Erilainen hääpäivä.
Isännän harrastusta kokeilemassa, hieman tonnikalatortilloja ja kylmää limsaa.
Suklaatakin.
Emäntä pärjäsi ihan kiitettävästi. Pysyi suht pystyssä ja sai enduron käyntiinkin. Varovaista köröttelyä.
Ihan sika mahtavaa, jos ei olisi pelottanut niin paljon. Koskaan en ole endurolla mennyt vaan pelkkää Custom mallista kevariani ajanut (kiitos iskä). Ei ole Customia enää. On enduro.
Ei minusta metsälle ole, eikä ainakaan radalle.
Jossain sopukoissani elää toive maantieajoista ja kauniista kesämaisemista, mutta voihan sitä silloin tällöin käydä KÄYNNISTELEMÄSSÄ Enduroa mettällä.
Isäntä tuskin lämpenee Customille, onneksi sentään yhä minulle.
Säilytä vapauteni,
tunnet yhä rakkauteni.
Anna tilaa lakastua,
sydämmen tuskastua.
Älä katko varttani,
rypistä lehtiäni.
Kannattele ja kastele.
Kukoistan kohta.
Sinua varten kukin.
Rakastan sinua,
rakastan myös kaukaa.
Kaiho,
Anna sen sydäntäni kaihertaa,
sydämmeni sinulle laulaa.
Kuuletko.
Tunnetko.
Elämme vapaina.
Elämme vapaina.
Vapaudestani rakastan,
enemmän kuin kahleistani koskaan.
Vapaa.
Luottamuksesi vahvistama,
Luottamuksesi vahvistama,
vaan minne edes pakenisin.
Vapaina turvan luomme,
onnen punomme.
Meillä on vapaus rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti