maalatakko vai ei?

Olen jo jonkin aikaa etsinyt tyttösille pulpettia.
Serkkuni suurelta 'markilta' se sitten löytyi ( Kiitos ! ). Tämä on aikas sinappisen värinen, mutta hieno silti. Kysymys kuuluuki, että onko se niin 'upean ruman' värinen että on hyvä tuollaisenaan? Vai pitäisikö kuitenkin maalata? Maalaisisin sen sitten tylsäksi ja neutraaliksi valkoiseksi. Mitä mieltä olette? Tämä ihastuttava kapistus on sen verran kulunut, ettei sille paljon hiomapaperia tarvitsisi näyttää.. 

Lastenhuoneen sisustus ainakin menisi uusiksi, mikäli tämä jäisi tämän väriseksi. 

Toisaalta se kyllä kaipailisikin uudistusta.

Pitsisukkia jälleen.

Kevät on täällä. Aurinko on paistanut sen verran, että aivan alkaa pihatyöt innostamaan. En ole ennen pahemmin innostunut pihatöistä, mutta tänä keväänä tunne on toinen. Meille on ostettu pala maata lisää. Ei järin paljon, juuri sen verran, että siihen autotalli mahtuu ja hieman lapsille leikkitilaa. Vielä on monen moista paperia täytettävä, ennen kuin varsinaiset työt alkaa. Huoh.

Inspiroiduin metsäretkellä ottamaan isännän ÄLYKKÄÄLLÄ puhelimella kuvia. Kuvat otin inspiroimaan saamaan aikaseksi tikuttaa pitsiset villasukat loppuun asti valmiiksi. Otin vielä metsästä tikun mukaan olohuoneen pöydälle. Ihanat värit. 

Voitte vain kuvitella kuinka hauskaa isännällä oli ajella hölkkävauhtia autolla minä edessä jalkasin köpötellen. Välillä emäntä hyppäsi ojaan tai sen yli. Räpsäisi pari kuvaa, jatkoi matkaa hypätäkseen toisen ojan yli, pysähtyäkseen yhtäkkiä paikalleen ihmettelemään veden solinaa tai kuuntelemaan metsän ääniä. Miten olen kaivannut kaikkea tätä sydän lauloi. Muistutti metsän-neidolle jälleen, että Pohjanmaallakin on metsiä. Täälläkin on metsä täynnä ihmislapselle ihmeteltävää.

Jonkin asteista pihasuunnitelmaa tehdessäni huomasin, että meillähän kasvaa samanlainen puu OMASSA PIHASSA. 

Olenko siis ihan oikeasti kulkenut laput silmillä ja jättänyt huomaamatta tuollaiset ihanat värit? 

Olen. 

Tähän mennessä en ole kyllä erityisemmin edes piitannut pihastamme (enkä muuten rohkeista väreistäkään), mutta lisätila  tekee ihmeitä. Uudet tuulet puhaltavat ja meille saadaan jonkinmoinen terassi. Ja sinne olen saamassa ihanan viiniköynnösportin. Sitä siis toteutetaan sillä välin kun  'paperit' ja luvat odottavat valmistumistaan ja sitten vitkuttelevat virastoissa sekä postissa.

Pieni pala onnea

Vaikka en miellä itseäni mitenkään kovin materialistiseksi, mutta joskus jokin asia vain kolahtaa. Tilasin tämän vaivasen kipon, parikymmentä nappia  ja saman verran punasta nauhaa kohta lopettavalta Puotiguelta. Hervoton paketti, mutta pientä täynnä. Pienet asiat tekevät toisinaan elämästä sen elämisen arvoisen. Tai suurien itsestäänselvyyksien huomaaminen. 

Huomenta, koko maailmani nukkuu yhdessä sängyssä. 

Missä sinun maailmasi on? 

Nukkuuko sekin vai onko se jossakin ihan muualla? 

Onko se luonnossa? 

Onko se omassa itsessäsi? 

Onko se vähän kaikkialla, pienistä palasista koostuen?

Onko elämäsi tässä ja nyt?

Tiedän, että elämäni on tässä ja nyt. Kumpa vain aina muistaisin sen.

Nahkatossut ja kirppisaarre

Leikkasin ajat sitten nahkat ja kankaat muutamiinkin tossuihin ( lisää aiemmista tossuista tässä postauksessa ja tässä ). Meni nahkainnostus ohitse ja nyt ompelin edes yhdet valmiiksi asti. Kahdet sain 'tiettyyn pisteeseen' asti valmiiksi ja jatkan niitä sitten tästä joku päivä. Olisi kiva saada ajalliseksi heti, mutta nämä ovat aikamoista näpertelyä. Mekotkin tuntuvat valmistuvan nopeammin. No mikäs kiirus, valmiissa maailmassa. 

