Pitsisukkia jälleen.

Kevät on täällä. Aurinko on paistanut sen verran, että aivan alkaa pihatyöt innostamaan. En ole ennen pahemmin innostunut pihatöistä, mutta tänä keväänä tunne on toinen. Meille on ostettu pala maata lisää. Ei järin paljon, juuri sen verran, että siihen autotalli mahtuu ja hieman lapsille leikkitilaa. Vielä on monen moista paperia täytettävä, ennen kuin varsinaiset työt alkaa. Huoh.

Inspiroiduin metsäretkellä ottamaan isännän ÄLYKKÄÄLLÄ puhelimella kuvia. Kuvat otin inspiroimaan saamaan aikaseksi tikuttaa pitsiset villasukat loppuun asti valmiiksi. Otin vielä metsästä tikun mukaan olohuoneen pöydälle. Ihanat värit. 

Voitte vain kuvitella kuinka hauskaa isännällä oli ajella hölkkävauhtia autolla minä edessä jalkasin köpötellen. Välillä emäntä hyppäsi ojaan tai sen yli. Räpsäisi pari kuvaa, jatkoi matkaa hypätäkseen toisen ojan yli, pysähtyäkseen yhtäkkiä paikalleen ihmettelemään veden solinaa tai kuuntelemaan metsän ääniä. Miten olen kaivannut kaikkea tätä sydän lauloi. Muistutti metsän-neidolle jälleen, että Pohjanmaallakin on metsiä. Täälläkin on metsä täynnä ihmislapselle ihmeteltävää.

Jonkin asteista pihasuunnitelmaa tehdessäni huomasin, että meillähän kasvaa samanlainen puu OMASSA PIHASSA. 

Olenko siis ihan oikeasti kulkenut laput silmillä ja jättänyt huomaamatta tuollaiset ihanat värit? 

Olen. 

Tähän mennessä en ole kyllä erityisemmin edes piitannut pihastamme (enkä muuten rohkeista väreistäkään), mutta lisätila  tekee ihmeitä. Uudet tuulet puhaltavat ja meille saadaan jonkinmoinen terassi. Ja sinne olen saamassa ihanan viiniköynnösportin. Sitä siis toteutetaan sillä välin kun  'paperit' ja luvat odottavat valmistumistaan ja sitten vitkuttelevat virastoissa sekä postissa.