Näitä pitsisukkia on tullut tehtyä jo jonkin verran ja vielä olisi muutamat tekemättä. Nämä sukat ovat kudottu vaalean harmaasta Novitan Impivaara-langasta. Laitan vielä ruskeat satiininauhat rusetille ja sukat pääsevät ensi syksyä serkun kaappiin odottamaan. Ei syksystä sen enempää, nautitaan keväästä joka pikkuhijaa alkaa olla jo täällä.
Hiljaiset huokaukset loskasäässä kuultu ja sorapiha on lumesta paljas. Kevät, miten sinua onkin kaivattu. Lämmitä kasvoja vielä hetken, kunnes sydämmessä asti tunnen sen. Aivan kuin olis uudesti syntynyt, kun hetken on saanut paistatella ulkona kevättä ihmetellessä. Ja saattaa silläkin olla vaikutuksensa, että vanhempani ovat tänne Pohjanmaalle eksyneet. Voi kun olisivat eksyksissä kauemminkin, mutta arki kutsuu ahertajiaan.
Sukkien tuleva omistaja ilmoittautuu nyt ja tässä!! Huokaus, miten ihanat sukat. Jahka näen ne livenä, niin alan odottamaan syksyä. No ei kaiii!!! Terveiset kotopuolesta, vietimme siellä pitkän viikonlopun pienimuotoisten juhlien merkeissä;) Miten se tuntuukaan aina keväällä siltä, että haikeus ja kaipuu kotopuoleen hiipii sydämen sopukkaan... Oliko ne keväät pitkiä, lämpimiä ja aurinkoisia? Mamman pihan rinteessä kasvoi ensimmäiset leskenlehdet ja makkaramutkan kallio oli jo keväällä aikaisin niin lämmin. Voih, aika kuultaa rakkaat lapsuusmuistot. Tämän hetken onni ja ihana arki on sittenkin täysillä parasta!!! Mutta onneksi on muistot, ne kuitenkin kantavat läpi elämän ja voimaannuttavat silloin kun pohojammaan kevät on sateinen mutta ah niin lämmön odotusta täynnä!!!
VastaaPoistaAika kultaa muistot tai sitten lapsi osaa elää hetkessä ja täysillä. Ilo minkä lapsi saa sydämeensä leskenlehtien ensimmäisestä pilkahduksesta rusehtavan nurmikon seassa on niin suurta, ettei aikuinen sellaisesta osaa kuin haaveilla, muistella. Ilo läikähtää sydämmessä, mutta samassa hetkessä voivottelee, että kun on kurasta.. varo nyt kuraamasta niitä vaunuja jne.. :D Kenties Pohjanmaalla kevät tulee aavistuksen myöhässä, joten on ainakin jotain mitä odottaa. Leskenlehdet, missä viivytte, tiedän paikan jossa teitä varron. Näytän lapsilleni, kuinka Pohjanmaa kukkii, kevättä juhlii. Kenties heidän ihme silmissään, antaa palan lapsuutta takaisin minullekkin. Olkoot lastemme lapsuus yhtä aurinkoinen ja kultaa täynnä.
PoistaKohta koittaa syksy ja tuuli. Miten jo lapsena nautinkaan syksystä, paljon enemmän kuin keväästä. Kenties sopii syksy melankoliselle luonteelleni. Tinttamarjan sukkia aloitan tällä viikolla jossain vaiheessa, funktiona saada ensi syksyksi valmiiksi? :)