Aikas romanttista..

Kaikkea hieman laittoman maalaisromanttista on tullut väsättyä joulua ajatellen. Käsilaukku bambukahvoilla, pellavasta päällys ja vuori sekä sisustuspuodin alesta ostettu pitsi. Reunaan tuollainen rusettihärpäke ja ah kun on siirappista. Nappi on tuollainen ihanan rouhea patinoitunut, siitä suuri plussa. Lisäksi taittelin tähtiä, joista kuvasin vain nuo pari. Tuollaiset tähdet laitan killumaan meidän kuuseen jouluna, ilman koristuksia. No joo, ei mietitä sitä vielä.

Noh taidan mennä laittamaan tyttösiä nukkumaan. Miten taas voi olla ilta, kohta on huomisen ilta ja niin pois päin. Kumpa päivistä osaisi ottaa kaiken irti. Elää täysillä ja hetkessä. Olen tällä viikolla yrittänyt leikkiä joka päivä likkojen kanssa jos jotakin. Ja ottanut heitä mukaan askarteluihin. Antoisaa ja lapset varmasti ovat tyytyväisiä myöskin. Iskää ne ikävöivät, joka tuolla pihalla hääräilee autotallin pohjien äärellä. Jos sais valuun ennen ku on talvi. Olis kyllä niin suotavaa autotallin tulla pian valmiiksi. Hukutaan varastotarpeeseen ja nurkissa lojuviin tarpeettomiin rojuihin, joitahan voi vielä joskus tarvita? Vaatii siis isännältä ahkeruutta ja minulta 'yksinhuoltajuutta', joten taitaa tulla asteen verran erilainen syksy.

Ajatelkaahan, lokakuu on kohta täällä. 

Miten aika voi mennä näin nopeesti?

Joskus vain tekisi mieli tarttua kaksin käsiin aikaan, kiskoa sitä takaisin tai edes hidastaa sitä. Eikö se oikeesti vois vaikka pysähtyä? Edes siksi aikaa, että vois napista sitten siitäkin kun aika on niin pysähtynyttä, väljähtänyttä ja hohhoijaa!

Ihanan kirpakkaa syksyä on ollut. Nauttikaahan tuulen tuiverruksesta, sen viime henkäyksistä ihollanne. Kohta hönkii talvi ja on taas tämänkin maman karvalakille käyttöä.
Syysiloa kaikille <3.

P.S. Täällä odotellaan niin postia malttamattomana. Tänään lähti kahden naisen kangastilaus menemään internetin syövereihin ja kaiken maailman luomuksia olis tarkoitus itselle tehdä. Sillä välin teen nuo serkun pitsisukat valmiiksi, että saa alkaa tekemään vaihteeksi jotain itselle.

Tiputyttöjen iltamat

Silmät väsymyksestä sirrillään kirjoitetaan postausta siitä, miten kaksi naista menivät sekaisin ensinnäkin herkuista (niin että unohtui se oleellisin, ompelukone!), kuudesta metristä collegea, erilaisista pitseistä, vetoketjuista ja tietysti tämä kaikki tapahtui toistensa tekemät villasukat jalassa <3. Palvelu pelasi ystäväni Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa -blogin Iinan luona, varsinainen herrasmies tarjoili tortilloja kynttilän hämyssä ja viiden vuoden jemma-servetit olivat päässeet ruokapöytään. Voi että, mikä ilta ja vielä hulvattomampi yö! 

Varsinaiset Täti-Moonikat tunikahuppareissaan, joiden ideat ja ohjeet ovat muuten peräisin Ommellinen-blogista. Ystäväni oli leikannut kaavat valmiiksi, oikoluki ohjeita ja opasti kanttinauhojen laitossa. Ihanaa ja kiitos <3. Koen olevani sen verran rohkaistunut käyttämään joustavaa kanttinauhaa, että ehdottomasti yhteistä kangastilausta kehiin (niin siis sitten kun kukkaro sallii).  Näitä tunikoita on saatava kaikissa sateenkaaren väreissä, niin mukavat ja hienot nämä ovat. Kangas on maksanut vajaa euron metri Kauhajoen Kankaiden Poistomyynnissä. Onneksi otin sen koko kangasmytyn joka siellä nurkassa nimeäni huuteli.

