Nähdessäni Mami Go Go:n liikkeelle laittaman haasteen ja siihen tarttuneet rohkeat naiset, ajattelin, että en ikinä uskaltaisi! Kyllä muuten, mutta kun mulla on noi raidat. Nuo kummitukset raskausajoilta. Ja en minä nyt tissejäni täällä ala kuvaamaan. .. mitä se naapurinsetäkin sanoisi seuraavana päivänä kun olis tissini täällä nähnyt? Noh, sitten alkoi näitä napavilautuksia näkyä ja sekin tuntui liian rajulle.
Ettäkö osallistuisin tähän haasteeseen? Kaikki hartaasti vihaamani ja peittämäni raitani paljastaisin? Minä joka itkin ja tärisin suihkussa Elenan saatuani, vihasin raitojani. Tunnetta ei pysty kuvailla ja se tuntuu niin pinnalliseltakin, että ei palata siihen.. vaan siltikin, miksi niitä piti tulla? Miksen rasvannut yhtä ahkerasti masuani Elenan aikana kuin esikoiseni Veronikan aikana? Miksen voinut olla kuin sisareni, joilla ei tälläisiä raskausarpia tullut? Miksi raidat? Makkarat sentään lähtee jumpalla (jota en muuten ole Elenan jälkeen harrastanut niin kovin ahkerasti kuten kuvasta näkyy)
Varmasti näillä raidoilla on joku positiivinenkin vaikutus. Ne on pakko olla voitoksi, muuten häpeän niitä iäti.
Päätin sitten vilauttaa napaani.Se on vain napa.
Napa on syvemmällä kuin ennen odotuksia ja sen ympärillä on raitoja. KYLJISSÄKIN ON RAITOJA ja kuvasin mielestäni suht rohkeana vielä tämän raidallisemman puolen. Merkattu nainen?
Merkit siitä, että olen saanut kaksi kaunista, tervettä tyttölasta. Olen saanut molemmat tyttöset ruokkia itse maidollani. Ja olen saanut kokea maailman suurinta rakkautta ja rikkautta. Ja olen tuleva saamaan jatkossakin tätä ehdotonta rakkautta. Yksinoikeutettua rakkautta.
Ketään toinen maailmassa ei tule saamaan samaa rakkautta, mitä nuo tytöntylleröiset päivittäin minulle jakavat. Tunne, kun molemmat tytöt antavat muiskuja ja roikkuvat hupparin-naruissa. Tunne, kun he oppivat jotain ja olen heidän elämässään ne ensimmäisenä näkemässä. Tunne, kun vain minä kelpaan nukuttajaksi. Tunne, kun vanhempi tyttösistä (2 v 9 kk) sanoo kesken arjen tohinan ohimennen 'äiti on nätti'. Mistä se tuommoisen keksi <3. Tunteiden kirjo on ollut ääretön. Epäilin toista lastani odottaessa, että miten pystyn rakastamaan tasavertaisesti molempia? Jos kuitenkin rakastan Veronikaa enemmän kuin uutta tulokasta Elenaa. Ja saatuani tyttöseni syliini. Rakastin syvästi. Itkin ja kiitin. En edes miettinyt raitoja.
Hinta on aivan äärettömän pieni, jos nuo raidat ovat lasteni hinta. Jos jenkkikset ja pömppömaha ovat raskauden jälkeen suuremmat, niin kestän sen. En palaisi entiseen vartalooni vaikka mikä olis. Tämä on nuoren naisen vartalo joka on kestänyt kaksi raskausajan diabetesta (sukuvika), yhden raskaushepatoosin, yhden rajun käynnistyksen ja kaksi synnytystä (2,5 h ja 2 h). Niiden jälkeen minulla on raidat. Voi hyvä päivää, se on muuten ihan hemmetin pieni hinta! Nahka on venynyt niin, että napaa en ole nähnyt. N. 15 kg on tullut lisää molemmissa odotuksissa ja vain raidat, hieman makkaroita ja pikkuset jenkkikset.
Joko alkaisin itsekkin uskoa?
Olet ihan kaunis.
Riittävän kaunis.
Riittävän kenelle? Itselleni.
Kelpaan itselleni näin. Raidat haalenevat, makkarat lähtee jumppaamalla, mutta lapseni kukoistavat.
Mahtavaa viikkoa teille kaikille ihanille naisille (mahdolliset mieslukijat sulkekoot silmänsä ruttunapa-postaukseni ajaksi). Olette kauniita jokainen. Riitätte sellaisena kuin olette, kun rakastatte itseänne!
P.S. Kuvan raitapaita on itsetekemäni ja saattaa vilahtaa jossain postauksessa värillisenäkin, mutta kun muutkin mustavalkoisia kuvia otti..
Kaunista tekstiä ystäväni! Ja joka sana niin totta! Mutta kuule hei, sinulla on muutama hassu raita ja so What!? Paljon pahempiakin on näkynyt, usko pois. Jokaisella äidillä kuuluu kehossa näkyä se äitiyden aarrekartta. :)
VastaaPoistaNiin ja tuossa kuvassa on joku virhe, kun en näe mitään pömppö mahaa tai jenkkiksiä niinkuin tekstissä puhuttiin!?
Kiitos. Ihanasti sanottu, äitiyden aarrekartta <3.
