Värikäs räsymatto keittiöön

Vihdoin varmaan Turun värikkäin mimmi sai veroisensa keittiömaton. Tätä oli kyllä niin ihana tehdä. Osa kuteista jotain kirppislöytöjä, jotkut ale-korista ja osa taas jämiä edellisistä projekteista. Oletin tätä mattoa aloittaessa, että tämä olisi KAUHISTUTTAVAN värikäs. Toisin kävi, tämä tahtoo saman tyylisen! 

SAIN ihastuttavilta Seurakunnan mammoilta matonkuteita säkillisen (lisää kuulemma olisi varastossa). Ihania itse leikattuja kuteita. Leninkiä, pussilakanoita, farkkuja ja kaikkia mahdollisia reteitä releitä revittynä tai leikattuna. Kyllä kelpaa alkaa paukuttaa mattoa, kun on totaalisesti tunnetta mukana. Kesäkeittiöön sopivat matot seuraavaksi siis. Pakko kuluttaa kuteita, kun niitä tuli ostettua Tapion Lankakaupastakin viime reissulla (vihreää, mintunvihreää, harmaata ja harmaanmustaa).

Kas tässä arvon rouva, väriä ole hyvä, juuri sitä mitä tilasitte. Pariin sukkulaan laitoin eri värisiä pätkiä ja välillä yhteen sukkulaan pelkkää punaista, jolloin kokonaisuudesta tuli sopivan punainen matto.  

Virkattu lastenhuoneen matto

Eräs Rouva tilasi lila-vaaleanpunaisen virkatun maton lapsenlapselleen. Pitkästä aikaa oli kiva virkata mattoa, vaikka onhan se raskasta. Kehittelin mattomallin kummitytölleni joskus viime jouluna. Tätä mallia on mukava tehdä, jos vaikka innostuis omille likoillekkin tekemään. Monet ovat kyselleet, että miten ehdin kahden pienen tyttösen kanssa tekemään käsitöitä. Hyvinhän matto edistyi tuolla sekasotkun keskellä lasten leikkiessä. Kenties asia on niin, että aikaa löytyy kun jotain rakastaa tarpeeksi. Harvoin istun sohvalla ilman, että tekisin jotain käsilläni. Ja lapset ovat tottuneet, että äiti tekee koko ajan käsitöitä, mutta siinä ohessa voidaan leikkiä. Elämme aina välillä totaalisessa kaaoksessa, mutta niinhän lapsiperheet useimmiten muutenkin. Siivotaan sitten joskus.. :)

Palmikkoinen pipo

Ihana siitä tuli ja sopivan värinen. Melkein surku luovuttaa tämä siskolle, mutta saisinhan minä täläisen itsellenikin kudottua, lankaa on vaikka kuinka paljon jäljellä. Siskollani on saman värinen takki kuin minulla, joten sopii ainakin värinsä puolesta. Toivottavaa olisi, että muutenkin passais systerin päähän. 

Kuvani ovat aina vähän mitä sattuu ja välillä niin sumeita, että ei mitään rajaa. Syy on joko kuvaajan tai kameran, joku rohkea vois sanoa että vika on molemmissa. Sain rakkaan Lumixini rippilahjaksi sisaruksiltani ja jos ei muuta niin on sillä ainakin tunnearvoa. Ja onhan se hyvä perus digikamera.

 Kevät on muuten virallisest tullut kun kirppispullot (seli seli vai?) löytävät tiensä takaisin keittiön ikkunan väliin. Maisemakin kaunistuu kun katse kiinnittyy pulloihin, eikä Helluntaiseurakunnan Rukoushuoneeseen tai Rautanetin isoon keltaiseen halliin. Kenties kevään tullen maisemaan tulee muutakin kaunistusta kuin vaivaset pullot. Talomme on ainakin loistavalla paikalla, 5 min ja olemme paikkakuntamme KESKUSTASSA.. hih, joskus huumori on taiottava esiin. Tänne Pohjanmaan lakeuksille kun on välillä vaikea sopeutua, ihmisetkin ovat välillä niin erilaisia, ettei tiedä miten päin olisi. Minä kun olen suoran linjan naisia, kumartelu ei sovi minulle tai pikemminkin olen huomannut ettei siitä ole mitään hyötyä, kuitenkin kumartaessa pitää myös pyllistellä. 

Se ei ole tekijä eikä mikään...

 .. joka ei välillä pura. No tämän viikon saldona ei ole käytännössä muuta kuin yksi vaivainen villapipo isosysterille (josta kuvaa sitten huomenna) ja tämän kuvassa olevan jo vähän venähtäneen peiton korjaus. Olen toki saanut aloitettua itselleni kevät-takkia. Sain valmiiksikin. Tarkoitus oli postata tänne aivan yltiö ihana postaus äidin ja tyttärien uusista suloisista samis kevätkuteista. Toisin kävi. Takki on minulle turhan iso, vuori liian paksua ja ompelukone meinaa olla väsynyt (tai sitten ihan vain kiusallaan temppuilee). Tekisi mieleni heittää takki hevon kuuseen ja tehdä uusi, mutta taidan harkita takin pienentämistä. Teen vain muutamat tilaustyöt välissä ja kenties tytöille jälleen uudet pipot.

