4.12.

Tänään on ollut sellainen päivä, että soronou.

Aamulla avatessani anopin pakettia, en todellakaan arvannut päivästä tulevan näin maanantai.

Keskiviikko maanantai-fiilingillä sisältää ongelmia auton kanssa (onneksi onnistui kimppakyyti), se sisältää kaatumisen lapsi sylissä ja kimppakyytiläiset saavat vieläpä odottaa autossa kun käyt kaupassa. 

Noloa, sanoo sisäinen mittarini, joka silloin tällöin laulaa aika railakkaasti korvanjuuressa.

Ensivaikutelma Perhekerhon pihassa, kompuroiva nainen kädet ruvilla. Onneksi lapsi säilyi naarmuitta, säikähti hieman. 

Minulla oli vauhdikas, tapahtumarikas aamu. Se sisälsi hieman jännitystä ja säikähdystä. Ystävän apu tuli tunnetuksi (jälleen)  <3 ja autohan saa luvan lakata temppuilemasta.

Kaikki me kompuroidaan elämän tyrskyissä, minä nyt vissiin tuppaan ottamaan kaiken niin kirjaimellisesti.

No asiaan.. 

Anopilta sain tänään ihastuttavan vanhan villaessun. Oi. Tää on magee ja ihan mun tyylinen!

Kiitos anoppee <3

Tänään anoppini sai sisustuspuodista ostamani jouluiset laskosverhot. Eivät näin pakkauksessa näytä juuri miltään, mutta uskoisin olevan ihanat ikkunassa.

Neitien paketit jäivät tänään avaamatta. Eikös se vähän niin mennyt, että pitää olla kiltisti saadakseen lahjoja? Olenkohan minä ollut kiltisti?

Ansaitsenko lahjat? 

Siinäpä miettimistä.. 

Tähän varmasti voisi vastata jotain ympäripyöreää, että jokainen on lahjan arvoinen, mutta toisaalta.

Vaadimmehan lapsiltamme kiltteyttä, tottelevaisuutta jne.

Saavutammeko me itse nuo vaatimuksemme?

Kompuroimmehan itse tämän tästä asioissa kuin asioissa.

hmm.. 

Siinäpä pohtimista tälle päivälle ja toivotaan, että huomen aamulla saamme kaikin avata paketit. 

Iloa ja sopivasti kurittomuutta keskiviikkoonne!

<3