Onnistumisen tunne.
Se tunne on käsitöissä sitä parasta.
Jotain käsittämätöntä näin kotiäidin perspektiivistä katsottuna.
Ei jäljen tarvitse olla täydellistä, mutta olo on hyvä olla kuin omenalla.
Välillä on se tunne, että kotiäiti ei sitä onnistumisen tunnetta koe kovin usein. Onneksi on käsityöt.
Kotitöitä ei edes mietitä silloin kun väkerretään niska kyttyrällä kortteja, tossuja, sukkia, pipoja tai mitä milloinkin. Eletään hetken autuudenlinnassa jossa ei todellisuudella ole tilaa.Ei mietitä likaisia lattioita, sotkuista huushollia, tiskivuorta tai pyykkipinoa.
Ei sillä ettenkö olisi minäkin noiden eteen tänäänkin ahertanut monen monta tuntia, mutta eipä tuo näy missään. Onnistumisen tunne huusholliskana ei ole kovin pitkäkestoista, joten Luojan Kiitos että on käsityöt. Näpertelyt ja kihertelyt. Liimailut, ompelut ja kutomiset. Kirjomisia, neulomisia ja virkkaamisia unohtamatta.
Jos et ole vielä hurahtanut käsitöihin, olet toivottavasti kova lukemaan, tai kenties urheilet. Ehkäpä käyt ihmistenilmoilla tai vaellat luonnossa. Arjen vastapainot ovat äärimmäisen tarpeellisia. Niihin ei vain kannattaisi uppoutua liian syvälle. Putoaa korkealta vielä tiskivuorelle tai herää haaveista alati kitisevien lasten ääniin.
Todellisuus, pysy vielä hetki poissa.
Ei pysynyt, eikä muuten pysynyt tossutkaan jaloissa kuin kuvauksen ajan. (ja sukista meillä ei edes puhutakkaan)
"Onneksi edes sen aikaa" ajattelen huomenna aamulla. Mikä lie ajatus olikaan nuo joskus pari kuukautta sitten väkertää? Olin vissiin siellä autuudenlinnassa silloin? Tossut ovat tehty kirppikseltä haalitusta Novitan Tennesee-langasta ja korttien materiaalit ovat mistä milloinkin haalittuja tai saatuja.
No näinhän arki kulkee. Onnea ja arkista ahdistusta tasapainossa, mutta olen kiitollinen. Minulla on kuitenkin kaksi ihanaa tyttöstä, miekkonen ja ihan kiva koti. Ja pala palalta valmiimpi piha.
Tämä taitaa lähteä keittämään iltapuuroa neitosille. Hieman pyykkejä kuivamaan ja lapset nukkumaan. Sen jälkeen kyllä palaan taas haavemaailmaani ja neulon sukkaa (toinen on jo valmiina <3)
Onnistumisen iloa teillekkin ihanat immeiset!
Voi, niin totta turiset!! Minäkin meinaan kaivaa puikot esiin NYT ja uhmata järkyttäviä silmäpusseja ja alati kasvavaa univelkaa. Pakko saada neuloa edes vähän ja sitten vasta petiin :)
VastaaPoistaToivottavasti saat joskus univelankin maksuun, kenties se joskus osittain maksetaan sillä ihanalla valmiilla työllä. Jään odottelemaan mitä ihanaa siellä väsätään :)
PoistaKatsoin ensin kuvat ja sitten luin tekstin. Ajattelin että kumma jos tossut pysyy jalassa, meillä revitään jo housujakin pois! :D
VastaaPoistaOnnistumisen ilo on kyllä käsitöiden suola! Täälläkin sukkapuikot on palanneet kesälomalta, toinen jo kantapäähän asti valmis. ;)
Eikä! Revitään huosujakin pois? Mä en ala.. sukissakin on jo ihan tarpeeksi :D Noh, neitonen on tullut tasaista tahtia teidän kehitysaskelien perässä, jotenka saattaapi olla että housuja alkaa ilmestyä lattialle sukkien kaveriksi. Jei :)
PoistaJoo, ei se pelkkä tekemisenilo hotsita, jos koko ajan kokee epäonnistuvansa ja mikään ei suju. Odottelen sukkia blogiisi :) Varmasti on hienot!
Jep, kerran on jo housutkin lähteneet! Tiedä häntä, oliko vahinko vai mikä. :D Mutta jossain vaiheessa joka tapauksessa se riisuminen on ihan parasta! :)
PoistaNiinpä, pura-tee-pura-tee ja vihdoin onnistut! :) Mielenkiinnolla odotan myös sun sukkia tänne nähtäväksi. :)