Kierrätys pyykkipussi

Pyykkipussin tein Veronikan vanhasta palikkapussista. Palikoita on sen verran kertynyt, että ne ovat isossa korissa ja tämä jäi kaappeihin pyörimään. Kierrättämällä pussin ja vanhan takin kiristys-systeemin (ja mikähän sen virallinen nimi olisi) sain ihan kätevän pussin aikaseksi. Vihdoin meidänkin talossa on PYYKKIPUSSI. Miten tyytyväinen isäntä on kun ei ehkä enää tarvitse tonkia sukkia ja liivinsuojia pesukoneen uumenista. Välillä on ihan kiva tehdä näin kevyttä työtä, kun niskat ovat juntturassa. 

Vielä on työstä apuviivat pesemättä, mutta kyllä ne pestyä tulee. Nyt on jo ensimmäinen koneellinen pesussa ja pyykkipussi ahkerassa käytössä. Onneksi en heittänyt tätä siivousvimmassa pois. Sillä tätähän tarvittiin kuitenkin vielä.

Neitosen lila tunika

Kaapit pursuavat kankaita, lankoja ja muita tykötarpeita. Yhä tekisi mieli ostaa lisää, lisää, lisää. Onneksi puuvillalangat, jotka ovat jo houkutelleet kaapissani jonkin aikaa, inspiroivat minua tuhoamaan myös kankaita. Kaikkea on kaapeissa liikaa ja lähes jokaiselta kauppa tai kirpparireissulta löytyy lisää kaapintäytettä. Tunikan kaavat ovat jostain Ottobre lehdestä. Kangas on jotain vanhaa trikoota ja vetskari ostettu vähän aikaa sitten Kauhajoelta. Puuvillalangat olivat löytö kirpparilta, monen monta kerää sain parilla eurolla. Niitä tuhoan tällä viikolla pitsisukkien lomassa.

Löysin eilen Närpiön Tähtikirppikseltä vanhan pitsipeiton, jossa on keltainen vuori. Ihastuttava, mutta etsii yhä paikkaansa.

Täysin turha postaus.

On asioita joita ei tarvitse eikä raski heittää pois. Kirja, pullo ja pahviloota olivat kaikki menossa roskikseen, joten mietin kuumeisesti mitä näistä voisi tehdä. Olivat sellaisenaan ihastuttavia, joten päätyivät keittiöön.

 Äitienpäivälahjat ostettuna ja paketoituna. Löysin myös ihastuttavan tuolin kirpparilta, josta postausta sitten joskus. Ihanaa kun löytää sellaista käytettyä, mitä ei tarvitse retusoida vaan sopii kotiin sellaisenaan.

Pitsisukat jälleen..

Näitä pitsisukkia on tullut tehtyä jo jonkin verran ja vielä olisi muutamat tekemättä. Nämä sukat ovat kudottu vaalean harmaasta Novitan Impivaara-langasta. Laitan vielä ruskeat satiininauhat rusetille ja sukat pääsevät ensi syksyä serkun kaappiin odottamaan. Ei syksystä sen enempää, nautitaan keväästä joka pikkuhijaa alkaa olla jo täällä.

 Hiljaiset huokaukset loskasäässä kuultu ja sorapiha on lumesta paljas. Kevät, miten sinua onkin kaivattu. Lämmitä kasvoja vielä hetken, kunnes sydämmessä asti tunnen sen. Aivan kuin olis uudesti syntynyt, kun hetken on saanut paistatella ulkona kevättä ihmetellessä. Ja saattaa silläkin olla vaikutuksensa, että vanhempani ovat tänne Pohjanmaalle eksyneet. Voi kun olisivat eksyksissä kauemminkin, mutta arki kutsuu ahertajiaan.

Käsityöhuoneen kaappi

Yllättävän hyvin on toiminut se, että minä ideoin, etevä isäntä suunnittelee ja toteuttaa. Aluksi suunnittelin pelkkää hyllyä, mutta isäntä meinasi, että kaappi on käytännöllisempi tälläiselle huithapelille. Miekkonen sitten tällä viikolla teki minulle tuollaisen ihastuttavan kaapin. Ajatuksena olisi etsiä jotain hienoa kangasta tai paperia tuohon listoista tehdyn kehyksien keskelle, 

mutta kelvannee myös noin. 

Sormia syyhyttää, mutta vielä ei pääse näitä kuteita työstämään. Tuntuu, että en ole päässyt mitään muutakaan tekemään kuin ainaisia KOTITÖITÄ! Mutta onneksi edes isäntä on saanut jotain näkyvää aikaseksi. Kiitos Mieheni, olet paras.

Tyttöjen kevätasusteet

Kevättä fiilistellään sisällä. Radikaalit Molon haalarit hankittu, mustat pipot ja tuubihuivi tehtynä, mutta kevättä en osaa loihtia. Vielä jokunen viikko toppiksia tiedossa siis. Vaikka eipä meillä niitäkään olla pahemmin ulkoilutettu kun neidit ovat olleet kipeinä. No onneksi ovat paranemaan päin ja yötkin saa nukkua jo normaaliin tapaan.

Väripiristystä kipeälle

Flunssa on saapunut meillekkin. Sitä täällä Pohjanmaalla on riehunut jo monessa perheessä, mutta meille se ei ollut tullut, paitsi nyt. Kuumetta Veronikalla ja molemmilla tyttösillä nokat tukossa. Oli ainakin rauhallinen ilta viime iltana, kun molemmat simahtivat kuin saunalyhdyt. Minä kokeilin Picasaa tänä aamuna ja voisin ajatella, että vaatii reilusti harjoitusta. Haaveilin jossain vaiheessa järjestelmäkamerasta. Olisin ostanut sen heti siihen paikkaan ellei fiksu isäni olisi toppuutellut. Meinasi, että perus kameralla pärjää aluksi kun opettelee katsoman maailmaa kameran kautta. Oppiessaan katsomaan ja etsimään maailman omituisuudet kameralle, vasta sitten on järkevää ostaa uusi kamera. Ja koska minulla ei ole rahaa, totesin isäni olevan ihan oikeassakin. Vaikka ostaisin kyllä kaikesta huolimatta kunnon kameran, jos olisi massia, fyffeä, kahisevaa..

Tyttösen yllä oleva omasta päästä sävelletty tunikamekko on ensimmäisiä trikoo-ompeluksia ja pallotrikoo on käytetty vanhasta paidasta. Vasta näin tytön ollessa jo kohta 2,5 vuotias on tunikamekko sopiva. Taidan tehdä vähän turhan paljon kasvuvaraa. Oli muuten kumman paljon energiaa neitosella, vaikka on yhä kipeä. Vasta saatuaan luvan pyyhkiä räkäpaperilla lattiaa, suostui pysymään edes hetken paikallaan. Alkaa jopa lähes kaivata kuumeisen mutisevaa neitosta tämän kiljuvan nuhanenän tilalle. Kyllä se kuume tuota menoa vielä taitaa nousta illaksi uudestaan. Isäntä muuten lähti hakemaan suuresta naapuri-citystä levyä mun kaappia varten. Jos ei tarvitsisi sotkun keskellä mattoa paukuttaa. Anopin mattoa aloitettu pitsisukkien ohessa, tulee sopivan erikoinen.