Tilaamani tyttöjen haalarit olivatkin NEONPINKKI/NEONKELTAISET. Hienot haalarit, mutta aivan eri sävyiset kuin olin kuvitellut. Laitoin haalarit naulakkoon ja menin päästelemään höyryjä pihalle. Hetken asiaa puntaroituani totesin haalarien olevan juuri sitä mitä kaipaankin. Totaalista heittäytymistä auringolle. Tukka auki ja lasit nenälle. Kevät, olemme valmiit jahka äippä saa tyttösillekkin ommeltua mustat pipot ja lapaset (äidillä kun on tehdastekoinen musta pipo). Olkoot siinä samistelua tarpeeksi tälle keväälle. 

Tossua toisen eteen..

Kehittelin tätä kyseistä tossukaavaa paremmin istuvaksi ja nyt pysyy paremmin jalassa, koska tein korkeammat reunat ja levensin pohjan. Olen kuumeisesti etsinyt nahkaa tossuja varten. Joku saattaa ihmetellä, että mitäs vaikeaa siinä nyt on, senkun kävelee kangaskauppaan ja hakee sieltä. No syrjäisessä ja pienessä Pohjalaiskylässä se ei ole ihan niin yksinkertaista. Ainoa nahka mitä minulle tarjottiin oli oranssin ruskeaa. Kunnes eilen löysin naapurikylästä,  ei kun KAUPUNGISTA, keltaista nahkaa Kankaiden Poistomyynnistä. Se oli ainut aito nahka siellä tekonahan viidakossa ja olin kiitollinen, että se oli näin kivan väristä ja suht pehmoista.

Löysin myös keltaista kolitsia (katsoin googlesta ja vissiin kirjoitetaan noin ?) ja luulin saavani tehtyä siitä hienon rusettipipon, jonka rusetti olisi solmittava ja otsalla. Toisin kävi, liian paksuahan se oli. Täytyy siis kehitellä joitain muita kankaita ja kokeilla sellaistakin rusettipipoa. Sillä tilasin tyttösille ihastuttavat Molon haalarit, joihin nyt tarvittaisiin asusteita. Ja hirrrmuisesti tekisi mieli tehdä sellainen rusettipipo (näin joskus kuvan jossakin lehdessä). Kenties teenkin sitten itselle, koska nuo tavalliset rusettipipot olivat aivan kuin tehdyt tytöille :D .

Pitsisukat jälleen..

Tummansinisestä Novitan Nalle-langasta tikutin pitsisukat kälylleni. Pitsimalli on Linda Marvengin Nyt neulomaan! -kirjasta, muuten malli on omasta päästä. Kiva kun saa tehdä sukat kuin palapelinä, osaset loksahtelee paikoilleen soveltaen ja työn edetessä. Yhtäkkiä idea ja lanka muuntuu sukaksi. Nyt ei muuta kuin postittamaan sukat. Toivottavasti ovat passelit.

Tilda-tossut nahkatakista

Kirpparilta ostamastani takista tuli ihanat tossut. Nahka on sopivasti kulunutta ja pehmeää. Pinkistä pellavasta tehty vuori piristää tummia tossuja. Tilda-kaava oli aika reilun kokoinen (ainakin tälläiselle jolla on osa kengistä jopa 35,5). Ajattelin kaavaa pienentämällä saavani sopivat tossut. No en uskaltanut pienentää tarpeeksi, koska kirjassa vakuuteltiin tossujen sopivan myös pienille jaloille. Joten piti ommella valmeihin tossuihin vielä kuminauhat kantapäihin, jotta pysyisivät hyvin jalassa.  Muuten tossut ovat mieleiset ja vanhat takissa olleet kuluneet saumat, joita en arkaillut käyttää, ovat rouheat.

Kuvan matto on OSTETTU Ellokselta. Ajattelin tekeväni tälle keittiötä piristävälle matolle valko-harmaa raidallisen maton kaveriksi.  Jotenkin omituista kun on tehdastekoinen matto lattiassa, mutta tulipahan valmista helposti. Seuraavaksi laitettaessa uutta lointa puille, tiedossa olisi kuviota. Kenties ruutua tai erikoista raitaa, mutta kuitenkaan ei palttinaa. Tällä hetkellä tukilla on palttinaloimi ja sitä olisi vielä jonkin verran jäljellä, että ei ihan vielä tarvitse murehtia loimen luontia.