Kun laittaa monen monta jämälankaa päällekkäin ja antaa puikon viedä syntyy jos jotakin. Kuitenkin sitten päätin tehdä perus virkatut tossut. Luonnonkukat odottavat siskoja olohuoneessa. Arjen luksus on pieniä asioita. Miten monta kertaa nuokin kukat ovat jo olleet ilman vettä ja vieressä olevassa kynttiläkipossa on ollut kynttilällä vetiset oltavat. Kiposta kippoon veden kanssa lotrausta isommalla neitosella, mutta kukat ovat suht kauniina säilyneet. Joskus kun meillä on tyttösillä leikkimökki, istutan siihen eteen kyllä päivänkakkaroita. Miten kauniita ne yksinkertaisuudessaan ovatkaan. Kenties niihin sekoittuu ripaus lapsuusaikoja mieleen. Noita huolettomia ja kauniita maalaiskesiä. Aurinko paistoi silloin kirkkaammin, valaisi koko kesän. Ukkonen jyrisi voimakkaammin ja salamat lähes häikäisivät.
Vielä on kesää jäljellä jokunen tovi. Isännän kesälomakin vasta edessä ja yhä vihertää tien reunat.
Kukkiiko päivänkakkat yhä?
Miten kauniita pilvet ovatkaan.
Kultaa ympärillään, tuulen vietävänä.
Hiukset hulmuten, latvoja taivuttaa.
Lapsuusajat ovat täällä.
Alati tyttöset elävät kultaisia hetkiä.
Heinäsirkan soitto sydämmessään jo heilläkin.
Kuinka kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti