Lämpö rinnallani. Uurastus palkittiin.
Kuuntelen tuhinaasi, hengenvetoja kalliita.
Iloni, onneni.
Rukoukseni.
Sinä selvisit luokseni.
Nyt kätesi tutkivat maailmaa.
Kaksin käsin ahmit sen antia.
Ihmettelet ja tutkit.
Mitä kaikkea se sinulle tarjoaa.
Liikaakin.
Herrani, suojele tätä tainta.
Pidä turvassa.
Viikon varaslähtö ja yksvee synttärit ovat juhlittuna.
Kakkukin onnistui jotenkuten, mutta vielä on petrattavaa. Elämäni eka kerta kun käytin sokerimassaa, joten suonette pienen rinnanröyhistyksen vaikka kurttunen ja osin läpinäkyväksi muuttunut pinta onkin. Täytteenä kermaa valkosuklaalla, mustikoita ja vadelmahilloa. Karkkivartaita ja Popseja ronskisti grillitikuilla. Suklaapiirakka ja marenkikakku (suunnattu herkkävatsaisille: ei perunaa, ei gluteenia ja kaura-vaniljakastiketta).
Päivänpaisteemmekaan ei tiennyt mihin suunnata, kun pienehkö kotimme oli niin täynnä ihmisiä. Pyöri jaloissa, sylistä syliin ja pomppi peppuloikkiaan. Mutusti suklaarusinoita ja söi itse kakkua. Niin oli vauhtia ja vilskettä, että kuvasaldo jäi aika vähäiseksi itse juhlien osalta. Mutta säilyypä nämä hetket muistoissa.
Kiitos kaikille <3
Oijj mitä herkkuja, nams! Sitä ei meinaa ihan oikeastikkaan ymmärtää, että meidän pikku vauvat ovat jo pian 1 vuotiaita. Nyyyh. :)
VastaaPoistaOli kyllä aika äkkimakeita! Oikeesti..just yhdessä mahat pystyssä jännättiin koska ne sieltä pulpahtaa. Ja kuin varkain ne on jo noooin isoja!! Teilläkin askelletaan jo. Nyyh tosiaan :) . Koittaisivat nyt hiukan rajottaa <3
PoistaNäyttää niin ihanalta tuo kakku kertakaikkiaan! Namskis!
VastaaPoistaJa yksi vuotta! Se on ollut molempien lasten kohalla miulle vaikea paikka. Haikeaa, iloa, luopumista, kannattelua, toivoa, vauvavuoden päättymistä... varsinkin tuon tokan ja luultavasti viimoisen kohdalla huokasin, oliko ne varsinaiset vauva-ajat tässä? Vaikka eihän se heti muutu arjessa, niin tuossa hetkessä niitä tuli mietittyä paljon :)
Kiitos. Kyllä se olikin aika makoisaa. Ei paljon tarvinnut syödä, kun jo poskissa kihelmöi.
PoistaTosiaan. Haikeita hetkiä on vietetty. Jollain tasolla luopumisen tuskaa. Että tässäkö tää oli. Nyt se tuosta kasvaa ja kuitenkaan en ole satalasissa nauttinut hetkistä. Vaan arki on suurimmaksi osaksi suorittamista. Noh, luvassa on varmasti aivan ihania kehitysaskelia ja iloisia hetkiä. Mutta hyvä se on vähän vatvoa menneissä ja todeta, että enemmän pitäisi pysähtyä arjessa. :)