Pinnipiristys

Tälläisiä pinnejä tein tyttöselle tänään. Rusetit vapaasti leikattuja, ei mitenkään huoliteltuja. 

Käyttäjäkään ei ole mitenkään kovin huolellinen. Hän kylläkin sotkee varsin huolellisesti. 

Hän on huleva, sopeva ja lutuunen.

Aito.

Tänään satoi, paistoi aurinko.

Tänään oli huominen.

Huominen on tänään.

Nyt.

Tässä.

Tyttöni tutkii pihaa yksin. Sataa.

Hän nyhtää ruohon sieltä täältä,

höpöttää alati,

siirryn toiselle ikkunalle.

Tarkkailen.

Miten hän elää hetkessä.

Satakoot, 

otan petsopit ja näytän miten sataa.

Menen ekaa kertaa yksin pihalle.

Pelottaakin.

Viluttaa.

Lisää vaatetta pikkuinen,

Älä mene lähelle tietä.

Ei, ei,

kävelee suoraan tielle, taas.

äitikin kastuu.

Tänään oli hyvä päivä.

Elämää.

Ihanaa elämää.

Tätä tavallista arkea.

Tässä ja nyt.

Onni.

Avaimenperä puuhelmistä

Koti. Sinne siis tänään. Vaatimattomin eväin matkaan, vaatimaton on äitinikin, joten ehkäpä tämä 2,5 v. tyttäreni tekemä avaimenperä ilahduttaa häntä. 

Mistä tiedän mä sen?

Että lainaa tää kaikki vain on.

Kertoi äitini sen.

Kauneus katoavaa.

Kukka kauneinkin,

syksyllä värin ruskean saa.

Kertoi äitini sen,

pian lehdet pois varisee.

Muiston kultaisen,

saanhan pitää mä ees sen.

Kertoi äitini sen.

Hetken suvi tää lämmittää,

syksy ohi pian on,

sekin pian pois otetaan,

lainaa tää kaikki siis on,

kertoihan äitini sen.

Nahkatakista tyynyksi

                             Huomenna miekkonen täyttää vuosia ja ostolahjan lisäksi tekee mieleni antaa jotain itsetehtyä. Tänään hieman viime tipalla valmistui isännälle syntymäpäivälahja vanhasta nahkatakista. Takin  saumat ovat mielestäni kerrassaan upeat! 

Vilvon valvon, ku kellan tapana on..

Hienot oksat tyttönen äipän kanssa väkersi, mutta tie oli kyynelten siivittämä. Ja itse virpominenkin meinasi olla liiankin vaikeaa, kun ei olisi millään huvittanut. Mutta kummasti ensimmäisen palkan saatuaan kasvot loistivat kilpaa värikkäiden oksien kanssa, toki maalatut posket voivat hämätä. Ensi vuonna tämäkin saattaa olla jo kivaa.

Kevään valoa sisälle..

Vaikka pääsiäisen sanoma onkin surullinen ja ahdistava, kärsimyksen juhlaa siivittää myös valo. Keltainen narsissi on tähän asti ollut mielestäni liian keltainen. Tänä pääsiäisenä mikään ei tunnu LIIAN keltaiselle. Narsissin ympärillä on viime keväänä tekemäni koivukranssi. En muuten tiedä mikä älyväläys oli kasvattaa tuon talon sisälle rairuohoa, arvatkaas onko vaikea kastella :) .

Olohuoneen pärekorin kahvan koristeeksi jäi ystäväni matosta sinapin keltaista kudetta, tuli aika veikeä. Alla vielä kuvia makuuhuoneesta, kun innostuksissamme koristelimme Veronikan kanssa senkin. Koivunoksat ovat pihapuustamme, joka on saanut kaatouhan. Kuumeisesti hyödynnän jokaisen oksan rakkaasta ja ainoasta koivustamme. Oksia on vain aika paljon, joten saattaa olla, että siskoni täytyy hieman auttaa niiden kuluttamisessa. Kenties hän saattaisi jeesiä koivukorin tekemisessä, kun sellainen linnunpesän näköinen kori olisi kiva saada kesällä ulos.

Nopeasti teippiä..

Washi-teipit ovat löytäneet myös minut, tai minä olen löytänyt heidät, kuinka vain. Nopeasti saa koristeltua jos jonkin näköistä, kohta kaikkialla talossa koristeraitoja. Rakas esikoinen, kaksivuotias palleroiseni, tuntuu olevan kovin taiteellisella tuulella hänkin. Vähän väliä koristelee jotakin huonetta piirtämällä tai repimällä jostakin vähä tapettia tai päällystä. Näin kävi myös tietokoneemme hiirimatolle. Ei riittänyt, että maton raitakuvio revittiin irti, vaan sitä piti vielä koristaa muutamalla viivalla. 

Aavistuksen jopa kiukuspäissäni tein siis tuollaisen  nopean version lahjapaperista ja teipistä, ihan vain vaikka näin pyhäpäivän kunniaksi. Näitä nopeita askarteluja on tullut välillä tehtyä, mutta muuten työn alla on mattoa, ponchoa, norsuja ja sukkia. Kaikkea on työnalla, mutta tuntuu että kaikki edistyy pikkuhiljaa. Postataan niitä sitten, kun valmistuvat, jumpatakkin pitää kun meinaa taas huipata. Niskajumppa jäänyt vähälle ja on vain paukuteltu mattoa. Matonteko kun on sitä kaikista pahinta puuhaa niskalle, mutta parasta mielelle. Helposti isnpiroituu ja tekee pari tuntia putkeen, niska parat :D.

