Keskiviikon gollaasi

Tälle päivälle on mahtunut kaikenlaista. Ja pitkästä aikaa vois sanoa, että kaikkiaan ihan hyvä päivä. Arjen rutiinien katkaisua ja jonkin sortin irtiottoa. Mustikoiden poimintaa koko perheen voimin, metsissä samoilua ja ihmettelyä, marjojen perkausta naisvoimin (uusilla rappusilla), isännän tekemien lättyjen syöntiä jäätelön ja tämän vuoden marjasaalisten kera, pientä ja suurta ihmettä kiharapilven ja tummatukkien seurassa. Kukkiakin kuivattiin aamusella, kuunneltiin miten Ruisrääkkä piti meteliä itsestään. 

Aurinko, miten sinua kaivattiin päiviämme lämmittämään. 

Nautin joka säteestäsi.

<3

Huomenna matkustamme kotopuoleen.

 Yllätyksiä luvassa. 

Ystäväpariskunta on järjestänyt meille jotain mistä sen verran tiedän, että ruokaa ja ilmeisesti mikroautoja on ohjelmassa. Lauantaina häihin ja sunnuntaina takasin Pohojammaalle (ehkä?). Toivottavasti ei olisi matkapahoinvointia ja tulisi kudottua. Kaukaa on meinaan pitkä matka ja aika olis kiva käyttää hyödyksi. 

<3 Palailemisiin, näkyilemisiin ja neulomisiin <3

Kortteja ja tossut

Onnistumisen tunne.

Se tunne on käsitöissä sitä parasta. 

Jotain käsittämätöntä näin kotiäidin perspektiivistä katsottuna.

Ei jäljen tarvitse olla täydellistä, mutta olo on hyvä olla  kuin omenalla. 

Välillä on se tunne, että kotiäiti ei sitä onnistumisen tunnetta koe  kovin usein. Onneksi on käsityöt.

 Kotitöitä ei edes mietitä silloin kun väkerretään niska kyttyrällä kortteja, tossuja, sukkia, pipoja tai mitä milloinkin. Eletään hetken autuudenlinnassa jossa ei todellisuudella ole tilaa.Ei mietitä likaisia lattioita, sotkuista huushollia, tiskivuorta tai pyykkipinoa.

Ei sillä ettenkö olisi minäkin noiden eteen tänäänkin ahertanut monen monta tuntia, mutta eipä tuo näy missään. Onnistumisen tunne huusholliskana ei ole kovin pitkäkestoista, joten Luojan Kiitos että on käsityöt. Näpertelyt ja kihertelyt. Liimailut, ompelut ja kutomiset. Kirjomisia, neulomisia ja virkkaamisia unohtamatta. 

Jos et ole vielä hurahtanut käsitöihin, olet toivottavasti kova lukemaan, tai kenties urheilet. Ehkäpä käyt ihmistenilmoilla tai vaellat luonnossa. Arjen vastapainot ovat äärimmäisen tarpeellisia. Niihin ei vain kannattaisi uppoutua liian syvälle. Putoaa korkealta vielä tiskivuorelle tai herää haaveista alati kitisevien lasten ääniin.

 Todellisuus, pysy vielä hetki poissa.

Ei pysynyt, eikä muuten pysynyt tossutkaan jaloissa kuin kuvauksen ajan. (ja sukista meillä ei edes puhutakkaan) 

"Onneksi edes sen aikaa" ajattelen huomenna aamulla. Mikä lie ajatus olikaan nuo joskus pari kuukautta sitten väkertää? Olin vissiin siellä autuudenlinnassa silloin? Tossut ovat tehty kirppikseltä haalitusta Novitan Tennesee-langasta ja korttien materiaalit ovat mistä milloinkin haalittuja tai saatuja.

No näinhän arki kulkee. Onnea ja arkista ahdistusta tasapainossa, mutta olen kiitollinen. Minulla on kuitenkin kaksi ihanaa tyttöstä, miekkonen ja ihan kiva koti. Ja pala palalta valmiimpi piha.

Tämä taitaa lähteä keittämään iltapuuroa neitosille. Hieman pyykkejä kuivamaan ja lapset nukkumaan. Sen jälkeen kyllä palaan taas haavemaailmaani ja neulon sukkaa (toinen on jo valmiina <3)

Onnistumisen iloa teillekkin ihanat immeiset! 

Oi, Oi !

Isännältä pyysin ennakkoon joululahjaksi (kyllä, juurikin joululahjaksi)  valoroikat olkkariin. Näytin netistä Johtoi Oy:n ihania valoja, mutta isäntä murahti että noitahan nyt saa paikallisesta Rautakaupastakin. Hetken murisin takaisin netistä saatavien roikkien olevan designia ja sen sellaista, mutta isäntä vain pyöritteli silmiään. Meinasi vain, että jouluun mennessä olisit sitäpaitsi kyllästynyt jo noihinkin. 

Osui ja upposi. 

Mies on oppinut perustelemaan hyvin tai sitten kenties se vain yksinkertaisesti on oppinut tuntemaan minut. Kun seinät alkavat kaatua niskaan, emäntä alkaa mööbleeraamaan. Tällä kertaa tuli ainakin edulliseksi tämä päähänpisto. Vaivaisen kympin kipale! Ei varmasti Rautakaupan miekkonen ajatellut roikkien päätyvän olohuonetta koristamaan, mutta sielläpä nuo. Nyt olis armoton tarve vaihtaa verhot,.. ja ei olis paha jos vaikka uudet tapetitkin? :D Onneksi nyt ei ole edes aikaa moiseen, ettei isäntä ala taas pyörittelemään silmiään. Antaa nyt raukkaparan hieman lepuuttaa silmiään hienoissa lampuissa ja vastapestyissä ikkunoissa. Katsotaan talviprojekteja sitten lumen tuprutellessa pihaan? ;) 

Sunnuntai-tunikat ja leggarit

Trikoo. Miten olenkaan häntä karttanut. Kiertänyt kaukaa ja joskus moikattuani häntä, tervehdys on ollut vastentahtoinen. Päätin haastaa itseni tekemään edes yhdet legginsit. Ja jälleennäkeminen sujui lähes kitkatta. Oli tarpeeksi paksu trikoo ja ompelukoneenikin lähinnä lauloi sulosointujaan. Vain puuvillatunikoiden kohdalla jouduin näyttämään ratkojaa. Tullaan siis juttuun trikoonkin kanssa ja puuvillahan nyt on joka tapauksessa ihan best. Trikoo on Jätti-Rätistä ja puuvillatunikoiden kankaat taitavat olla paikallisesta kangaskaupasta, pitsit taasen ovatkin viime viikonlopun löytöjä Keskisiltä.

'Katso äiti, sama-sama, ihan hama'ainen!'

Kuvaustilanteet ovat aina yhtä vaikeita. Taidan kaivella vanhan digikamerani esille ja räpsiä kuvat sillä. Tuntuu ettei älykkääni ole kuitenkaan verrattavissa vanhaan ja tuttuun Lumixiini. Ei se vanhuskaan tyttöjen mukana pysy, mutta valotus on siinä edes hieman enemmän kohdillaan. Ehkä noista ylivalottuneista ja sitten kuitenkin jotenkin tunkkaisilta sekä tärähtäneistä kuvista jotakin selvää saa. Ja ehkä ihan hyvä ettei kovin tarkkoja kuvia tule, sillä mekot ovat jo nyt rypyssä, vaikka hetken ovat vain olleet päällä. 

Ompelukoneen laulu on lakannut ja isäntä palannut crossaamasta. Taidamme lähteä hieman autoajelulle. Käydään ilmoja haistelemassa, tuulta tervehtimässä. Keinua kiikuttamassa ja jäätelöä lipomassa. Aurinkokin meitä tervehtii, moikkaa jo kaukaa. Kutsuu luokseen sisällä kyhjöttäviä lomalaisia. Leivänkantti kourassaan päiväunilta herännyt Elenakin aurinkoa tervehtii. Kesä on yhä täällä, kuunnelkaa vaikka, yhä sirkat sirittää. Pieniä heinäsirkkoja on pomppinut jo meidän uusilla rappusillakin. Miten pieniä heinäsirkkavauvat ovatkaan. Eivät pahemmin siritä, mutta tooosi korkealle pomppaavat. Taisivat hieman pelästyä ihmisvauvaa joka höpöttäen möngertää sirittäjiin tutustumaan. Vaan mistä sitä tietää, jos ne kuitenkin yhä odottavat naapurinvauvaa seurakseen sirittämään? Soittavat sydämmensä kyllyydestä kesän iloa rappusillamme yhdessä koko sirittäjäperhe? Uskoisin, että tekin nuo samaiset sulosoinnut kuulette. Kuuntele ja talleta sydämmeen tuo synkkyyden vasta-aine. Talvella tuo on korvaamaton. 

Aurinkoa, lämpöä ja siritystä kaikille ihanaisille!

Viikon kuulumisia

Tämä viikko on pitänyt sisällään yllättävän paljon kaikkea, mutta ei mitään super ihmeellistä. Iltapuhteina emännällä on ollut lähinnä lankakorin tyhjennystä ja päivät ovat hurahtaneet milloin mihinkin. Viime viikon puutarhaurakka on näkynyt sisällä ja siitä toipumista oli alkuviikko. Sitten tuli pikkusiskoni yökyläilemään ja loppuviikko onkin mennytkin taas siivotessa ja hieman leivotessakin. 

Pikkusiskoni kanssa kierreltiin paikalliset kirpparit. Löytyi aivan ihana hylly olohuoneeseen 5 eurolla. Kulunut, kauniin sävyinen vanha hylly. Sitä katsellessa hymyilyttää. Olimme varmasti tyttösten kanssa hupaisa näky suht hiljaisessa kylän keskustassa. Rattaat täynnä kirppislöytöjä, toisella kädellä pitelin pyöräilevää kaksi ja puolivuotiastani, toisessa  tämä rustiikkinen hylly. Minä etukenossa hylly kainalossa ja pikkusiskoni keskittyi lähinnä ylikuormitettujen vaunujen työntelyyn. Keräsi tyylipisteitä pitelemällä naaman peruslukemilla kyttäävistä kylän ihmisistä välittämättä. Muitakin ihmisiä hymyilytti kaunis kirppislöytöni. 

Ihana.

Eikä yhtään enää hävetä.

Veronikan kanssa prässäsimme kukkia ja levittelimme niitä pitkin huushollia. Ihania nekin. 

Hyvällä mielellä aloitetaan isännän loman kulutus. Superihanaa se elo on useimmiten, mutta väsyneenä ja kyllästyneenä sitä ei vain huomaa kaikkea arkisen superia.

Sanon se vielä kerran.

Ihanaa!

Ja hyvää viikonloppua kaikille. Me lähdemme nyt kyläilemään ja mukaan lähtee myös tietysti jämälankoja. Vielä ei ole alkanut kyllästyttää jotenka niitä siis kulutellaan.

Jämälangoista tossut

Kun laittaa monen monta jämälankaa päällekkäin ja antaa puikon viedä syntyy jos jotakin. Kuitenkin sitten päätin tehdä perus virkatut tossut. Luonnonkukat odottavat siskoja olohuoneessa. Arjen luksus on pieniä asioita. Miten monta kertaa nuokin kukat ovat jo olleet ilman vettä ja vieressä olevassa kynttiläkipossa on ollut kynttilällä vetiset oltavat. Kiposta kippoon veden kanssa lotrausta isommalla neitosella, mutta kukat ovat suht kauniina säilyneet. Joskus kun meillä on tyttösillä leikkimökki, istutan siihen eteen kyllä päivänkakkaroita. Miten kauniita ne yksinkertaisuudessaan ovatkaan. Kenties niihin sekoittuu ripaus lapsuusaikoja mieleen. Noita huolettomia ja kauniita maalaiskesiä. Aurinko paistoi silloin kirkkaammin, valaisi koko kesän. Ukkonen jyrisi voimakkaammin ja salamat lähes häikäisivät. 

Vielä on kesää jäljellä jokunen tovi. Isännän kesälomakin vasta edessä ja yhä vihertää tien reunat. 

Kukkiiko päivänkakkat yhä?

Miten kauniita pilvet ovatkaan.

Kultaa ympärillään, tuulen vietävänä.

Hiukset hulmuten, latvoja taivuttaa.

Lapsuusajat ovat täällä. 

Alati tyttöset elävät kultaisia hetkiä.

Heinäsirkan soitto sydämmessään jo heilläkin.

Kuinka kaunista.

