olipa kerran oksa luonnossa..

Oli oksa kauneimmista kaunein, 

hopeoitu huolella,

kauan platinoitu ajalla.

Talteen kerätty,

 puusepän rakkaudella työstetty.

Oli eilen kaunis päivä, nyt sen paremmin ymmärrän.

Oli kivillä selässään piikit,

oli yllämme kuuran kruunu.

Odotti valo varjoaan talomme seinustalla,

kimmelsi päivässä rakkautemme tyyssija.

Turvassa nyt olemme sateelta,

poissa on kuura, poissa on hileet.

Arki hieman ankea ois,

jos muistomme otettais pois.

Vaan kimmeltää yhä auringon säteet,

sydäntä lämmittää.

oi, kauniita nuo kultalangat ovat,

rihmaa sädehtivää ympärillämme, 

kun valo ja varjo kauneutta suovat.

Ei sade huuhdo pois muistojamme,

siis kiitollisia olkaamme.

oi, miten onnekas olla saan,

kun sen nähdä jaksan mä vaan.

On oksa luonnosta pois nyt,

vaan talomme piirun verran kaunistunut.

Kiitos suuri Isällein,

molemmille hyvästä työstä kuuluu kiitoksein.