Piparireunaiset sukat puunapeilla

Olemme jonkin sortin pilvenreunalla, piparkakkureunallakin voisimme tanssahdella. 

Pyörähtää piruettia arjen keksellä. 

Välittämättä siitä että maankamara, jonne mitä ilmeisemmin rämähdämme, on kova.

Pienet lapset ovat kovin rohkeita.

Pienten lasten aitous on jotain käsinkosketeltavaa.

Se on alati läsnä ja siihen voi luottaa. 

Totuus on useimmiten julma, mutta lapset eivät.

He vain pamauttavat totuudet omien näkemystensä mukaan esille. Ihailtavaa.

'Äiti onko sulla iso maha?'

--

"Riippuu mittarista." 

Ja päätän, että en jää pohtimaan asiaa. Hymyilen.

Vastaavasti taas on kysytty

"Äiti, miksi sinulla on isot hiukset?"

Kenties lasten mittari on aika pieni. Ja iso mahakin on vain tavoittelemisen arvoinen asia, eikä missään nimessä vältettävä asia. Käsketäänhän syödä hyvin, että kasvaa sitten isoksi. Aikuisena taas vältellään kasvamasta isoksi. Ristiriitaista.

"Onkohan nämä yhtä makoisan makuiset kuin värit ovat?"

Koitetaan.

Tunkee napit suuhunsa ja kuolavanasta rinnuksilla päätellen voisi olettaa, että varsin maukkaat ovat.

Pitäisiköhän minunkin koittaa. Vaikkakin yhtä vaaralliset hampaille nuo taitavat olla kuin kermainen kakku, pehmeät ystävän leipomat fudget, 300 g karkkia ja suklaata, mehut ja keksit. 

En myönnä.

Kuolasin vain rinnuksille ja haaveilin noista edellä mainituista herkuista.

Kuka tässä sanoikaan, että totuus on julma?

Pikkusisko lanka olisi ehkä vaatinut pienemmät puikot, mutta todellisuudessa eivät näytä näin pömppäiseltä kuin kuvassa.

Puunapit ova sekalainen seurakunta sieltä ja täältä. Gjestalin Maijaa ovat maastonvihreäntummanruskea lanka ja tuo armottoman upea roosanpersikanpinkkikin (tällä hetkellä lempilankani, eikä suinkaan vähiten värisävynsä vuoksi mutta myös langan laatu ja paksuus ovat ihastuttavat). Novitan Pikkusiskoa on tuo mintunvihreä. 

Herkkuja värejä.

Nam.

Ehkäpä nyt olisi aika kutaista pari riviä jotain hammastahnan väristä ja antaa omalletunnolle edes hieman armoa. 

--

Surkuhupaisaa, uskomatonta jne.

Juuri kun puhun tässä hammastahnasta, tulee vanhempi neitonen pyytämään

"Ota tää pois".

Ja yrittää pyydystää hampailla ja kielellä käsistään muumipurkkaa.

Pilvenreunalta pudottiin siis täällä tällä kertaa johonkin tahmeaan, mutta maankamara odottakoon vielä hetken. Olen niin happy näistä suloisista sukkasista, että yhdet purkat nyt ei häiritse yhtään ja kylmä maa odottakoon.

Palailemisiin. Herkuttelemisiin. 

Pitkää pinnaa ja herkullisia värejä teille toivottelen rakkaat lukijani!