia ja pistelin kiinni. 

Hiljaisuus tässä talossa on kuin jonkin sortin välähdys. 

Siitä nauttii hetken ja sen muisto lämmittää.

Joskus sitä vain elää hetkessä niin, että tippa on linssissä kun maailman näkee pienenä.

Kauniit hetket helminauhassa tekee sen arjen.

Minun helmeni taitavat olla pieniä ja heiveröisiä. Niin hentoja on ilonhetket toisinaan.

Onneksi seassa on niitä kauniita hiottuja isoja puuhelmiä, joissa ei piikin piikkiä näy.

Ja niiden loisto on turvallista ja hyvin kestävää.

No mutta minä menen nyt viemään tämän yhden räkänokan nukkumaan päiväuniaan.

Lämmitän uuden vuoden aatosta jääneitä jauhelihapihvejä ja odottelen omia vanhempiani kylään.

Ihana arki suuren suurilla tvisteillä on sitten aika juhlaa ja tämähän on juhlaa, kun kaukaa saapuvat ilahduttavat läsnäolollaan.

Suuren suuria puuhelmiä, hentoja ja isoja kristallihelmiä ja iloisen värikkäitä muovihelmiä elämänlankaanne toivottelee Kipa

P.s. Kyllä, minun on valitettavasti aina oltava näin teatraalinen :D <3

Sittenkö kun..

Tälle vuodelle lupasin väsätä huivin. Aloitin joulun jälkeen ja jää kyllä vielä ensi vuodelle.

.. olen saanut tuon tehtyä, niin sitten.

.. kun olen ostanut tuon niin..

.. kun tuo on maalattu niin..

.. kun tuo piha on kunnossa niin..

.. kun autotalli on valmis niin sitte kyllä..

Myönnän eläneeni Sitten kun -elämää.

Miten usein pienetkin unelmat ja toiveet jäävät toteuttamatta.

Sitten Kun -elämä jyllää tämän hetken alleen.

Yhtenä hetkenä huomaamme vuoden vaihtuvan toiseen ja Sitten Kun on täällä. Jyllääkö uusi Sitten Kun allensa, vaiko tarttua hetkeen?

Tarrasin ainakin tänään kaksin käsin hetkeen kiinni.

Hypistelin ja repiä täräytin paketin auki.

Sisältä paljastui kulutettuja hetkiä käsitöiden parissa.

Kiitos ihanainen Anni  ylläristä <3.

Olo on taas kuin omenalla. Näin on hyvä jatkaa tulevalle uudelle vuodelle. 

Unelmien siivin arjen jaksan tulevanakin vuonna, mutta yksin unelmat eivät kannattele. 

Onneksi on teitä ihania kannattelijoita.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille. Ihan kohta siis tulee vuosi siitä kun olen tämän vaatimattoman blogini perustanut ja ihan varmasti jotain arvontaa silloin olisi ajatus kehitellä. 

Itse tehtyä vaiko jotain josta tehdä itse? Siinäpä vasta pulma. 

Vinkkejä otetaan vastaan ;).

Huivi-projektin alta pilkistää blogi-siskoni tekemä yllätys. Siitä lisää  hänen blogissaan .

Haikein fiiliksin hyvästelemme vuoden 2013.

Jos ei muuta tarttunut matkaan, niin ainakin muistoja.

Ja uusia tehdään alati.

Muistorikasta ja hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille lukijoille. Ja kiitos teille kaikesta <3

Virkatut liivit ja pikaiset juhlaräpsyt

Joulua on juhlittu olan takaa. Ja synttäreitäkin pariin otteeseen on illastettu.

Juhlia juhlan perään. Huh, kuinkahan uuden vuoden 'juhlat' jaksaa? No, onhan tässä parisen päivää aikaa touhuilla jotain muutakin kuin syödä ja seurustella :).

Tässäpä kuva jämälagoista virkatuista liiveistä. Sovituskuvaa en edes yrittänyt lyhyellä pinnallani neitosista ottaa. Ei ei ei.. nyt on joku jouluahdistus/tylsistys/ylikäyminen päällä.

Olen ennenkin tällä samalla periaatteella tehnyt (Ympyrä jossa kädensuureiät), nyt tein pienenä muutoksena Afrikkalaisen-kukan tuonne selkään. Ja vieläkin näitä samaisia lankoja jäi pienen pienet nyssykät.

Langat ovat Novitan Seiskaveikkaa ja Impivaaraa. Koukku tais olla 3,5 . Minulla vain on hirmu löysä käsiala, että olis saanut melkein olla joku kolmosen koukku vähintään.

Veronika kolme veen juhlat juhlittiin jo monennen kerran eilen.

Tarkoittanee siis sitä, että jouluna on yksiä synttäreitä vaikea järjestää kun kaikilla on aina jotain.

Kummit kävivät juhlistamassa, mutta vastahakoinen oli itse juhlittava.

Ei enää lahjoja! kiukutteli väsynyt neitonen.

Paketit oli ihan OUT, leikkiminen YHDESSÄ ihan jostain ja tusseillakin oli vain kiva piirtää kunhan sai piirtää VAATTEILLE sekä PÖYTÄÄN. Ah. Ei yllätyksiä puuttunut eilisillasta.

Ja kakunkin sisältä paljastui yllätys:

Karkkipesä, kuten neitosen kummisetä osuvasti sanoi.

Illasta selvittiin ehjin nahoin. Vaikka hieman juhla-ahdistusta oli huomattavissa.

Kiitos kummeille ja pimuille. Ehkä ensi vuonna paremmissa fiiliksissä?

(tai ehkä pitää jättää paketit tuomatta ;D) 

Nyt lähdemmekin hieman tuulettumaan meren äärelle. Aaltoja ihastelemaan.

Niiden synkästä kauneudesta mykistymään. 

Ehkä ennen lähtöä otan tuolta Kinuskipiirakkaa äidin poimimilla vadelmilla höystettynä.

NAM. 

Oikein äklömakeeta, mutta tämä joulun jälkeinen arki kaipailee vähän ekstraa vaikka onkin kovin kaivattua.

Iloa päiviinne, lämpöä ja tunnelmaa.

Rakkautta ja pitkää pinnaa.

Ulkoilmaa vaikka sateella kuorrutettuna.

Se tekee ihmeitä <3

Palmikkosukat puisilla napeilla.

Pienet tunnelmakuvat siskolleni tekemistä sukista. 

Lankana Novitan Seiskaveikka. Puunapit Bambunapit ja tilattu Juju-kerhosta joskus. 

Ohje on osittain omasta päästä ja osittain jostain Novitan lehdestä.

Me olemme yhä joululomalla ja siihen kuuluu myös tietokoneen minimaalinen käyttö. Jotenka äkkiä suuntaan  takaisin suklaata mussuttamaan ja lukemaan. <3

Tunnelmallista talvea, siitä lumettomuudesta huolimatta! 

24.12.