... taas äidille matto

Pidän tästä äidin liesituulettimen eteen laitettavasta matosta, vaikka siinä oranssia onkin noin paljon. Toivottavasti myös äitini pitää, vaikka maton raidat  ovat sovellettu omasta päästä ja hyvin epäsäännöllisiä. Saan aina tehtyä uuden, jos maton raidat eivät miellytä :) . Kuvan piirakkasukat ovat ihan lempparit ja ne ovat tehty Novitan Tenneseestä, puuvillalankaa siis. Näitä on kiva pitää näin keväällä, villasukkien tilalla. Minä kyllä käytän välillä kesäsinkin villiksiä.

Onneksi oranssia kudetta jäi suhteellisen vähän. Saan laittaa sitä sitten johonkin kesämattoon, kun niitä alan taas tehdä. Loimena minulla on tällä hetkellä triklosaanilangasta (vai mitä se nyt olika?) tehty loimi. Aivan mielettömän ihanaa! Näyttää aivan pellavalle ja on hyvin taipuisaa sekä kevyttä. Tästä tahdon seuraavankin loimen.

Piristystä vanhoilla henkareilla

Näin jossakin lehdessä, blogissa tai nettisivuilla ihanan idean, jossa oli käytetty metallisia 'nipsuhenkareita' tauluina. Paikkakunnaltamme ei niitä herunut, joten onneksi herttaisten mummojen miehittämältä Seurakunnan kirpputorilta sai ostaa vanhoja puisia henkareita. Nämä ovat oikeastaan kivempiakin ja sopii tyyliimme paremmin. Ja isäntäkään ei mukissut, vaikka Novitan ja Modan käsityölehdet ovat olohuoneemme seinää koristamassa. 

Arkeemme on tullut tämä ihastuttava tutti, jota olen yrittänyt maanitellen kaupitella. Nyt ensimmäinen tutillinen yö takana ja ah, miten helppoa voi olla nukkumaan meneminen ja nukkuminen. Omaan sänkyyn nukahtivat molemmat tyttöset ja nukkuivat hyvin. Isosiskokin malttoi mennä omaan sänkyynsä illalla, kun kerran Elenakin nukkui omassa sängyssään. Ainoastaan kerran Elena heräsi syömään ja jatkoi yötään OMASSA sängyssään ja huoli mukisematta tutin. Tämän kunniaksi minäkin tein tuttiketjun ihanaiselle Elenalle (löydät enemmän tuttiketjuja täältä ja täältä ). Kyllä elämä on vain helpompaa kun ei äidin tarvitse leikkiä vielä tuttiakin päivin ja öin.

Kangaspuille tekisi mieli laittaa kesämattoja, mutta loimi on yhä rusetilla ja talven viimeisiä sukkia (ehkä?) tehdään . Kenties jossain välissä ehdin mattoakin alottaa.

Värikäs räsymatto keittiöön

Vihdoin varmaan Turun värikkäin mimmi sai veroisensa keittiömaton. Tätä oli kyllä niin ihana tehdä. Osa kuteista jotain kirppislöytöjä, jotkut ale-korista ja osa taas jämiä edellisistä projekteista. Oletin tätä mattoa aloittaessa, että tämä olisi KAUHISTUTTAVAN värikäs. Toisin kävi, tämä tahtoo saman tyylisen! 

SAIN ihastuttavilta Seurakunnan mammoilta matonkuteita säkillisen (lisää kuulemma olisi varastossa). Ihania itse leikattuja kuteita. Leninkiä, pussilakanoita, farkkuja ja kaikkia mahdollisia reteitä releitä revittynä tai leikattuna. Kyllä kelpaa alkaa paukuttaa mattoa, kun on totaalisesti tunnetta mukana. Kesäkeittiöön sopivat matot seuraavaksi siis. Pakko kuluttaa kuteita, kun niitä tuli ostettua Tapion Lankakaupastakin viime reissulla (vihreää, mintunvihreää, harmaata ja harmaanmustaa).

Kas tässä arvon rouva, väriä ole hyvä, juuri sitä mitä tilasitte. Pariin sukkulaan laitoin eri värisiä pätkiä ja välillä yhteen sukkulaan pelkkää punaista, jolloin kokonaisuudesta tuli sopivan punainen matto.  

Virkattu lastenhuoneen matto

Eräs Rouva tilasi lila-vaaleanpunaisen virkatun maton lapsenlapselleen. Pitkästä aikaa oli kiva virkata mattoa, vaikka onhan se raskasta. Kehittelin mattomallin kummitytölleni joskus viime jouluna. Tätä mallia on mukava tehdä, jos vaikka innostuis omille likoillekkin tekemään. Monet ovat kyselleet, että miten ehdin kahden pienen tyttösen kanssa tekemään käsitöitä. Hyvinhän matto edistyi tuolla sekasotkun keskellä lasten leikkiessä. Kenties asia on niin, että aikaa löytyy kun jotain rakastaa tarpeeksi. Harvoin istun sohvalla ilman, että tekisin jotain käsilläni. Ja lapset ovat tottuneet, että äiti tekee koko ajan käsitöitä, mutta siinä ohessa voidaan leikkiä. Elämme aina välillä totaalisessa kaaoksessa, mutta niinhän lapsiperheet useimmiten muutenkin. Siivotaan sitten joskus.. :)

Palmikkoinen pipo

Ihana siitä tuli ja sopivan värinen. Melkein surku luovuttaa tämä siskolle, mutta saisinhan minä täläisen itsellenikin kudottua, lankaa on vaikka kuinka paljon jäljellä. Siskollani on saman värinen takki kuin minulla, joten sopii ainakin värinsä puolesta. Toivottavaa olisi, että muutenkin passais systerin päähän. 

Kuvani ovat aina vähän mitä sattuu ja välillä niin sumeita, että ei mitään rajaa. Syy on joko kuvaajan tai kameran, joku rohkea vois sanoa että vika on molemmissa. Sain rakkaan Lumixini rippilahjaksi sisaruksiltani ja jos ei muuta niin on sillä ainakin tunnearvoa. Ja onhan se hyvä perus digikamera.

 Kevät on muuten virallisest tullut kun kirppispullot (seli seli vai?) löytävät tiensä takaisin keittiön ikkunan väliin. Maisemakin kaunistuu kun katse kiinnittyy pulloihin, eikä Helluntaiseurakunnan Rukoushuoneeseen tai Rautanetin isoon keltaiseen halliin. Kenties kevään tullen maisemaan tulee muutakin kaunistusta kuin vaivaset pullot. Talomme on ainakin loistavalla paikalla, 5 min ja olemme paikkakuntamme KESKUSTASSA.. hih, joskus huumori on taiottava esiin. Tänne Pohjanmaan lakeuksille kun on välillä vaikea sopeutua, ihmisetkin ovat välillä niin erilaisia, ettei tiedä miten päin olisi. Minä kun olen suoran linjan naisia, kumartelu ei sovi minulle tai pikemminkin olen huomannut ettei siitä ole mitään hyötyä, kuitenkin kumartaessa pitää myös pyllistellä. 

Se ei ole tekijä eikä mikään...

 .. joka ei välillä pura. No tämän viikon saldona ei ole käytännössä muuta kuin yksi vaivainen villapipo isosysterille (josta kuvaa sitten huomenna) ja tämän kuvassa olevan jo vähän venähtäneen peiton korjaus. Olen toki saanut aloitettua itselleni kevät-takkia. Sain valmiiksikin. Tarkoitus oli postata tänne aivan yltiö ihana postaus äidin ja tyttärien uusista suloisista samis kevätkuteista. Toisin kävi. Takki on minulle turhan iso, vuori liian paksua ja ompelukone meinaa olla väsynyt (tai sitten ihan vain kiusallaan temppuilee). Tekisi mieleni heittää takki hevon kuuseen ja tehdä uusi, mutta taidan harkita takin pienentämistä. Teen vain muutamat tilaustyöt välissä ja kenties tytöille jälleen uudet pipot.

Tilaamani tyttöjen haalarit olivatkin NEONPINKKI/NEONKELTAISET. Hienot haalarit, mutta aivan eri sävyiset kuin olin kuvitellut. Laitoin haalarit naulakkoon ja menin päästelemään höyryjä pihalle. Hetken asiaa puntaroituani totesin haalarien olevan juuri sitä mitä kaipaankin. Totaalista heittäytymistä auringolle. Tukka auki ja lasit nenälle. Kevät, olemme valmiit jahka äippä saa tyttösillekkin ommeltua mustat pipot ja lapaset (äidillä kun on tehdastekoinen musta pipo). Olkoot siinä samistelua tarpeeksi tälle keväälle. 

Tossua toisen eteen..

Kehittelin tätä kyseistä tossukaavaa paremmin istuvaksi ja nyt pysyy paremmin jalassa, koska tein korkeammat reunat ja levensin pohjan. Olen kuumeisesti etsinyt nahkaa tossuja varten. Joku saattaa ihmetellä, että mitäs vaikeaa siinä nyt on, senkun kävelee kangaskauppaan ja hakee sieltä. No syrjäisessä ja pienessä Pohjalaiskylässä se ei ole ihan niin yksinkertaista. Ainoa nahka mitä minulle tarjottiin oli oranssin ruskeaa. Kunnes eilen löysin naapurikylästä,  ei kun KAUPUNGISTA, keltaista nahkaa Kankaiden Poistomyynnistä. Se oli ainut aito nahka siellä tekonahan viidakossa ja olin kiitollinen, että se oli näin kivan väristä ja suht pehmoista.

Löysin myös keltaista kolitsia (katsoin googlesta ja vissiin kirjoitetaan noin ?) ja luulin saavani tehtyä siitä hienon rusettipipon, jonka rusetti olisi solmittava ja otsalla. Toisin kävi, liian paksuahan se oli. Täytyy siis kehitellä joitain muita kankaita ja kokeilla sellaistakin rusettipipoa. Sillä tilasin tyttösille ihastuttavat Molon haalarit, joihin nyt tarvittaisiin asusteita. Ja hirrrmuisesti tekisi mieli tehdä sellainen rusettipipo (näin joskus kuvan jossakin lehdessä). Kenties teenkin sitten itselle, koska nuo tavalliset rusettipipot olivat aivan kuin tehdyt tytöille :D .