Pari vuotta sitten jouluna aloitin jouluviltin tekemistä. Jouluviltin tekoon kyllästyen ajattelin tehdä tyynyn, se jäi tekemättä. Viime jouluna jatkoin tätä ajatuksena päiväpeitto Veronikalle, jäi TAAS kesken. Nyt pääsiäisenä kyllästyen kaapissa pyörivään keskeneräiseen työhön päätin pikaisesti surauttaa reunat saumurilla. Kas, ryppyinen PÖYTÄLIINA, olisi vissiin pitänyt kastella ennen silitystä, mutta luonnossa rypyt näkyvät vähemmän kuin kuvissa. Tilkut työhön ovat vanhoja verhoja, farkkuja, tyynyliinoja ja paitoja. Ainoastaan punainen pilkullinen tilkkukangas on ostettu kangaskaupasta, alennuksesta seki kuitenkin.
Tytöt katselemassa piirrettyjä ja leikkimässä aarteillaan. Maallinen pääsiäinen on löytänyt paikkansa meidänkin kodista. Joululahjaksi ystävältäni saama pahvilaukku toimii Veronikan aarrerasiana, täytyyhän tytöilläkin olla fuurunsa kun äidilläkin on. Ja kyllä mahdolliset rakkaat Turkulaiset lukijani, tämä käytti sanaa FUURU ja koki sen vielä luonnollisimmaksi valinnaksi. Pohjanmaa taitaa sittenkin sopia minulle? :D
No eipä tuu jokaiikalla samanlaista pöytäliinaa vastaan. :)
VastaaPoistaEi ainakaan pitäisi. :)
Poista