Yhteisen ompeluillan kruunasi vielä ystäväni kangashyllyltä napatuista raitakankaista tehdyt pipot. Nämä päässä on patsasteltu koko päivä. Hieman omatuntoa kolkutteli, kun eräs pikkuinen neitokainen kaupan pihassa sai itkukohtauksen nähdessäni tämän. " Missä mun pipo on? " kuului korvia huumava kysymys ja minä juoksin äkkiä sisälle kauppaan. Murhaavat katseet sain tytön mammalta, kun kaupassa osuin näkyville. Äkkäsin nopeasti pysyä loitolla, ettei tulisi uutta kohtausta. Minä kun en tästä hevillä luovu. Ensimmäisen yhteisen ompeluillan tuotos on ja pysyy päässäni koko syksyn. 

Keltaista syksyä teille kaikille, tämä tipu menee nyt syömään ja sitten sieneen ennen kuin kaukonaapurin innokkaat sienestäjät ovat vieneet kaikki sienet metsästä. :D 

Olis kyllä niin kivat taskutkin tunikassa, että sinne edes pari keltaista kanttarellia sopeis.

Pitäkäähän peukut pystyssä <3.

Ekat joulukortit jo!

Kasa joulukortteja tuli tehtyä tänään. Jäljetkin on jo siivottu, ei siihen mennyt ku vajaa tunti! Lasten kanssa askartelu on sitten kivaa :D .  Jotenkin hermoja raastavaa, mutta toisaalta ihanaa. Tytöt olivat kyllä aika tohduksissa äidin teippirullista ym. Vaikka olikin ihanaa, niin ei kiitos hetkeen paperisilppua keittiöön! Ei tahmaisia tassuja joihin on takertunut kaiken maailman minisilput. Eikä ainakaan liimatahroja sukanpohjissa!

Aamun autere kultaa,

kasvot lapsen pienoisen,

loistoaan antaa,

maahan kolkkoon synkkyyden.

kuin enkeli ois läsnä,

muodos lapsen herttaisen.

Silmät sädehtien laulaa,

sulosointujaan.

Ne sävelet nähdä saa 

sydän ahdistunein.

Voiman päiväänsä saa

ja jatkaa kevein askelein.

Silmissä äidin ilonkyynel kimmeltää,

 ja hetken,

ihan hetken,  Taivas aukeaa.

Nauttikaahan syksystä, sateenropinasta ja tuulen havinasta.

 <3

Maanantain mekkotehtailu

"Voinko äiti auttaa?" kysyy neitonen tuskanhikiseltä äidiltään, joka ei sitten hallitte trikookanttausta lainkaan. 

Äiti kehottaa menemään piirtämän hienon auton ja jatkaa ompelua. 

Hetken päästä saa tyttönen koesovittaa ja meinaa iloisesti hihkuen:

"Ihana yömekko, saako pyörähtää?"

"Se on paita."

"Liian iso, pienennä."

Ja niin äiti pienensi kiukkua kihisten ja ihan käytettävä siitä tulikin vaikkakin aluksi meinasin heittää roskiin! (Itsehillintä, mitä se on?)

Kaavahan on Mekkotehtaan Alviina muokattuna.

Kukkatrikoo paikallisesta, kanttaus Jätti-Rätin trikoosta, Valkoinen pitsi kirpparilta ja turkoosi taasen sieltä Jätti-Rätistä. Napit ovat jotain ja mistä lie. Pääasia, että ovat ihania <3.

Ja legginsit on tehty Jätti-Rätin trikoosta ja kaava on OB 3/10 :stä erittäin paljon muokattuna. .. enkä vieläkään ole täysin tyytyväinen, mutta alkaa jo menetellä. 

Kuvaustilanne oli taas lähes yhtä hankala kuin ompelu. Piti saada pomppia lattialla tyynyillä, pomppia sohvalla ja mennä piiloon verhojen taakse. Arvaattehan mitä siitä seurasi?

Itku. Kuten äiti varoittelikin. Jalkaan sattui.

Se on sitä. 

Elämää. 

