Huivi jämälangoista

Jämälankojen kulutusta. Tein joskus taannoin vanhimmalle siskolleni huopatossut tästä Novitan tumman ruskeasta Huopanen-langasta. Vihdoin tuli kulutettua langanloput korista  pois. Tuo huivin reunalla oleva virkkauskierros on jotain kamelinkarvalankaa, josta tein säärystimet itselle parisen vuotta sitten. Huivi on lähes kolmion mallinen, toisessa huivin päässä nappi (joka on viime vuonna ostettu Käsityö-messuilta), toisessa lenkki (ohje löytyy ainakin mm. täältä.) Oli kyllä kiva käyttää pitkästä aikaa ihan näin paksua lankaa. Nirkkoreunaa tms sellaista en tähän saanut sillä lankaa ei ollut tarpeeksi, mutta seuraavaan huiviin sitten?  Tää olis kyllä melkeis sen tyylinen, että vois tehdä syksyä ajatellen kankaasta kans.

 hmm.. 

kutkuttais,.. 

vaan jätän tältä illalta väliin.

 Taidan istua neuletakin ääreen jota aloitin ale-lagoista. Kummasti nuo neuleet ovat jääneet mulla aina kesken. Saas nähdä kuinka tämän kanssa käy ja saa nähdä kuinka emännän käy. Huomenna meinaan lähdetään isännän kanssa kahdestaan lomalle: yhden illan, yhden yön ja vielä yhden piiiitkän vauhdikkaan päivän. Toivottavasti ei ihan niin vauhdikkaan, että edes jokunen kuva tulisi otettua muistojen kätköihin. 

Turkoosit palmikkosukat

Ihan itselle sukat. Yksin minun varpaiden lämmikkeeksi.

(lupaan lainata ystäville, jos tulevat meille ilman villiksiä (näin kesällä hyvin mahdollista)

Paksua Novitan 7-veljestä turkoosina, paksua siis verrattuna vaikkapa Novitan Nalleen. Palmikkoa ja nurjaa. Huh, ei vähään aikaan noin paljon nurjaa kiitos! Kärjestä tuli omituinen kun en oikein osannut tehdä/jaksanut taistella tuota palmikkoa loppuun asti. (pitää petrata sitä) 

Noh, eipä käyttöä häiritse pienet viat. On sentäs ripustuslenkit! 

Idean lenkkeihin sain GarnStudion sivuilta, mutta muuten sukat ovat omasta päästä.

Tänään on satanut, taas. Aloitin jo uutta neulontatyötä. On hyvä nostaa jalat pöydälle ja olla vain. Isäntä imuroi ja pesi eilen lattiat. Minä siivosin vaatehuoneen. Tänään sitä sitten vain olen, isäntä taas uhmaa sadetta ja on tekemässä terassia. Ahkera mies <3.

Ahkeran letkeetä eloa siis myös teille. Toivottavasti sitä aurinkoakin vielä pilkahtelis joku päivä!

Vahvistavan ihana loma

Tämä sekametelisakki on palannut lomareissultaan. On nähty mammoja ja pappoja, tätejä, enoja, minun lapsuudenystäviä ja heidän puolisoitaan. Ihastuttava -kaksos-vauva-masukin- tuli nähtyä! Miten ihana onkaan tavata läheisiä ihmisiä ja vanhoja tuttuja. Tuli kyläiltyä monessa paikassa ja tehtyä yllätyskäyntejä pitkin kyliä. Mutta toteutimme sentään jotain etukäteen suunniteltuakin.

Varmasti eniten suunniteltua reissussamme taisi olla ystäväni ja hänen miehensä järjestämä karting-ajo Turussa ja piknik-reissu Naantalissa. Suunnitelmat olivat salaiset, eivätkä olleet meidän laatimat. Oli kutkuttavaa odotella mihin auto meidät vie. Ihastuttava aurinko paistoi ja leppoinen tuuli tuiversi. Ystäväni oli leiponut ihania leivonnaisia meitä varten. Miten paljon vaivaa ystäväni olikaan nähnyt, toivottavasti hän voi sanoa, että kaikki oli työn arvoista. Meille jäi mieheni kanssa ainakin mahtava tunne ja suurenmoiset muistot. 

Kiitos T <3 T . 

Päätin jo lähteissäni, että kuvaan tällä reissulla äitini kukkasia. Mutta tuli kuvattua myös siskoni puutarhaa. Yllä oleva kuvakasa on kooste tällä hetkellä äitini rehevistä kukkapenkeistä kukkivista kukkasista. Alla taasen on siskoni rouhean romanttisesta pihapiiristä tehty kooste. Piha-alueella oli vaikka ja mitä, mutta jotenkin halusin kuvata vain näitä rouheita asioita. En niinkään  niitä hempeitä ja herttaisia, kuten äitini luona. Jotenkin tuo metsän läheisyydessä ja käpyjen keskellä oleminen kuuluu tuohon pihapiiriin kaikista oleellisimmin. Kauniit Kuunliljameret jäivät kuvaamatta, samaten orvokit ja eräs runsaasti kukkiva amppeli. Mennään näillä. Eikö olekkin ihania?