Kasvuaan odottava istutusalue

Ilta-aurinko alkaa paistaa kovan työn päätteeksi ja tuulla tuivertaa lehtiä havisuttaa. Kynsien alla multaa, hiukset hapsottaa ja vaatteet kurassa.  Emäntä on aamulla aloittanut pilkullisessa sadetakissaan viimeiset uurastukset, kivien asettelun sun muun. Iltaan asti (taaskin) päivä meni häärätessä ja vihdoin etupihan istutusalue saa jäädä mun puolesta kasvamaan sellaisenaan. Villiviinien saisi luvan kasvaa tuuheaksi, korkeaksi ja koristaa niille tehtyä telinettä. Kenties joskus siihen tulee jonkin moista säleikköä, mutta vielä ei ole sen aika. Osan varsista ohjasin kasvamaan maahankin päin. Vaan kirvat ne siellä jäkertävät lehtiä, tai miten ne sitten reikiä raukkaparkojen vihreisiin kutreihin tekevätkään. Mäntysuopaliuosta naapurin mamma käski laittaa, kehoitti myös osallistua johonkin pihakilpailuun. Kirvat hus, sanon minä huomenna ja koitan mäntysuopaliuosta. Pihakisoille puhahdan. Vielä on työnsarkaa vaikka millä mitalla. Talossa kun ei ole rappusiakaan. 

Äitienpäiväruusu on kyllä äitin varsinainen ylpeys. Lähes kuollut kuiva korppu on luonnonveden ansiosta alkanut kukoistamaan. Liki viisikymmentä nuppua ja kukkaa tuossa pienessä puskassa on. Jokaista nuppua odotan puhkeamaan, arvostaen jokaisen loistoa. Toisessa päässä istutusaluetta kukkii Anne Marie tai joku muu vastaava. Eipä vedä vertoja tälle. Kukkapuska tunnetta mukana. Hmm. Voisin sanoa, että puutarhailu on vienyt minut mennessään. Ajatella, vasta etupiha on otettu käsittelyyn. Saa nähdä mitä sentinvenyttäjät muille pihan kolkille saa aikaseksi.

Sunnuntain blogitekstiä tehdessäni uhkasin uhmata sadetta ja lähteä markkinahumuun Kristiinaan. Vaan pihassa päätimmekin lähteä appivanhempieni ja kälyn perheen kanssa Keskisille. Mehitähti on Tuurin tuliaisia ja sopivat kivipolulle kuin nakutettu. Liekö istutettu oikein, mutta maassa on ja ainakin vielä näyttävät nauttivan olostaan.

Lumipalloheisiä ja Syyshortensiaa, hieman matalaa katajaa. 

Yksinkertaista.

Kastelupolkua ja köynnöskasveja. Etuosaan maanpeittokasveja (kasvakaa, peittäkää!), joita ilmeisesti pitää hakea vielä lisää (kenties anopin penkistä salaa tai julki nipsin sieltä täältä jotain). Nurmikon ja sora-alueen rajalle pitäisi vielä jossain välissä ehtiä laittaa joku rajakivisysteemi. Kuvastaa tietämystäni näissä asioissa hyvin: rajakivisysteemi.

Kenties sitä tietämystä alkaa näistä kasveista sun muusta pikku hiljaa karttua innostuksen myötä. Elämäni ensimmäisen roikkuvan istutuksenkin jotenkin kyhäsin. Eivät tainneet oikein tykätä matkasta tänne Tuurista, mutta ovatpa ainakin vielä pinkit. Syksyllä istutan lempikukkaseni ensikevättä ajatellen, Helmililjaa ja viereen Palloesikkoa. Yksinkertaista, mutta silti niin äärettömän vaikeaa. Palkitsevaa. Tältä erää valmista, nurmikkokin on jo osittain kylvetty. Ei kaikkea yksi pariskunta viikossa saa, mutta rappusetkin jo on suunnitteilla. Joten kaippa pihakuluumisiakin tänne saadaan vielä tänä kesänä.

Huomenna kyllä ompelen, tai kudon.. 

tai ehkäpä virkkaan?

Olen sen ansainnut.

Ja kynnetkin on lähes puhtaat, joten kaippa sitä jotakin pehmoista ja kaunista voisi vähän käsitellä.

Raikkahia päiviä luvassa, nautitahan niistäkin ihanaiset!

Ja pikkusiskoni on tulossa huomenna, TERVETULOA (ja tietysti muutkin pienet tai isot ja etenkin siskot)!