Vaikka en miellä itseäni mitenkään kovin materialistiseksi, mutta joskus jokin asia vain kolahtaa. Tilasin tämän vaivasen kipon, parikymmentä nappia ja saman verran punasta nauhaa kohta lopettavalta Puotiguelta. Hervoton paketti, mutta pientä täynnä. Pienet asiat tekevät toisinaan elämästä sen elämisen arvoisen. Tai suurien itsestäänselvyyksien huomaaminen.
Huomenta, koko maailmani nukkuu yhdessä sängyssä.
Missä sinun maailmasi on?
Nukkuuko sekin vai onko se jossakin ihan muualla?
Onko se luonnossa?
Onko se omassa itsessäsi?
Onko se vähän kaikkialla, pienistä palasista koostuen?
Onko elämäsi tässä ja nyt?
Tiedän, että elämäni on tässä ja nyt. Kumpa vain aina muistaisin sen.
Suloinen kulho! <3 Niinpä, kumpa osaisi elää hetkessä, eikä sittenkun.
VastaaPoistaKiitos :) Aina ei osaa arvostaa sitä mitä on ja missä on. Se taitaa olla koko elämän pituinen koulu. Oppia arvostamaan itseä, läheisiä, sitä mitä on rakentanut ympärilleen ja missä on juuret. Kenties näin keväällä osaa arvostaa näitä asioita, kun vihdoin pääsee ulkoilmaan moneksi tunniksi hengittelemään vilukissatkin ..
PoistaAivan. Onni on lapsella hetkessä. Pallon pesemistä kylmällä vedellä. Pienessä hymyssä, jossa pilkottaa yksi hampaanhelmi. Keväisessä hetkessä, jolloin jäätelö maistuu kisullekin. Tai pienet pojat miettivät veljelleen nimeä... Todella: Onni on tässä ja nyt. Nautitaan siis tästä hetkestä. Sen iloista ja onnesta! Kiitos kun toitte meidän mäelle muistutuksen siitä!
VastaaPoistaTuota pallon pesua mietittiin vielä kotona nukkumaan mennessäkin :) Elikkä kiitos teille. Ja kiits pulpetista.. en tiedä, että raaskiiko sitä nyt maalata? Aineita kyllä saa sadan metrin päästä.. Mutta, mutta.. Jos muuttaakin lastenhuoneesta sisustusta siihen sopivaksi? :D
Poista