tiistai 15. lokakuuta 2013

Lohduttavien sanojen lokakuu


Tiedättehän sen lokakuun harmauden. Sen synkkyyden joka antaa hieman enteillä itseään ja sitten kuitenkaan ei vielä saavuta sinua. Hipaisee, vaan ei vielä syleile. Joskus on niitä päiviä kun tekisi mieli juosta vastaan. Joko kädet nyrkissä tai avosylin, se riippuu päivästä.
Pimeys.
Pienikin valonliekki kantaa päivään uuteen. 
Älä luovuta. Anna auringon hivellä kasvojasi. Anna sen syleillä, vaikka tiedät sen kohta sinut jättävän. Pidä luonasi hetken sen lämpö. Anna sen sinua lohduttaa ja nostaa ylös.

Kylmää. Ankeaa.
Miksi annoin säteesi langeta päälleni?
Kuvittelenko, vai onko taas astetta kylmempää?

En valita. 
Vaan totean lokakuun tuottavan tuskaa. Hiljainen kuolema vai kidutusta?
Saat itse valita.
Olen alkanut huomata, ettei varjoja kannata pelätä. Ne ovat alati lähellä. Vaanivat ja varmasti iskevät silloin kun olet heikko, ryvet ikävässä ja yksinäisyydessä. Varjojen pimeydessä näet arjen yksitoikkoisuuden. Valo piilottaa askareiden ankeuden allensa. Tukahduttaa sen vastaväitteet ja kuiskaa lohdutellen, valvon luonasi päivät ja yöt. Pitelen sinua kun heräät yöllä. Olen tässä. Nuku rauhassa sinä pienoinen. Huomenna on päivä uusi. Se on hyvä, kun sen sinulle valmiiksi valaisen.
Lohduttavien sanojen lokakuu ei ole täällä.
Se on hetken hehkua ja varjojen vaanintaa.
Ei varjojen valtakunta koskaan häviä. Vahvistuu päivä päivältä sen mahti, älä luovuta, hoen mantraani. 
Enkä luovuta. 
Kestän hetken syleilyt ja otan niistä kaiken irti. Kohta lumenvalkeus on täällä ja sen kylmä syli on lohtunani. Miten kauniisti hohtaa sen pinta, kun katse vaeltaa sen hunnuilla. Enkeleitäkö siinä nään? Kaksin kappalein räpsyttelevän lumessa? Kyllä äiti jaksaa. Kyllä mä jaksan.
En luovuta. 
Ainakin sinne asti jaksan.


Melodramaattinen puoleni nauttii lokakuun kirpeydestä. Synkkyyden alhoissa se nauttii vaeltaa, ammentaa luonnon kuoleman väreistä virtaa. Kuitenkin hieman kavahtaen sitä. 
Ehkä sen on hyvä?
Kituminen on merkki elämästä. Vielä virtaa veri suonissani. 
Yhä jaksan nostaa päätäni ja anoa. Lisää aurinkoa pyytää, lisää huumoria arkeen, lisää itseironiaa.
Lisää. Miksi aina lisää?
 Miksei tässä ja nyt ole hyvä? Sillä tässä ja nyt on hyvä. 
Nyt.
Olen onnellinen, kiitollinen ja rakastettu. 
Lisää, mitä lisää? 
Kaikki on annettu, mutta muisti taitaa vain pelata huonosti. Yksi rahtunen huumoria löytynyt. Yksi kourallinen naurua ja monta sylillistä rakkautta (ihana isosiskoni lapsineen tuli Pohojammaalle <3).

Aika hyvä saalis, eikö?

Aurinkoa.
Elämän pituisia aarteita, niitä itsestäänselvyyksiä sinulle toivottelee
Kipa.

6 kommenttia:

  1. Ihana teksti. Saan täydellisesti ajatuksesta kiinni, samaistun siihen. Ammennan voimaa siitä ja nautin, etten ole ja kuvittele olevani vain ainut tunteideni kanssa. Erilaisuus on rikkaus, sanotaan. Samanlaisuus, lohtu, oletan. Haikeuden, haurauden, vaikeuden alta orastaa aina uusi alku, lupaus, varmuus. Jatkan tämän läpi. Pian on kevät. -mä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja ihana kun jätit kommenttia <3. Pian on kevät, totta. Täytyy nauttia tulevasta talvesta antaumuksella. Kirpakat pakkaset ja lumen peittämä maa. Sitä maalaan eteeni, joten toivotaan sen maalauksen olevan myös joskus tosi. (mielellään heti ;D)

      Poista
  2. Täälläkin muistin kanssa ongelmia, mutta armon kouran olen tuntenut nykyään vähän useammin kuin ennen - itseni toimesta :)

    VastaaPoista
  3. Hieno ja tunteellinen runo. Nautin syksystä, mutta välillä tulee ahdistus niin kuin sinullekin.
    Se pimeä aika saa ajatukset synkäksi, ajoittain. Tänään taas aurinko paistaa ja voisin syleillä kaikkia ja juosta hiekkatietä.
    Paljon terkkuja ja kaikkea hyvää sinulle. Kiitos ihanasta plokistasi. Saan myös siitä itselleni voimaa. t:äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos äippä <3. Nyt kun siskokset kävi täällä, niin kyllä taas jaksaa muutaman pimeän hetken niiden muistojen turvin selättää. Vaan toivotaan siltikin paljon aurinkoa vaikka pienen määrän lisäenergiaan sainkin. Ja kohta isänpäivä ja sinne matka. Ihana taas nähdä!
      Terkkuja sinne myös. Paljon terveyttä. Kiitos kun luette kotonakin tätä ja kannustatte, kehutte. Saan itselleni voimaa kaikista perheemme kommenteista ja kannustuksista. Ainutlaatuisia ja voimakkaita sanoja ja tuki on kuitenkin suhteellisen lähellä vaikka välimatkaa onkin sen monta sataa kilometriä. <3

      Poista