Ei mitään valmista saa tämä mama aikaseksi. Kaikki lähinnä vain TAKKUAA. Minusta ei yksinkertaisesti ole lähiaikoina ollut yhtään mihinkään. Ja ei, tämä ei ole mikään itsesäälipostaus, mutta hyytävän kylmää tilitystä epäonnistumisista. Saatte kenties kuvia huomenna, miten kyynelten siivin valmistunut perhosmekko on muotoutunut (edellyttää tietysti myös että se kuuluisa JOKU sen viimeistelee).
Onko hän mekko, onko kukkaro, vai onko pelkkää silppua?
Joskus on niitä kausia, kun tekisi mieli hautautua aurinkolasien taakse ja lukea. Joskus ei vain mikään onnistu. Joskus ja joskus.. todellisuushan on, että USEIMMITEN, mutta ei kerrota sitä kaikille. En ole mikään täydellisyyden tavoittelija, mutta joku roti sentään..
Pesukone meinas hajota, kun innokas hamstraaja pesi halpoja, hieman virttyneitä kuteita.
(Palasia ja osia lenteli, betonia varisi, pesukone teki kolmiloikan maailmanennätystä ja seinät tutisi)
Nauratti silloin, itketti eilen ja naurattaa jälleen.
Opin jotain uutta.
Älä pese kuteita pussissa, älä ainakaan ihan noin paljon..
Ja jos peset, ole valmis käyttämään vähät kotiäidin säästösi uuteen koneeseen.
Talo on likainen, sotkuinen ja piha on hävityksen kauhistus.
ÄRSYTTÄVÄN VÄLIAIKAISTA meinasi ystävänikin, osuen naulan kantaan. Onko ihme, että ärsyttää kun se vähäinenkin MARKKI on väliaikaisvarusteltu.
Töitä rästissä ja inspis nollassa. Stressiä pukkaa. Ptiää siis vissiin todeta, että työ on työtä vaikka ompelua olisikin.
Ei mitään blogi-idylliä.
Onko tämä sitä arkea?
On.
Miksi sen pitää olla NÄIN arkea?
Vain elämää, ei sen enempää, On kaikki tää, koita
VastaaPoistaymmärtää. Vain elämää, ei sen enempää, Myös kesä tää kohta taakse jää. Näin laulaa Irwinkin. Koitahan kestää, kaikki lutviutuu ja inspis palaa kun on sen aika. :) Voimia sinulle kaiken keskeneräisyyden keskelle! Mutta muista ettet ole ainoa, jolla on kaikki keskeneräistä, allekijoittaneellakin on.. :)
Mutta on niin herkullisen värinen kuva, että eikös tuo jo inspiroisi paukuttamaan mattoa, kunhan saat kaikki tilaukset eka alta pois. :)
VastaaPoistaIhanaa!!! Onko jollakin muullakin joskus tuollaisia päiviä! Joskus on PAKKO olla epäonnistumisen päiviä, jotta osaa TÄYSILLÄ arvostaa niitä onnistumisenkin päiviä. Suoraa tekstiä on, mutta se oikeasti on Elämää isolla eellä. Enemän olisin huuolestunut, jos väittäisit, että pienten lasten äitinä, pihamyllerryksen keskellä, ja upean ihanan viikonlopun jälkeen arkeen palattuasi, olisit vain ja ainoastaan pelkkää onnea!!! Arvostan rehellisyyttäsi! -mä-
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne. Piristivät. Aina ei ole niitä parhaimpia päiviä, mutta ARMOLLISUUS tekee gutaa. Onneksi muistutitte minua siitä. Tänään on taas helppo hymyillä (siitäkin huolimatta, että koti on kaaoksessa, sotkun saartama). Olette ihania <3.
VastaaPoista