Tässä kuva tästä ihanaisesta kirppislöydöstä. Miten voi olla noin ihana? Rakkautta ensi silmäyksellä. Joskus on hyvä olla niitä päiviä, kun jättää pedin petaamatta. Kenties hiuksetkin voi jättää kampaamatta ja vain nauttia kotona olosta. Tällä hetkellä on sellainenkin uudistusvimma meneillään, että kotoilu tuottaa tuskaa. Tuntuu, että joka nurkka pitäisi pistää uusiksi. Ainut huone mihin olen tyytyväinen on makuuhuone. Ei hyvin mene mullaka, vissiin pitäis vallan asustaa makuuhuoneessa. Eikä sekä kiinnosta kun on noi lapset, ennen ehkä olis pärjännyt pelkällä makkarilla ja vessalla.. No uudistelen kotia palan kerrallaan. Ei voi suunnitella paljon etukäteen, kun koskaan ei tiedä mistä se 'juuri oikea' ruokaryhmä pomppaa esiin tai milloin ihana lasten pulpetti löytyy jostain vintiltä. Mars kirppiksille siis!

mattoa ku liukuhihnalta

.. Ei nyt sentään aiva niin tiuhaan tahtiin, kun tuntuu ettei muuta ole saanut aikaseksi ku pari vaivasta mattoa. No tuo onkin tosi hidasta touhua, kun viimisiä kierroksia väkersi tunnin per kierros. Kuinka paljon mattopuilla olisi tuossa ajassa saanut tehtyä. No nyt on moneen kertaan purattu matto valmis ja erittäin pirteän värinenkin vielä. 

Malli on taas näitä omia variaatioita. Kenties sen vuoksi saikin niin paljon purata, kun mistään ei löytynyt 'sitä oikeaa' mallia. Eikä tämäkään nyt aivan sellanen ole kuin mielessäni ajattelin, mutta menee se kun ei paremmin osaa ;D .

Villasukat tuolla hyllyn päällä huutelee ja niitä pitäisi saada ajalliseksi tehtyä. Onneksi täältä blogista löytyi linkkilista inspiroiviin nettisivuihin. Kenties saan edes toisen sukan valmiiksi tänä viikonloppuna.

Sukkien lisäksi tämä taitaa käydä huomenna katsastamassa Ilmajoella erään bloggaajan sisustuspuodin. Yhtenä päivänä kävin vain oven takana katsastamassa paikan, oli jo mennyt kiinni. Nyt paremmalla onnella huomenna, hyviä viikonloppuja kaikille! Toivottavasti en koko puotia tuo kotiin tullessani...hillitse itsesi nainen!

Kotoista vapputunnelmaa

Vappu. Mikä ihana tekosyy leipoa kakkuja ja keksejä sekä juoda simaa. Munkit mussutamme sitten mammalassa. Mamma elikkä anoppi taitaa nuo munkkien salat paljon paremmin, en kylläkään ole koskaan munkkeja leiponut. Jotenkin rasvan keittäminen sun muu ei ole innostanut. Ja leivonta ei muutenkaan useimmiten ole minun juttuni. Paitsi yhtäkkiä innostuen. Seuraavaksi pitäisi leipoa isännälle synttärikakku. Suklaata ja mansikoita tilattiin. Katsotaan miten keno kakku tällä kertaa loihditaan. 

Tuliaisiksi mammalle ja paapalle leivoimme vaaleanpunaisia keksejä. Mansikkahillopurkista sai silkkipaperilla ja kakkupaperilla naamioitua ihan hienon rasian. Tuolin tyynyliina on Kurikan Ruufuksesta eurolla ja pistelin siihen kiinni samaisesta ale-pöydästä löytämäni pitsiliinan. Ihastuttava, mutta välillä tulee tunne, että pistän kaappiin joulua odottamaan. Mutta onhan kesäkin punainen: mansikoita, vadelmia, viinimarjoja... onko siinä tarpeeksi herkullisia syitä käyttää punaista myös kesään kohti mennessä?

Ällöhempeä huppari

Ajatuksena oli tehdä erittäin kevyt tunika/huppari kesää varten. Kirppiskankaista, tilkuista, jättirätin koristenauhasta ja Tapion lankakaupan metallineppareista se sitten kehkeytyi. Jotenkin olen ollut kuin lamaannuksissa. Kulkenut ympäriinsä ajatuksissani saamatta mistään työstä kiinni. Luonnollisesti lähinnä käsitöihin keskittyvä bloginikaan ei ole innostanut. Eipä se voi innostaa, jos ei ole mitään kuvattavaakaan ;)

Kevät on nyt virallisesti täällä. Makuuhuoneen ikkunasta näkyy leskenlehdet, västäräkki bongattu, yksi muurahaispesä tuhottu ja hiekkalaatikko on ahkerassa käytössä jälleen. Veronika harjoittelee pyöräilyä kauniilla mansikka-pyörällään. Tällä hetkellä isäntä häärii pihalla ja minä luonnollisesti kyyhötän sisällä inspiraatiota etsien. 

Jos se onkin tuonne ulos piilotettu? 

Kenties se onkin jonkun lumen alta paljastuneen kiven alla? 

Tai kenties kurasen lähitien päässä? 

Vai olisikohan se sittenkin täällä sisällä? 

Mitä jos se on eksynyt ja ei tiedä reittiä  takasin? 

INSPIRAATIO , sinua kaivataan! 

Siihen asti haahuilen, etsin ja kaipailen. Se sopii hieman melankoliselle luonteelleni, haikailu.,jahkailu, sisällä kyhjöttäminen. Vaan aurinko välillä onneksi houkuttelee pihallekkin.