Nukkekodin kaapit uusiksi

Meidän perheen tytöt saivat isältään nukkekodin joululahjaksi. Äidin sitä piti retusoida, mutta enimmäkseen tapetit (askartelupapereita) ovat isän laittamat ja äidin suunnittelema. Löysin kirpputorilta nukkekotiin kalusteita 2,5 €/kpl. Kalusteet olivat muuten puun väriset, mutta toisessa kaapissa punaiset kaapinovet ja toisessa sinapinkeltaiset. Olivat aika retrot ja meidän hempeään nukkekotiin aivan liian radikaalin väriset. Isäntä maalasi spraymaalilla nämä ihanuudet valkoisiksi ja minä maalasin helmiäishohtoisilla akryylimaaleilla ovet. Liilat ovet ovat hyvin epätasaisen näköiset ja harkitsen niiden maalausta ensin valkoiseksi, sitten taas vaaleanpunaiseksi nekin. 

Enimmäkseen nukkekodissamme leikitään Pet Shopeilla ja kaikilla mahdollisilla pienillä härpäkkeillä. Ja lisää leluja taidetaan pääsiäsen aikaan saada pääsiäismunista (huoh). Nukkekodin nukkejakin löytyy, mutta niiltä revitään jalat ja vaatteet irti. En ole erityisemmin viitsinyt vaivautua tekemään mitään rekvisiittaa nukkekotiimme ja nukkekodin asukkaille, ne mitä ilmeisemmin tuhottaisiin. Verhot kyllä ajattelin laittaa ikkunalle, saa nähdä kuinka kauan pysyvät ikkunassa. Seuraavaksi maalausvuorossa olisi ihana retrosänky ja patjakin pitäisi jostain hankkia. Postaillaan niitä sitten joskus kun olen päässyt niitä toteuttamaan. 

Muutos edullisesti..

Jouluna olisin halunut mieheni paapan tekemän rekka-auton kotiimme. Silloiseen pitsikauteen se ei olisi sopinut, mutta ostettuani Biltemasta ihanaa lahjapaperia, Ikeasta mustaa lamppua jne., se passaa tänne paremmin kuin hyvin. Ilmeisesti olen saanut vaikutteita Turussa asuvalta ystävältäni kun en enää pelästy väriä.

Kaappi on mieheni itse tehnyt koulussa. 

Se on rakas ja saanut uuden värin pintaansa viime vuonna (kaappi siis, ei mies).

Joulun tienoilla tauluja päivittämällä sain uutta ilmettä myös olohuoneeseen. 

Toisessa taulussa on kummityttöni  Emilian piirtämä pupulauma ja toisessa on teippiä, johon Fabriinan kangastilaukseni oli paketoitu. En raaskinut heittää teippiä pois, joten se löysi paikkansa olohuoneesta.

Ensiaskel

Tein uudenvuoden aattona lupauksen. Lupasin etsiä jostakin sisältäni sen Minän, joka on hautautunut erinäisten uusien tittelien alle. Minusta on tullut erityisesti kohtuullisen hyvä vaimo ja äiti (ja ennenkaikkea kotiäiti, joka muuten ammattina on erittäin vaativa ja aliarvostettu). Mutta entä MINÄ ? Miksi minusta on tullut tylsä nuori ihminen, joka pukeutuu harmaaseen, rakastaa turvallisia valintoja, ostaa mieluummin lankoja kuin uudet korkokengät ja harrastaa käsitöitä niin paljon, että terveys on mennä. Miksi minun kaltainen ihminen pelkää sanoa suoraan mielipiteensä, vapisee kaupassa, punastelee puhuessaan ja välttelee rakentavaakin väittelyä. En minä ennen ole ollut sellainen. Pikemminkin lapsellisen itsevarma ja periaatteen ihminen.

Vuosivaihteessa tapasin entisen luokkakaverin, yhden parhaista ystävistäni, pitkästä pitkästä aikaa. Vuosi oli vierähtänyt viime tapaamisesta ja huomasin silloin miten paljon olen muuttunut. Minä olen liian vähän sanonut sanan MINÄ. Olen TYLSÄ ja täysin OUT. Olen jotenkin SYRJÄYTYNYT ja VÄRITÖN. Päätin saatuani (silloin mielestäni kauhistuttavan) värikkään teerasian, juuri kyseiseltä ystävältäni, että tämä naurettavan pieni pala väriä olkoon ensiaskel. Tein teerasiasta taulun ja tilasin netistä olohuoneeseen keltaisia tyynyjä (Sopivat varmasti meidän mustien ja harmaiden tapettien kanssa).

Huomaan muutoksen tapahtuneen. Kuntoilen kutomisien ja ompeluiden välissä. Kävin parturissa ja laitan joka aamu hiukseni edes pikaponnarille. Arvostan kästiöitäni ja sitä kautta nautin niiden tekemisestä enemmän. Aloitin kaksi uutta harrastusta: lastenjumpan (tulee lähdettyä neljän seinän sisältä edes kerran viikossa ;D ) ja sitten tämän iloisesti yllättäneen bloggaamisen.

Tätämenoa olen kesään mennessä raiteilla. Tai ainakin tällä hetkellä musta tuntuu, että OLEN ELOSSA.