Itkua ja naurua käsikädessä. Varjoja ja valoa. Loistoa ja ankeutta. Väriä ja väritöntä. Maata ja taivasta. 

Kaikkia ihania kontrasteja, joista kehkeytyy ihan hyvä maanantai.

Ihan hyvä maanantai vaikka aamulla tuntui, että niskat on taas niin jumissa, että ei jumppakaan auta. Jumppasin ja aloin ommella. Nyt pitäis taas jumpata, pyörryttävän kamala olo. 

Se on sitä. Elämää.

Ratkiriemukasta maanantaita teille, kontrasteja ja syviä tunteita!

Kirjotut lapaset

Täällä ollaan aivan liekeissä, fiiliksissä ja lähes hurmoksessa. Aaaw!

Lankoina kierrätyslankaa anoppilasta ja punainen on Sandnes Garnin Sisua. Oi!

Lähdin tekemään jotain lapasia ja tälläiset niistä syntyi. 

Piparireunusta, jonka alunperin piti olla kolmioreunus, mutta matkalla päätinkin tehdä kirjotut ruusut koristeiksi jolloinka kolmiot eivät mielestäni sopineet. Tulikin pyöreää reunusta ja sitten peukalo jotenkin ulkomuistista. 

(Jos ihastuitte piparireunukseen, Muita Ihania -blogissa voitte käydä ihastelemassa vallan loistokasta värinkäyttöä)

Nyt tekisi mieleni tehdä lisää näitä.. Mutta vuorossa on pitsiä, jonka jälkeen ilmeisesti palmikkoa sekä puunappeja. Oi että, alan olla lumoutunut syksystä johon automaattisesti lankojen kulutuksen liitän. Ristipistoruusu on muuten muokkaus Karin Holmbergin Kirjo ja Korista pientä ja suurta -kirjasta otetusta ruususta ja siihen ympärille kyhätty noita lehtiä miten keksisin laittaa.

Jokin aika sitten kävimme viettämässä perheviikonloppua Eurassa koko meidän kööri. Tässä pari kuvakasaa siltä reissulta. Osa Leirikeskuksesta missä olimme ja osa taas matkanvarrelta (oisko ollut Onnensilta.. ei ku.. en muista..). 

No nyt tekee mieli lähteä pihalle. Tuuli siellä varmasti kuiskuttelee, aurinko syksyssä kimaltelee. Missä onkaan sade, jota lupasivat? 

Toivottavasti fiilikset välittyivät teillekkin, yhä ollaan aivan liekeissä.. melkein tekisi mieli pitää lapaset itsellä ja testata niitä. .. hieman lehtiä ilmaan heitellä, värien loistoa ihailla.

Pihalle mars jokainen, miten kaunista siellä onkaan <3. (komentaa ihminen joka on viettänyt koko päivän sisällä ja nyt iltaa kohden raahautuu omalle pihalle muutaman lehden ilmoille heittämään :D)

Pientä kivaa..

Pari pientä rakkaudentainta on tullut maailmaan lisää. Surautin käytännölliset pussukat kiristysmahdollisuudella näille pikkuisille (tai näiden äideille). Laukussa kun tuppaavat tavarat mennä sikinsokin, jos näillä pysyisivät edes jotkut tärkeimmät tavarat siellä missä pitääkin. Yhden tuttiketjunkin tekaisin. Jotain pikkuista noihin pitäis sisälle laittaa ja siinä olisi lahja valmiina paketoitunakin. Toimii mielestäni myös lahjapusseina tuollaiset,.. jouluksi näitä? :)

Iloista syysviikkoa teille, täällä piti tämä viikko sataa rankasti, mutta aurinko paistaa <3!

A beautiful body -haaste.

Nähdessäni Mami Go Go:n liikkeelle laittaman haasteen ja siihen tarttuneet rohkeat naiset, ajattelin, että en ikinä uskaltaisi! Kyllä muuten, mutta kun mulla on noi raidat. Nuo kummitukset raskausajoilta.  Ja en minä nyt tissejäni täällä ala kuvaamaan. .. mitä se naapurinsetäkin sanoisi seuraavana päivänä kun olis tissini täällä nähnyt? Noh, sitten alkoi näitä napavilautuksia näkyä ja sekin tuntui liian rajulle.

