Tammikuun eka käsityö

Vastaanottaa uusi vuosi meidät mustalla sylillään.

Mustan loisto on kaunis, kun siihen uskaltaa katsoa.

Oman tyhjän olemattomuuden näkeminen on valaisevaa. 

Kauneutta mustassa tyhjyydessä, jatkumo iäinen ja lohdutus suloinen.

Valon varma voitto mustan pinnalla kimaltelee.

Valo kuitenkin kanssamme vaik musta on päivän kajo.

Katselen hiljaisuutta.

Katselen sen selkeää linjaa.

Seesteisyys nimenään.

miten verkkainen on kulku sen,

ei liikettä näy.

Onkohan pysähdyksissä hän,

onko matka kesken vai 

löytynyt määränpää sen.

hiljaisuus.

ihana kun olet täällä,

ohikulkumatkalla oletan?

Baktus pidennetyin silmukoin on Jonna Hietalan Kerällä -kirjasta. Pidennettyjä silmukkoja ja ainaoikeeta puolitoista metriä. Hieman muokkasin taas kilkutellessani ohjetta ja lisäsin myös tuollaiset pitsikolmiot reunaan. Lankana on pehmoista Dropsin Baby Merinoa. Ystäväni Iina antoi minulle joululahjaksi leimasimen, jotenka sitä piti testaaman. Pellavaan painoin Handmade by Aarrerasia ja pistelin kiinni. 

Hiljaisuus tässä talossa on kuin jonkin sortin välähdys. 

Siitä nauttii hetken ja sen muisto lämmittää.

Joskus sitä vain elää hetkessä niin, että tippa on linssissä kun maailman näkee pienenä.

Kauniit hetket helminauhassa tekee sen arjen.

Minun helmeni taitavat olla pieniä ja heiveröisiä. Niin hentoja on ilonhetket toisinaan.

Onneksi seassa on niitä kauniita hiottuja isoja puuhelmiä, joissa ei piikin piikkiä näy.

Ja niiden loisto on turvallista ja hyvin kestävää.

No mutta minä menen nyt viemään tämän yhden räkänokan nukkumaan päiväuniaan.

Lämmitän uuden vuoden aatosta jääneitä jauhelihapihvejä ja odottelen omia vanhempiani kylään.

Ihana arki suuren suurilla tvisteillä on sitten aika juhlaa ja tämähän on juhlaa, kun kaukaa saapuvat ilahduttavat läsnäolollaan.

Suuren suuria puuhelmiä, hentoja ja isoja kristallihelmiä ja iloisen värikkäitä muovihelmiä elämänlankaanne toivottelee Kipa

P.s. Kyllä, minun on valitettavasti aina oltava näin teatraalinen :D <3