Harmaus on vallannut pienen kyläpahasen. Sataa.
Aamu on kiireetön, kuin pysähtynyttä aikaa.
Koululaiset kiiruhtavat kouluihinsa ja me vain katselemme sateen ropinan osumia noihin pieniin pyörällä eteneviin värimöykkyihin.
On syksy.
Minusta koulut alkavat syksyllä ja sitä on turha kaunistella itselleen.
Onko koulujen alkuja taas aikaistettu?
Miten kesä hurahtikin taas näin nopeasti?
Tartuin sentään useimmiten hetkeen.
Mutta silti, tuleehan vielä aurinkoisia 'melkeen kesäpäiviä'`?
Eilen isäntä kiikutti tulevan ruokapöytämme eräälle entisöijälle maalattavaksi. Olohuoneemme maalaustilaksi muuttaminen ei innostanut kumpaakaan, jotenka jäämme odottelemaan kutkutusta tuntien pöydän valmistusta.
Saattaa kuulemma hieman kestää.
Noh, se ei haittaa, meillä kun tuntuu kaikki muukin kestävän ja viivästyvän. Tätä raitamattoa ostokuteista (pari raitaväriä taitaa olla kirppikseltä haalittu) taisin aloitella ties koska ja vasta eilen päätin, että se on saatava heti valmiiksi. Parisen tuntia siinä meni ja turhaa työtä taaskin tehtyä. Piti purata kakskyt senttiä kun loimi loppui kesken ja raidat menisi edes jollakin lailla järkevästi. Aloitin keittiön kesämattoa tästä, mutta loimi ei sitten enää riittänyt, joten tuli eteisen piristysmatto. Jätin vierelle toisen kutomani eteisenmaton. Ennakoin jo tulevia kurakelejä ja suojelen lattiaa. Jotain mummomaista tuossa lattian vuoraamisessa on. Minähän olen tavan mummo, joten näillä mennään.
Tuulikaappikin tarvitsisi uuden maton. Suurin osa tahroista on jotain ikitahroja ja matto on kamalassa kunnossa. No on sekin sentään itsetehty ja rakastettu. Useimmiten se on ihan rutussa ja paksun hiekan peitossa, kengät sekaisin sekä hapsut vintturassa. Sopii tänne maalle hyvin. Huoletonta ja kaunista harmaata syksyä kun on luvassa. Ennen totaalista harmautta on kuitenkin ruska ja syysauringon paiste, tänään sitä ei vain näy missään ja mieli myrkyttyy uskomaan arjen ankeuttajaa.
Harmaata.
Harmaan harmaan harmaata.
Älä usko sitä.
Vielä se aurinko paistaa, lehtiä valaisee ja tuulen kanssa tanssii.
Ehdin siis vallan hyvin pestä ties kuinka monennen kerran tuon likaisen matton eteisestä.
Se ehtii vielä kuivata.
Ennen mitä?
Ennen totaalista harmautta ja rankka sateita?
Pah. Heitän sen koneeseen ja kuivuu kun kuivuu.
Minua et lannista, ankeuttaja harmaahapsi.
Auringonsäteitä kaikille toivottelee yks tavan mummo!
Upee matto ja niin sun värinen!
VastaaPoistaIhanaa, pian saatte uuden ruokapöydän. Mä en varmaan enää ees tunne teidän taloa, teillä on niin paljon muutoksia tapahtunu viime aikoina (vinkvink, päiväkahvikutsua odotellessa. ;) )
Kiitos. Kaikki tämän hetken lempivärit taitaa tuossa olla. :)
PoistaJoo, no yhtä matala maja tämä on kuin aina ennenkin, vähän vain rojua enemmän nurkissa ;). Ehdottomasti tulette tyttöjen kanssa kahville ens viikolla? Kutimet kilkutellen kuulumisten vaihtoa :)
Jos me vaikka sitten tiistaina tultais? Päiväruuan jälkeen? :)
PoistaKyllä se passaa :). Tervetuloa! Ihana nähdä kummiflikkaa <3
PoistaKiva, nähdään siis Tiistaina! :)
PoistaVoi, miten näitä kuvia katsellessa alkoi tehdä mieli kutoa mattoja! Olet onnellinen, kun sinulla on siihen mahdollisuus! :) Minä en ole ollut syksyihmisiä, mutta hassua kyllä, viime vuosina huomaan enemmän ja enemmän nauttivani syksyn kuulaudesta, väreistä ja jopa niistä vesisateisista päivistä - weird... Toivottavasti keksitte kaikkea mukavaa sisätekemistä ja saatte ankean harmaan pidettyä loitolla mielistä! :)
VastaaPoistaOlen onnekas. Tiedän :) . Olin oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Sukulaisten huutokaupasta huudettu kangaspuut. 15 vuotta vanhat, mutta eivät olleet kertaakaan käyttänyt!!! Ja puoli ilman <3
PoistaMinä olen aina ollut syysihminen. Kait se sopii tälläselle hieman synkeälle ihmiselle, mutta nykyään toivon sen alkavan aina myöhemmin ja myöhemmin. Marraskuu taitaa pelottaa :). Kiitos. Olisi kyllä ensisijaisen tärkeetä uhmata aina välillä sadettakin ja lähteä sinne sekaan tanssahtelemaan ettei mieli ala harmeta. (ja onneksi nyt hieman aurinko taitaa pilkahdella pilviverhon takana)
Kiva kirjoitustyyli sulla! Ja aivan upeita käsitöitä teet!! Mä olen ihan jumiutunut tänne sun blogiin!
VastaaPoistaKiitos ja kiitos ennenkaikkea kommentistasi <3 . Blogit ovat hassuja koukuttajia, mutta että minun blogini? :) Olet ihana ! Jäi kutkuttamaan, kuka vanha tuttu ja mistä, mutta salaisuudet useimmiten ovat parhaita joten ei paineita paljastamaan itsestäsi enempää :) Ihanaa alkanutta syksyä (mikäli inhoat syksyä niin vaihtoehtona tarjoan syksyn tilalle loppukesää, mutta minäkun olen rakastunut jälleen syksyyn niin toivottelen syksyä ensisijaisesti). !
PoistaJoo no salaisuudet on kivoja =) Kouluajoilta muistan, vaikka pari vuotta ylemmällä luokalla olen ollut. Kyllä se kivaa on, kun vuodenajat vaihtuvat, niin ei ehdi kyllästymään yhteen. Jotenkin edelleen hassua, että omanikäsillä ja paljon nuoremmillakin on omia lapsia, vaikka mullakin on jo 4! ;) Aika rientää!
PoistaPari vuotta vanhempi ja neljä lasta?! Paljon voimia arkeen, syksyn kurakelit ovat edessä :D . Ei kyllä ole hajuakaan ketä olet, mutta varmasti ollaan oltu juttusilla, kun en ole kovin suuria kouluja käynyt. Ja kaikki tuli jotenkin tutuiksi keskenään. :) Ihana, kun käytät kallista vapaa-aikaasi postauksieni lukemiseen (oletan että neljän lapsen äidin vapaa-aika on kallista, kun kahdenkin on).
PoistaVapaa hetket ovat yleensä niin lyhykäisiä, että blogit on helppo siinä ajassa lukasta kun kahvia juo istuskellessa sohvalla! Niin saamaton olen, että vaikka kuinka tykkäisin ommella kaikkea kivaa, en vaan yksinkertaisesti viitsi aloittaa, kun tietää et sen saa saman tien keskeyttää ja siks on kiva ihastella edes toisten aikaansaannoksia! Kiitoksia kovasti ja voimia myöskin sinne arkeen, sitä varmasti kaikki tarvitsee. Mulla Lapset 3,5v 2,5v 1,5v ja 6vkoa.
PoistaKiitos. Ja koitahan jatkossakin lapsiliudan salliessa, piipahtaa täällä blogin puolella tervehtimässä. (Kyllä mä sut vielä joskus varmasti keksin kuka olet) :)
Poista