Ettäkö osallistuisin tähän haasteeseen? Kaikki hartaasti vihaamani ja peittämäni raitani paljastaisin?  Minä joka itkin ja tärisin suihkussa Elenan saatuani, vihasin raitojani. Tunnetta ei pysty kuvailla ja se tuntuu niin pinnalliseltakin, että ei palata siihen.. vaan siltikin, miksi niitä piti tulla? Miksen rasvannut yhtä ahkerasti masuani Elenan aikana kuin esikoiseni Veronikan aikana? Miksen voinut olla kuin sisareni, joilla ei tälläisiä raskausarpia tullut? Miksi raidat? Makkarat  sentään lähtee jumpalla (jota en muuten ole Elenan jälkeen harrastanut niin kovin ahkerasti kuten kuvasta näkyy)

Varmasti näillä raidoilla on joku positiivinenkin vaikutus. Ne on pakko olla voitoksi, muuten häpeän niitä iäti. 

Päätin sitten vilauttaa napaani.Se on vain napa.

Napa on syvemmällä kuin ennen odotuksia ja sen ympärillä on raitoja. KYLJISSÄKIN ON RAITOJA ja kuvasin mielestäni suht rohkeana vielä tämän raidallisemman puolen. Merkattu nainen?

Merkit siitä, että olen saanut kaksi kaunista, tervettä tyttölasta. Olen saanut molemmat tyttöset ruokkia itse maidollani. Ja olen saanut kokea maailman suurinta rakkautta ja rikkautta. Ja olen tuleva saamaan jatkossakin tätä ehdotonta rakkautta. Yksinoikeutettua rakkautta. 

Ketään toinen maailmassa ei tule saamaan samaa rakkautta, mitä nuo tytöntylleröiset päivittäin minulle jakavat. Tunne, kun molemmat tytöt antavat muiskuja ja roikkuvat hupparin-naruissa. Tunne, kun he oppivat jotain ja olen heidän elämässään ne ensimmäisenä näkemässä. Tunne, kun vain minä kelpaan nukuttajaksi. Tunne, kun vanhempi tyttösistä (2 v 9 kk) sanoo kesken arjen tohinan ohimennen 'äiti on nätti'. Mistä se tuommoisen keksi <3. Tunteiden kirjo on ollut ääretön. Epäilin toista lastani odottaessa, että miten pystyn rakastamaan tasavertaisesti molempia? Jos kuitenkin rakastan Veronikaa enemmän kuin uutta tulokasta Elenaa. Ja saatuani tyttöseni syliini. Rakastin syvästi. Itkin ja kiitin. En edes miettinyt raitoja.

Hinta on aivan äärettömän pieni, jos nuo raidat ovat lasteni hinta. Jos jenkkikset ja pömppömaha ovat raskauden jälkeen suuremmat, niin kestän sen. En palaisi entiseen vartalooni vaikka mikä olis. Tämä on nuoren naisen vartalo joka on kestänyt kaksi raskausajan diabetesta (sukuvika), yhden raskaushepatoosin, yhden rajun käynnistyksen ja kaksi synnytystä (2,5 h ja 2 h).  Niiden jälkeen minulla on raidat. Voi hyvä päivää, se on muuten ihan hemmetin pieni hinta! Nahka on venynyt niin, että napaa en ole nähnyt. N. 15 kg on tullut lisää molemmissa odotuksissa ja vain raidat, hieman makkaroita ja pikkuset jenkkikset. 

Joko alkaisin itsekkin uskoa?

Olet ihan kaunis.

Riittävän kaunis.

Riittävän kenelle? Itselleni.

Kelpaan itselleni näin. Raidat haalenevat, makkarat lähtee jumppaamalla, mutta lapseni kukoistavat.

 Mahtavaa viikkoa teille kaikille ihanille naisille (mahdolliset mieslukijat sulkekoot silmänsä ruttunapa-postaukseni ajaksi). Olette kauniita jokainen. Riitätte sellaisena kuin olette, kun rakastatte itseänne!

P.S. Kuvan raitapaita on itsetekemäni ja saattaa vilahtaa jossain postauksessa värillisenäkin, mutta kun muutkin mustavalkoisia kuvia otti..