lauantai 15. kesäkuuta 2013

Tuliaismekot anopilta

Eräänä päivänä anoppi kysäisi minulta, että saako hän tehdä jotain tyttösillemme vanhasta kirppisaarteesta. Saathan toki, tee verhot. Seuraavalla kerralla..Ei ku, öö..tee sittenkin mekko! Anoppi ryhtyi toimeen ennen kuin mahdoton miniä muuttaa taas mieltään. Minä ainoastaan leikkasin ja valitsin kaavat. OB 3/12 malli 12. Illalla anoppi tuli mekkojen kanssa meille. Yhdessä viimeistelimme mekot napein ja rusetein. Jos ne talvella tuntuvat liian värikkäille tai jostain kumman syystä vaan muuten muutan mieltäni saan ne sitten otettua pois. Tällä hetkellä ainakin ne tuovat mielestäni sopivasti väriä. Varsinaiset nappiöverit (kuvausosuuskin oli varsin överi kuten alemmista kuvista näkee). Mutta Ihanat mekot, kiitos anoppi!




Siskoni antoi eräänä jouluna lahjaksi Sarah Kay kirjan johon on kerätty ihastuttavia prinsessaisia piirrustuksia. Enpä silloin osannut kuvitellakkaan, että näin pian minä saisin kaksi ihka omaa prinsessaa.  Arki on välillä aivan toisenlaista kuin prinsessojen elämän voisi kuvitella. Kuitenkin neitoset toivat tullessaan elämälle tarkoituksen ja näyttävät joka päivä, mistä on maailman kauneimmat asiat tehty. Nämä enkelit, neitoset, rakastavat äitiään ehdoitta ja miten rakastavatkaan. Täysillä. Ja kaikki anteeksi antaen. Miten usein sitä ihminen miettiikään, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken? 
En mitään.
Olen tyhjä ja vajavainen. 






Vaan olenko tyhjä sittenkään?
Voinko olla tyhjä, jos ympärilläni on enkeleitä?
Olen välillä väsynyt.
Useimmiten ihan pihalla.
Ja kaikesta huolimatta toisinaan jopa kiittämätönkin.


Enkelini, miten rukoilin ennen syntymääsi, että kiharapilvi vaalea sieltä tulisi. 
Ja haave jo silloin sydämmessä, että tyttöset, tumma ja vaalea.
Tässä te olette. 
Päivä päivältä sen tarkemmin näkee, tumma enkelikin talostamme löytyy.
Kenties esteetikko ja epäileväinen kuten minä ymmärtää Jumalan ihmeen vain nähdessään sen.
Olen nähnyt siis sen.
Mitä ihmettä voi sydän vielä halajata? 
Miksi kaipuu sydämmessä vaikka kaikki on tässä?
Enkelini, vahvistatte minua elämään.
Lupaan,
joskus äiti on lähes yhtä rohkea ja reipas kuten te.
Joskus äiti ei sano joskus.


8 kommenttia:

  1. Valtavan suloiset mekot!! Napit ovat piste I:n päälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Välitän kehut anopille ;) Itsekkin koen, että napit ovat kivat, etenkin kun ovat noin erilaisia keskenään.

      Poista
  2. Kangastakin oli juuri kuin tilauksesta sen verran, että tyttösille mekot tuli. Yhtään ylimääräistä palaa ei jäänyt :). Ja helppohan oli mekot sitten jo ommella, kun joku vaan viitti kaavat piirtää. Ja hyvät kaavat kun on, on työ jo puoleksi tehty. Eli suurin kiitos kuuluu sulle itelle. Ja jos kuosi alkaa tympästä, laita ne sitte vaikka yömekoiksi :). Nyt pitäis ruveta ompelemaan yhdelle lapsenlapselle kauluspaitaa ja sortseja. Saas nähdä miten mamman käypi :)

    -Mammarainen-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah. no siin oliki hirveen kova työ tosiaan leikata ne kaavat :) Mut on kyllä sen verran kivan mallinen, että meinaan tehdä tuollaiset mekot tyttösille joskus tästä kun kerkiän. Vai kauluspaitaa? :O Jään mielenkiinnolla odottelemaan.

      Poista
  3. Sitäpä sopiiki odottaa. Taitaa tulla hiirelle lopuks kukkaro... vai miten se meni ;).
    Mut aina täytyy kokeilla, ei sitä muuten tiä osaako vaiko eikö.
    Ne mekon kaavat on muuten taas jostain syystä meillä... sen lehden välis, joka käytiin hetki sitte lainaamas. Saat lehden huomenna takas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kun mä säilytän niitä kaavoja lehden välis. :) Mut en mä niitä nyt ihan viel tarvii kun ei meinaa ompelu hotsittaa.

      Poista
  4. Nää on kyllä tosi kivat!! :)

    VastaaPoista