Päivä kuin tyhjä paperi. Puhdas hanki ja sees taivas.
Silloin on aikaa pysähtyä kiittämään.
Katsella pakkasen kimmellystä,
hengittää huurua ilmoille
ja hymyillä posket punaisina.
Miten ihminen kuvittelee kaipaavansa lisää,
kuvittelee ettei tässä ole hyvä.
Kaikki kun on tässä.
Murheet, väsymys ja tyhjyys.
Ne voivat olla suurinta rakkautta.
Tyhjyys.
Siihen kun uskaltaa katsoa.
Huomaa, että siellä pilkottaa tarkoitus.
Ja tyhjinä me olemme lähellä kaikkeutta.
Lähellä mykistävää kauneutta,
joka laittaa sielut laulamaan ylistystä.
Kimmeltelee aurinko pakkasen paukkuessa,
kuin Taivas hymyilisi ja olis läsnä.
Köyhän sydän murtuen lämpenee
ja tyhjyydestä kiittää.
Tyhjyys on avain iloon.
Kestävään onneen
ja rakkauteen.
Kauas kaikkoavi maailma,
kun katsella saa jäisinä kimmeltäviä puita,
niiden takaa paistavi huomenen aurinko.
Laskevi se noustakseen uudestaan,
loistoonsa kultaiseen.
Luodakseen lämpöä ja iloa,
säihkyäkseen meille rauhaa.
Vakaana se kimmeltää puiden yllä,
Maata peittävällä hunnulla välkehtii,
hyvä on olla sydämmellä,
kun lämpöisesti se meitä tervehtii.
Kiitos aivan äärettömän upeista kommenteistanne
On kuin taakkain aina kevenis ja tilalle sais kilokaupalla onnenmuruja.
Tervetuloa kaikille uusille lukijoille.
Iloa torstaipäivään ja muistakaahan, että
Kiitos postauksesta<3 -mä-
VastaaPoistaKiitos itsellesi♥
VastaaPoistaHei en halua nipottaa mut ootko huomannu et oot varmaa vahingos laittanut arvonnan päättymis päiväks 28.2 :)
VastaaPoistaHei se ei oo mitään nipottamista, ku asian korjaamista :). Hyvä ku pistit kommenttia. Kävin korjaamassa kakkosen ykköseksi.
PoistaMut eipä se niin onnistukkaan.. kun moni on sen blogiinsa linkittänyt :D Onpahan ihan sairaaaan pitkä arvonta-aika :D
PoistaNo ei huolta <3 Hyvää kannattaa odottaa ja palkinto on erityisen hieno! <3
PoistaMie luin tätä postausta keskellä rauhaa, lapset on naapurissa leikkimässä. Luin tuota kohtaa:
VastaaPoistaMiten ihminen kuvittelee kaipaavansa lisää,
kuvittelee ettei tässä ole hyvä.
Kaikki kun on tässä.
Murheet, väsymys ja tyhjyys.
Ne voivat olla suurinta rakkautta.
Ja uudestaan luin. Sitten valui jo kyyneleet pitkin poskia. Se oppi jota me päivittäin, jokaikinen päivä vuodessa opetellaan, kuulostaa joka päivä yhtä lohduttavalta ja uudelta. Miten sen voikaan yhä uudestaan kadottaa ja löytää.
Oot ajatuksissa <3
Ihanaa, jos olet sisäistänyt tekstin ja se on antanut sinulle jotain <3 Vähän meinasin arkailla tuon julkaisemisen kanssa, kun on taas niin paatoksellista. Mutta näemmä oli hyvä ettei jäänyt Wordin kätköihin :) .
PoistaJotenkin alkaa uskomaan sitä mitä yhteiskunta meille syytää. Että muka onnellisuus olis ansaittavissa. Ja emme ole mitään ellemme tee sitä ja sitä. Huoh, ja tähän lankaan sitä astuu useasti. Onneksi tyytymättömyys omaan olemattomuuten ei käy kuin silloin tällöin kylässä ja muuten olla sinut asian kanssa. Että samalla viivalla me ollaan ja ihan parhaita näin. Eikä tarvita mitään sen erikoisempia kuin iloa, tavallista eloa ja terveyttä.
Oot myös <3 Ihania nää sun kommentit!
Niin sanaton..... Pysäytti jälleen, pisti miettimään. Niin, mitä kaipaan lisää, kun kaikkea jo on ja enemmänkin. Kun oppis olemaankin kiitollinen tavallisesta arjesta. Arkihan itsessään on suurta juhlaa omien rakkaiden keskellä. Mitä muuta kaipaisin? Tätä jään miettimään taas pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaJuuri tällaisia postauksia on ihana lukea, voimaa-antavia, tässä hetkessä kiinni olemista, kiitollisuutta joka kuvastuu postauksistasi. -A-
Ihanaa, jos sait voimaa arkeen. Ei sitä hassua kyllä muista yhtään, että arki on sitä suurinta onnea. JOskus erehtyy uskomaan jotain ääntä sisällään, että tämä ei riitä. Tämä, jota vailla omaa ansiota on saanut, ei riitä. Tähänkään ei oma vajavaisuus riittäisi rakentamaan. Onneksi meillä on ihmistä suurempi rakntaja ja suo meille ihania onnen murusia kun vain jaksamme ottaa ne vastaan ja nähdä ne. <3 Kiitos kommentista A .
Poista