Väripiristystä kipeälle

Flunssa on saapunut meillekkin. Sitä täällä Pohjanmaalla on riehunut jo monessa perheessä, mutta meille se ei ollut tullut, paitsi nyt. Kuumetta Veronikalla ja molemmilla tyttösillä nokat tukossa. Oli ainakin rauhallinen ilta viime iltana, kun molemmat simahtivat kuin saunalyhdyt. Minä kokeilin Picasaa tänä aamuna ja voisin ajatella, että vaatii reilusti harjoitusta. Haaveilin jossain vaiheessa järjestelmäkamerasta. Olisin ostanut sen heti siihen paikkaan ellei fiksu isäni olisi toppuutellut. Meinasi, että perus kameralla pärjää aluksi kun opettelee katsoman maailmaa kameran kautta. Oppiessaan katsomaan ja etsimään maailman omituisuudet kameralle, vasta sitten on järkevää ostaa uusi kamera. Ja koska minulla ei ole rahaa, totesin isäni olevan ihan oikeassakin. Vaikka ostaisin kyllä kaikesta huolimatta kunnon kameran, jos olisi massia, fyffeä, kahisevaa..

Tyttösen yllä oleva omasta päästä sävelletty tunikamekko on ensimmäisiä trikoo-ompeluksia ja pallotrikoo on käytetty vanhasta paidasta. Vasta näin tytön ollessa jo kohta 2,5 vuotias on tunikamekko sopiva. Taidan tehdä vähän turhan paljon kasvuvaraa. Oli muuten kumman paljon energiaa neitosella, vaikka on yhä kipeä. Vasta saatuaan luvan pyyhkiä räkäpaperilla lattiaa, suostui pysymään edes hetken paikallaan. Alkaa jopa lähes kaivata kuumeisen mutisevaa neitosta tämän kiljuvan nuhanenän tilalle. Kyllä se kuume tuota menoa vielä taitaa nousta illaksi uudestaan. Isäntä muuten lähti hakemaan suuresta naapuri-citystä levyä mun kaappia varten. Jos ei tarvitsisi sotkun keskellä mattoa paukuttaa. Anopin mattoa aloitettu pitsisukkien ohessa, tulee sopivan erikoinen.