Eräs nainen sanoi yksi päivä kuulteni,
että onneksi on rahaa kun yhteistä aikaa ei.
Ymmärrän katkeran sävyn naisen äänessä.
Pysähdyin miettimään.
Ihan totta.
Kotiäidillä on aikaa.
Miehelläni on onneksi meille aikaa.
Ja toisinaan kylvemme ajassa.
Aika on kuulemma rahaa.
Luomme muistoja.
Muistot ovat kuulemma taasen kultaakin kalliimpia.
Jaaps. Taidan taas mennä kylpemään ajassa.
Leipomaan hieman keksejä ja
viimeistelemään askarteluja.
Hetken myös pysähdyn.
Tik tik tik.
Eikä yhtään pelota,
eikä hävetä.
Olla vain ja luvan kanssa.
Jos olette lysähtäneet sohvalle,
uppoutuneet sänkyyn aamulla ja
ette millään meinaa päästä ylös.
Kerronpa teillekkin ipanani vinkit ja
lupaan, että on haastavaa etenkin aamutokkurassa.
Avaa silmät apposen selälleen.
Nosta peppu ylös, tee silta.
Hymyile koko aika.
Siitä pyörähdä ympäri karhukävelyyn.
Pomppaa seisomaan sängylle,
hyppää lattialle.
Kiljaise, hihkaise.
Eiköhän tuolla ala hyvä päivä virkenemään.
Pakkohan välillä on jotain muutakin tehdä,
kuin kylpeä.
Mutta kuitenkin muistaa silloin kylpiessä,
että tämä on sitten nannaa.
Arkikin tuntuu rauhallisella tahdilla,
rennolla meiningillä,
ihan äärettömän rikkaalle.
Pyykit odottavat taas. Ja sitten oikeesti,
leipomaan mars!
Torstaikeksin aika :).
Monta kertaa olen samaa miettinyt, miten onnekas olenkaan, kun saan olla lapseni kanssa kotona - ei hoitopaikkarumbaa, kiireisiä aamuja, ei työn stressiä. Silti se tahtoo välillä unohtua, kun alkaa kiristää sisällä olo kylmällä säällä, muksu kiljuu ja heittelee tavarat lattialla ja aikuista seuraa olisi ikävä. Mutta sitten tulee taas hetki, jolloin osaa pysähtyä ja miettiä, että kuinka mieletön juuri tämä hetki on, kuinka ihanaa elämä on juuri nyt ja kuinka onnellinen olen, kun saan itse silitellä poikani päiväunille <3
VastaaPoistaKiitollisuuden hetket ovat ihania. Ja kaivattuja. Aivan liian harvoin tulee havainnoitua ympäröivää ihanuutta. Lapset lähellä. Kotona kaukana kaiken maailman rumboista. Huh, mitenhän sitä sitten joskus osaa tuonne työmaailmaan palata. Mutta mielellään vähäiselläkin osaamisellaankin kantaa kortensa kekoon mahdollistaen jonkun toisen äidin kotona olon. Ihanat verot <3 :D .Vaikka eipä tässä kiirusta tarttee pitää. Silittelen vielä ihan itse jonkin aikaa lapseni päiväunille, ihana havainto <3 Sitä tosiaan unohtaa nämä ihanuudet välillä, turtuu arkeen ja pitää itsestäänselvänä ympäröiviä ihanuuksia. Kiitos kommentista.
PoistaIhanasti kirjoitit:) Eläminen tässä hetkessä ja siitä nauttiminen, se on parasta <3. Ihana vinkki aamuheräämiseen! Mitähän meidän väki sanoisi, jos kokeilisin tuota :D
VastaaPoistaKiitos :). Hetkessä elämisen vaikeus ja ihanuus <3 No mä eilen aamulla kokeilin ja tytär innosta hihkui että äiti sä osasit. Vaikka en kyllä osannut, mutta lapset eivät ole niin nökönuukia. Ehkä tällä tyylillä kirvoittaa naururyppyjä silmiin? Kokeileppas :DD
PoistaKauniita ajatuksia. Kunpa osaisimme pysähtyä ja nauttia juuri tästä päivästä, eikä elää sitä "sitten kun" -elämää. Minulla on myös ollut onni, halu ja mahdollisuus hoitaa kaikki lapsemme vielä kotona. Vaikka näin ison perheen pyörittämisessä kuluu jo noihin "pakollisiin" kotitöihin melkoisesti aikaa, jää päivään silti hetkiä olla lasten kanssa. Ja - onneksi niihin kotiaskareisiin voi myös ottaa lapset mukaan ja jutella samalla päivän kuulumisia :). Enemmän on ehkä haasteena antaa jokaiselle lapselle se kahdenkeskinen hetki - jolloin kukin lapsi vuorollaan saisi sen äidin tai isän jakamattoman huomion. Huomenna taas muistuttelen itseäni tästä :)
VastaaPoistatuo sitten kun elämä on kyllä ihan turhan usein läsnä. Ja nuo kotityöt ovat kyllä niin suuri syy tälle sitten kun elämälle. Mutta ne kun ovat osa elämää väkisinkin, niin ehdottomasti kaikki ilo irti niistä. Olen vasta nyt hoksannut, että kyllähän kolme vee jo osaa omia tavaroitaan pois siivota. Ja niin on ollut hauskoja siivoushetkiä. :) Jakamaton huomio on kyllä ihan äärettömän tärkeää. Ymmärrettävää, jos ei joka päivä onnistu, mutta kuitenkin lapsen on tärkeää tuntea olevansa yksilö. Itse kahdeksan lapsen perheen tyttönä, sitä ymmärtää mikä merkitys yksilöllisyydessä on. Ja kehumisella, sillä että pienet onnistumiset ovat suuria ja merkittäviä. :). Tsemppiä arkeen <3
PoistaIhania neitosia askartelupuuhissa! <3 Kivasti kirjoitit ja torstaikeksit maistuis tännekkin. Onneksi tänään saa perjantaikakkua. ;)
VastaaPoistaMeidän ipanat olis aina askartelemassa. Joka päivä tulee jotain touhuttua. Ihanaa silppua lattialla, liimaa pöydällä ja suussa. Noh, onneksi itse pääsee vähällä, siivoomalla sotkut :D . Aina ei jaksa, mutta nyt meillä on joku askartelubuumi ollu tämän viikon . Perjantaikakku. Nammmm.. päihittää kyllä melkeen torstaikeksit (etenkin kun niitä ei ehditty leipoa ennen kuin Pätkikset jo syötiin, .. taidetaan leipoa ihan vaan jotain vehnäkeksejä perjantain kunniaksi kun kerran tuli leipomisesta lapsille höpötettyä :D )
Poista<3
VastaaPoista