PoistaNiin ja tuossa kuvassa ei ole virhettä ja 8 kiloa häiden jälkeen on ja pysyy ympärilläni. Ja oikeastaan lapsiani ajatellen, hyvä niin. Pehmeä se äiti saa jostain ollakkin (vääristä paikoista tietenkin). Ihana juttu muuten, että oot tsempannut mua liikkumaan. Kiitos <3
Olet rohkea <3 Minulla raidat jo haalistuneet, enkä niitä jaksa suuremmin huolehtia. Niin harvoin enää vilauttelee keskivartaloaan julkisesti, että muistaisi niitä itsekään :) Kilot on tosin etenkin masussa vielä riesana. Kova lenkkeilyinnostus on taas hyvän aikaa ollut päällä ja toivonkin, että saisin itsekurin pidettyä niin pitkään, että saan itseni sellaisiin mittoihin, että itsellä on hyvä olla! Lapsilleni kelpaan kyllä ihan tällaisena pehmeänäkin :) Tämä haaste on tehnyt monelle varmasti tosi hyvää - niin myös minulle, vaikka en itse rohjennut mukaan lähteäkään :)
VastaaPoistaKiitos. <3 Olo ei ole ihan niin rohkea, vaan ehkäpä tyhmän rohkea. Kuitenkin pelon keskellä tunnen myös ylpeyttä. Taas askel lähemmäs itsensä hyväksymiseen on otettu. Näillä rohkeiden naisten kuvilla on ollut minuun positiivinen vaikutus. Olen paljon suopeampi itselleni, kun olen nähnyt 'normaaleja' vartaloita. Todella hoikillekkin on tullut arpia ja ovat silti äärettömän kauniita. Että en tunnu rajatapaukselta raitoineni (sillä suurin osa lähipiiristäni hehkuttaa, että "onneksi minulle ei tullut arpia"). Pieni pömppis ei haittaa mua niin paljon kuin arvet, sillä ketä se pieni pehmeys häiritsee <3. Toki niin sen pitäisi olla, että vertailukohde on itse itsensä ja olon tulisi olla hyvä. Kuitenkin parasta liikuntamotivaatiota minulle on se, että tavoitteena ei ole kilot vaan hyvä mieli.. Ja kyllä tämä pari jumppatuntia viikossa onkin vaikuttanut pollaani ihan mielettömästi. Jotenkin makkarat näyttää heti pienemmille, kun on vähän jumpannut :D. Sulla on työtä arjessa tosi paljon kun käyt työssä kodin ulkopuolella, joten on ymmärrettävää ellei tule kuntoiltua. Mikäs se minun tekosyyni olis? :D
PoistaTämä vertaistuki on kyllä niin ihanaa ja toimii oikein mainiosti täällä verkossakin! :) Tekosyitäkin saa keksiä aina välillä. Hyvä motivaattori on minusta se olotila, mikä liikkumisen jälkeen tulee. Sen kun muistaisi aina sillä hetkellä, kun se lähteminen on NIIN vaikeaa ;) Tsemppiä myös teidän arkeen!
PoistaTotta turiset. Itseään kun ottaa niskasta kiinni, niin onhan se fiilis jo pelkästään siinäkin huippua, kun saa takamuksensa penkistä saatika sitten kuntoilun tuottama fiilis :). Kiitos. <3
PoistaVau, ole ihmeessä ylpeä omasta vartalostasi, minusta näytät kauniilta näin! Itse säästyin raidoilta vatsan seudulta raskausajan, mutta mites ne rinnat sitten!? Taisivat turvota pienessä hetkessä niin etten tahdo enää bikineissä kehdata ollakaan. Eihän ne kauniita ole, mutta ei rumiakaan ja toisaalta, äärimmäisen pieni hinta siitä mitä raskaus antoi palkakseen! <3
VastaaPoistaTsemppiä ja iloa syksyysi! :)
Ai että oikein vau? No kiitos. Kaippa ne raidat siitä haalenee. No en mäkään kovin mielelläni mihinkään bikineissä menisi, mutta ensi kesänä meinaan kyllä jossain käydä lasten kanssa uimassa. Sen verran on pakko :). Ei ne saa arjen iloja häiritä (puen päälleni sitten vaikka kokouimapuvun... plääh !)
PoistaKiitos ja samoin sinulle. Jään odottelemaan kauniita kädentuotoksiasi blogiisi :)
Niin ja hei... sun rinnat ovat ihan varmasti sellaiset perus äidin rinnat. Ei sille mitään mahda. Imetti tai ei, ne muuttavat muotoaan. Ja kuulemma joillain naisilla, jopa kauniimmaksi kuin ennen (missä näitä naisia oikein on?) . Älä niistä rinnoista paineita ota, lähes kaikilla ne menettävät muotonsa.. jee jee! <3
PoistaIhanan rohkeaa, ylpeänä saat kantaa jokaisen kilon (muka ne ylimääräisetkin) ja raidat ovat vaan merkki siitä, että olet saanut aikaan jotain elämää suurempaa :)
VastaaPoistaKiitos. Alan olla asteen suopeampi raidoilleni tämän tempauksen myötä. Ja mikäli alkaa taas ahdistaa niin kaivan tämän postauksen esiin ennen kuin alan sen enempää kriiseilemään isännälle. On meinaan saanut kuulla noista raidoista aika useasti.. Ja kuitenkin tosiaan, ne ovat jälkiä suuresta rakkaudesta mitä minulle on suotu ja jonka minä olen saanut olla osana luomassa. <3
Poista