Se oikea löytyi!

Se vain kolahti. Näit sen ja tiesit, tuo on mun?

Kyllä.

Juurikin näin kävi. 

Sydän lauloi jo omaa uutta sävelmäänsä. Innostus kupli rinnassa.

Hymyilytti.

Juuri oikea, vihdoinkin.

Otin selville numeron ja lähetin viestiä.

 Tumma miesääni vastasi ja kertoi, että katselee ihastustani tälläkin hetkellä ikkunasta.

 Lähdimme ajelemaan tänään Kurikan perämettiin. Sieltä se uusi retusointia kaipaava ruokapöytä löytyi.  Kuvaa ette saa kuin alimman kuvan verran. Isännän kanssa ahkerana kannoimme pöydän talliin ja sieltäpäin kuvaaminen ei meinannut oikein tuottaa haluttua tulosta. Yritän jossain elämäni vaiheessa saada siitä ihan rehdin ja kunnollisen pöydän ja sitten postauksenkin tänne. Sillä välin kerrottakoon, että kyseessä on valioyksilö ja se tarvitsee 'hieman' hiontaa ja maalia. Pöytä on Barokkia ja kaipaa kaverikseen ihanat rautaiset tuolit (kuva tuoleista täällä ), onneksi myös Isäntäkin oli samaa mieltä. 

No nyt minulla se oikea on.

 

Kaukaa löydetty, läheltä rakastettu.

Huomaanko, hoivaanko ja arvostanko?

Itsestäänselvyyskö,

Ei ikinä.

Arki vain vie mennessään.