Jämäkuteita lattialle ja vähän myös seiniin

Arki on alkanut. Turvalliset rutiinit ovat täällä. Niihin panostaen vie arkeni kulku uuteen ulottuvuuteen.

Miten ihania voi olla joka päiväiset työt, kun vain ottaa sen asenteen.

Miten kauan tätä kestää sitä en tiedä, mutta nautin tästä hetkestä.

Tässä viimeisin virkkuutyö: jämäkudematto. Harmaan eri sävyjä päätyi eteiseen. Kohta on reunuskin sävysävyyn, jos näitä kelejä piisaa. Nauretaan sillekkin vain,

hurlumhei, kun on hyvä olla!

Ei stressiä, ei paineita, ei harrastusta työnä ja ei kiirus.

Kotikin on riisuutunut joulusta. Viimeisimmätkin joulukoristeet (kaikki koristevalothan ei ole joulukoristeita eihän?) ovat kaapin perukoilla ja jotain pientä on täytynyt kehitellä. Joku rohkea voisi kutsua touhuiluani sisustamiseksi.

Kierrätettyä kudetta taulunkehyksien ympärille ja taulu on valmis.

Hieman ihania kortteja, uusi 2014 kalenteri ja pienellä vaivalla taas himpun verran piristyi keittiö. 

Tein eteiseen hieman saman tyylisen taulun, mutta on niin vaikea saada edes jokseenkin valoisia kuvia eteisestä, että antaa olla. Enkä tässä ala valittamaan harmautta, joka vallitsee yhä.

Enkä todellakaan valita, että lunta ei ole maassa vieläkään, 

enkä muuten nyt ainakaan valita sitä ettei talomme vierestä kulkeva tie ole asfaltoitu vaan ihanan kurainen möykkytie. 

Miksi minä näitä valittelisin.

En tietenkään.

Saan käyttää kumppareita kaupassakin, eikä kukaan pahemmin edes ihmettele. 

Käyttäisin niitä varmaan juhlissakin, ellei nyt ihan joku vallan loukkaantuisi moisesta. 

Vulgaaria! 

Jatkan siis tätä eloani ihan ilman lunta ja koitan nauttia syksyksi ostetuista saappaista (enkä edes mieti sitä, että käyttäisin niitä kyllä yhä luntenkin saavuttua, vähän outo kun olen ;D  Karvalakki ja kumisaappaat, ihan perus settiä, eikö? ).

 Kaiken näköistä vaatetta sun muuta on valmistunut ja joululahjatkin on jäänyt vallan esittelemättä. Jotenkin ei vain meinaa virta riittää kaikkeen, kun panostaa arkeen. Siihen, että lapsiakin ehditään kunnolla sylkyttää, ruoka on laitettuna ja salaattikin pöydässä, siihen että talo olis suht siisti ja roskikset tyhjät. 

Ennen saattoi päivässäni kulua monta tuntia koneella ja blogipäivitykset vievät aina aikaa rutkasti. Nyt olen tietoisesti vähentänyt koneilua ja miten paljon kaikkea muuta ehdinkään tuona aikana tehdä. Olen aloittanut yhden projektin jossa lopuksi pääteltävänä pitäisi olla sen liki 800 silmukkaa. Se vie aikaa, mutta mikäs kiirus tässä valmiissa maailmassa olisi. Ihanaa haastetta harrastukseen. <3

Haasteita, ihania oivalluksia ja iloa arkeesi

toivottelee Kipa.