lauantai 30. maaliskuuta 2013

Vilvon valvon, ku kellan tapana on..



Hienot oksat tyttönen äipän kanssa väkersi, mutta tie oli kyynelten siivittämä. Ja itse virpominenkin meinasi olla liiankin vaikeaa, kun ei olisi millään huvittanut. Mutta kummasti ensimmäisen palkan saatuaan kasvot loistivat kilpaa värikkäiden oksien kanssa, toki maalatut posket voivat hämätä. Ensi vuonna tämäkin saattaa olla jo kivaa.






2 kommenttia:

  1. Ihana Veronika <3 Olis nyt tullut meilläkin käymään. :) Ens vuonna jo mennään intoa täynnä. :) Hienoja oksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan ensi vuonna, jos sitten olis toisen lainen meininki :)

      Poista