Lomalta on selvitty. Takana on jos vaikka mitä. Häissäkin kävimme. Tarjoilu siellä oli aivan mahtava ja tietysti kaikki oli suloista ja kauniisti koristeltua. 

Mammani luona käydessä sain kassillisen kaiken näköisiä aarteita. Mammani neulomia töitä ja kankaita joita ketään muu ei ollut huolinut. Kotimatkalla auto oli pakattu vielä enemmän täyteen kuin tullessa. Kirppiskierroskin kun piti tehdä paikallisissa kirppiksissä. 

Paljon kaikkea pienen pientä ja suuren suurta. Ja nyt jo tekisi mieli lähteä takaisin.

Uusia kujeita odotellessa taidan hieman kutoa, kunhan on arjen tylsät velvollisuudet hoidettu pois alta.

Ihanaa eloa teille kaikille, nautitaan arjesta vaikka sataisikin koko viikon!

Keskiviikon gollaasi

Tälle päivälle on mahtunut kaikenlaista. Ja pitkästä aikaa vois sanoa, että kaikkiaan ihan hyvä päivä. Arjen rutiinien katkaisua ja jonkin sortin irtiottoa. Mustikoiden poimintaa koko perheen voimin, metsissä samoilua ja ihmettelyä, marjojen perkausta naisvoimin (uusilla rappusilla), isännän tekemien lättyjen syöntiä jäätelön ja tämän vuoden marjasaalisten kera, pientä ja suurta ihmettä kiharapilven ja tummatukkien seurassa. Kukkiakin kuivattiin aamusella, kuunneltiin miten Ruisrääkkä piti meteliä itsestään. 

Aurinko, miten sinua kaivattiin päiviämme lämmittämään. 

Nautin joka säteestäsi.

<3

Huomenna matkustamme kotopuoleen.

 Yllätyksiä luvassa. 

Ystäväpariskunta on järjestänyt meille jotain mistä sen verran tiedän, että ruokaa ja ilmeisesti mikroautoja on ohjelmassa. Lauantaina häihin ja sunnuntaina takasin Pohojammaalle (ehkä?). Toivottavasti ei olisi matkapahoinvointia ja tulisi kudottua. Kaukaa on meinaan pitkä matka ja aika olis kiva käyttää hyödyksi. 

<3 Palailemisiin, näkyilemisiin ja neulomisiin <3

Kortteja ja tossut

Onnistumisen tunne.

Se tunne on käsitöissä sitä parasta. 

Jotain käsittämätöntä näin kotiäidin perspektiivistä katsottuna.

Ei jäljen tarvitse olla täydellistä, mutta olo on hyvä olla  kuin omenalla. 

Välillä on se tunne, että kotiäiti ei sitä onnistumisen tunnetta koe  kovin usein. Onneksi on käsityöt.

 Kotitöitä ei edes mietitä silloin kun väkerretään niska kyttyrällä kortteja, tossuja, sukkia, pipoja tai mitä milloinkin. Eletään hetken autuudenlinnassa jossa ei todellisuudella ole tilaa.Ei mietitä likaisia lattioita, sotkuista huushollia, tiskivuorta tai pyykkipinoa.

Ei sillä ettenkö olisi minäkin noiden eteen tänäänkin ahertanut monen monta tuntia, mutta eipä tuo näy missään. Onnistumisen tunne huusholliskana ei ole kovin pitkäkestoista, joten Luojan Kiitos että on käsityöt. Näpertelyt ja kihertelyt. Liimailut, ompelut ja kutomiset. Kirjomisia, neulomisia ja virkkaamisia unohtamatta. 

Jos et ole vielä hurahtanut käsitöihin, olet toivottavasti kova lukemaan, tai kenties urheilet. Ehkäpä käyt ihmistenilmoilla tai vaellat luonnossa. Arjen vastapainot ovat äärimmäisen tarpeellisia. Niihin ei vain kannattaisi uppoutua liian syvälle. Putoaa korkealta vielä tiskivuorelle tai herää haaveista alati kitisevien lasten ääniin.

 Todellisuus, pysy vielä hetki poissa.

Ei pysynyt, eikä muuten pysynyt tossutkaan jaloissa kuin kuvauksen ajan. (ja sukista meillä ei edes puhutakkaan) 

"Onneksi edes sen aikaa" ajattelen huomenna aamulla. Mikä lie ajatus olikaan nuo joskus pari kuukautta sitten väkertää? Olin vissiin siellä autuudenlinnassa silloin? Tossut ovat tehty kirppikseltä haalitusta Novitan Tennesee-langasta ja korttien materiaalit ovat mistä milloinkin haalittuja tai saatuja.

No näinhän arki kulkee. Onnea ja arkista ahdistusta tasapainossa, mutta olen kiitollinen. Minulla on kuitenkin kaksi ihanaa tyttöstä, miekkonen ja ihan kiva koti. Ja pala palalta valmiimpi piha.

Tämä taitaa lähteä keittämään iltapuuroa neitosille. Hieman pyykkejä kuivamaan ja lapset nukkumaan. Sen jälkeen kyllä palaan taas haavemaailmaani ja neulon sukkaa (toinen on jo valmiina <3)

Onnistumisen iloa teillekkin ihanat immeiset! 

Oi, Oi !

Isännältä pyysin ennakkoon joululahjaksi (kyllä, juurikin joululahjaksi)  valoroikat olkkariin. Näytin netistä Johtoi Oy:n ihania valoja, mutta isäntä murahti että noitahan nyt saa paikallisesta Rautakaupastakin. Hetken murisin takaisin netistä saatavien roikkien olevan designia ja sen sellaista, mutta isäntä vain pyöritteli silmiään. Meinasi vain, että jouluun mennessä olisit sitäpaitsi kyllästynyt jo noihinkin. 

Osui ja upposi. 

Mies on oppinut perustelemaan hyvin tai sitten kenties se vain yksinkertaisesti on oppinut tuntemaan minut. Kun seinät alkavat kaatua niskaan, emäntä alkaa mööbleeraamaan. Tällä kertaa tuli ainakin edulliseksi tämä päähänpisto. Vaivaisen kympin kipale! Ei varmasti Rautakaupan miekkonen ajatellut roikkien päätyvän olohuonetta koristamaan, mutta sielläpä nuo. Nyt olis armoton tarve vaihtaa verhot,.. ja ei olis paha jos vaikka uudet tapetitkin? :D Onneksi nyt ei ole edes aikaa moiseen, ettei isäntä ala taas pyörittelemään silmiään. Antaa nyt raukkaparan hieman lepuuttaa silmiään hienoissa lampuissa ja vastapestyissä ikkunoissa. Katsotaan talviprojekteja sitten lumen tuprutellessa pihaan? ;) 

Sunnuntai-tunikat ja leggarit

Trikoo. Miten olenkaan häntä karttanut. Kiertänyt kaukaa ja joskus moikattuani häntä, tervehdys on ollut vastentahtoinen. Päätin haastaa itseni tekemään edes yhdet legginsit. Ja jälleennäkeminen sujui lähes kitkatta. Oli tarpeeksi paksu trikoo ja ompelukoneenikin lähinnä lauloi sulosointujaan. Vain puuvillatunikoiden kohdalla jouduin näyttämään ratkojaa. Tullaan siis juttuun trikoonkin kanssa ja puuvillahan nyt on joka tapauksessa ihan best. Trikoo on Jätti-Rätistä ja puuvillatunikoiden kankaat taitavat olla paikallisesta kangaskaupasta, pitsit taasen ovatkin viime viikonlopun löytöjä Keskisiltä.

'Katso äiti, sama-sama, ihan hama'ainen!'

Kuvaustilanteet ovat aina yhtä vaikeita. Taidan kaivella vanhan digikamerani esille ja räpsiä kuvat sillä. Tuntuu ettei älykkääni ole kuitenkaan verrattavissa vanhaan ja tuttuun Lumixiini. Ei se vanhuskaan tyttöjen mukana pysy, mutta valotus on siinä edes hieman enemmän kohdillaan. Ehkä noista ylivalottuneista ja sitten kuitenkin jotenkin tunkkaisilta sekä tärähtäneistä kuvista jotakin selvää saa. Ja ehkä ihan hyvä ettei kovin tarkkoja kuvia tule, sillä mekot ovat jo nyt rypyssä, vaikka hetken ovat vain olleet päällä. 

Ompelukoneen laulu on lakannut ja isäntä palannut crossaamasta. Taidamme lähteä hieman autoajelulle. Käydään ilmoja haistelemassa, tuulta tervehtimässä. Keinua kiikuttamassa ja jäätelöä lipomassa. Aurinkokin meitä tervehtii, moikkaa jo kaukaa. Kutsuu luokseen sisällä kyhjöttäviä lomalaisia. Leivänkantti kourassaan päiväunilta herännyt Elenakin aurinkoa tervehtii. Kesä on yhä täällä, kuunnelkaa vaikka, yhä sirkat sirittää. Pieniä heinäsirkkoja on pomppinut jo meidän uusilla rappusillakin. Miten pieniä heinäsirkkavauvat ovatkaan. Eivät pahemmin siritä, mutta tooosi korkealle pomppaavat. Taisivat hieman pelästyä ihmisvauvaa joka höpöttäen möngertää sirittäjiin tutustumaan. Vaan mistä sitä tietää, jos ne kuitenkin yhä odottavat naapurinvauvaa seurakseen sirittämään? Soittavat sydämmensä kyllyydestä kesän iloa rappusillamme yhdessä koko sirittäjäperhe? Uskoisin, että tekin nuo samaiset sulosoinnut kuulette. Kuuntele ja talleta sydämmeen tuo synkkyyden vasta-aine. Talvella tuo on korvaamaton. 

Aurinkoa, lämpöä ja siritystä kaikille ihanaisille!