sunnuntai 15. joulukuuta 2013

15.12. Soperrusta talvelle


Tänään joulukalenterista paljastuu anopille jotain pientä kivaa ja sitten tämä runo.
Tämä haparoiva runo on omistettu anopilleni, joka valaa uskoa itseeni, luottamusta vähäisiin kykyihini ja on tukena kun maailma on musta. Kiitos anoppi, olet suurenmoinen! Kuvat nyt ovat mitä sattuu, joskus makkaranpaiston lomassa otettuja kännykkäräpsyjä, mutta eipä kai tuo haitanne. Ei ainakaan anoppiani, jolle tämän runon siis omistan.


Kylmä, luminen huntu peittää maan,
alta sen löytyykö lämpöäkään.
Vaik kylmä huntu ympärillään,
 kulkea saa,
sydämmes heikko liekki,
oi, se yhä lämmittää.



Rakkaus, 
hento lämpö armahtaa.
Syleile siis kylmää ilmaa,
hengitä huurussasuin.
Ihaile hiutaleita kauniita,
puista lumoudu.
Heikko on lämpö liekin,
riittämiin siltikin.
Luota, oi luota,
se yksin riittävi,
Kesä kerran koittavi, 
valo syleilee.



Vaan varjon vuoro loistaa on,
lailla auringon.
Mustaan syliin uppoudu,
siin hyvä olla on.
Talvesta lumoudu,
kohta vuoro valon on.
Siinä kaikki mitä tarvitsen,
säilyttivät he rakkauden.
Valo ja varjo tasapainossaan,
korostavat toisiaan,
parhaat puolet esiin tuoden,
varten rakkaintaan.
Nauti siis hetken synkkyydestä,
sekin on merkki elämästä,
syvääkin syvemmästä rakkaudesta.

Taas on yksi laatikkoruno julkaistu ja olo on höppänä.

Näin talvisiin tunnelmiin on hyvä jäädä jatkamaan kolmatta adventtia! 

Rauhaisaa kolmatta adventtia teille lukijani. 

<3

9 kommenttia:

  1. Itkien lausun sulle syvimmän kiitokseni. En koe olevani ylistyksesi arvoinen. Niin usein nurjilla mielin, mieli synkkänä.
    Kiitos kuuluu siis sulle. Sun jatkuva kärsivällisyys ja anteeksianto minua kohtaan ovat parhaita, millä jaksan eteenpäin. Jokainen päivä saan uutta intoa elämään blogisi kautta. En kaipaa ylistyksiä enkä suuria sanoja. Tarvitsen muistutuksen siitä, miten elämä on hyvää ja täydellistä juuri tällaisenaan. En tarvitse kiiltoa enkä loistoa, tarvitsen vain rinnalleni rakastavat läheiseni, jotka pitävät minut pinnalla.
    Odotan jo innolla huomista postaustasi.
    Ja on muuten ollut ihana nousta joulukuun aamuina,, kun on mitä odottaa, Pienet suuret ja ihanat yllätykset :)
    Kiitos, että kuulut perheeseemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mitä sanoja <3 Ollaan siis tasoissa, jos kumpainenkin pidämme toisiamme pinnalla. Jaksamme toisin turvin tehdä kaikkea arjen juttuja ja hieman jotain erilaistakin. Kiitos vara-äiti ja kiitos että saan kuulua teidän perheeseen. Sellaiseen iloiseen joukkoon ja oikeasti koen että kuulun teidän porukkaan. Ja niin, olet oikeassa elämä on täydellinen vain ja ainoastaan tälläisenaan. Luottaen siihen että päivä kantaa aina uuteen.

      Jää sinä odottelemaan huomista pakettia ja postausta. Minä taas jään odottelemaan sinun mahdottomia pakettejasi. Tämänkin päivän paketti oli taas niin huima <3 Huomiseen jännityksellä!

      Poista