Valossa

Jokainen kimmellys poskella,

suurta rakkautta niin.

Kimmellys auringon,

kyynel vierivä,

hiki armoton,

innostuksen puna,

tuskan vääristys,

sadepisara,

naurun rutistus,

pelon kalpeus,

surun ryppy

ja mitä näitä nyt on.

 Huomasin, että olen 23 vuotiaana

omaava ensimmäisen rypyn.

Ehkä se aina yön aikana kaikkoaa,

kunnes aamulla se taas muotoutuu.

Silmäkulmien välissä on ryppy.

Sellainen kurttukulma kun olen.

En enää oikeastaan pahemmin kiukkuinen,

enkä juurikaan huolestunut,

mutta tämä kulmakurttu onkin sokaistunut.

Aurinko turkales,

ihana kun olet täällä!

Viis rypyistä, minä totta vie nautin sinusta.

Kimmellä vaan,

joskus hoksaan laittaa aurinkolasit nenälle.

Toisaalta.

Vääjäämättömästi tuo ryppy on jäädäkseen.

Siitä tulee osa minua, 

eikä se yöllä katoa.

Se vastaanottaa minut aamulla peilistä 

(niinä päivinä kun siihen jaksan vilkaista),

ja kertoo kimmellyksestä auringon,

kuvastaa surujani,

kertoo huolistani ja 

siitä uskomattomasta tunnevyörystä,

joka useimmiten yöllä iskee.

Voi inspiraatio, sinunkin syytäsi 

ryppyni on.

Kulmat kurtussa ja niskajumi.

 Se on ryppy.

Ja se on elämää täynnä.

Tuossa kulmakurtussa tulee olemaan kaikki tämän

päivän askareet säilöttynä.

Nyt pitää siis vain varmistaa, 

että tuosta kurtusta tulee iso.

Niin iso, että siinä lepää paljon 

kauneutta. 

Niitä uskomattoman kauniita hetkiä,

joita elämässäin on ja tulee olemaan.

Ainakin toivon niin.

Ja oikeastaan,

onni on sillä, joka niin tahtoo oleman.

Se on hiukan asenteestakin kiinni.

Ja ennenkaikkea se on armosta riippuvainen.

Siitä, että kurttuihin ei tarvitse säilöä

muuta kuin kaunista.

Sellaista, jossa on vain kaunista kimmellystä.

Toivoa, uskoa, rakkautta ja vapautta.

Vapaus,

voi miten keveää on askellus Valossa.

Valossa näkee, että matonkuteistani irtoaa jäätävästi 'nöyhtää'.

Valossa ihastun enemmän isäni minulle ostamaan matkalaukkuun (kiitos iskä).
Valossa autotalli edistyy huimaa tahtia (kiitos kökkäväki ja isäntä)

Valossa näkyi hyvin, miten vanha lakka pöllysi pulpetintuolista.

Valossa luin ja virkkasin.

"Ihana on loistosi huomen,

hymysi valloittava.

Kevät kun koittaa,

hymyysi herään,

Miten kaunis on loistos silloin,

kun mustaan syliis on tottunut.

Miten lohduttavaa on henkäykses,

kun lämpö on löytynyt."

Valo, ihana kun olet täällä.

Uskoni horjui, mutta et hylännyt.

Kiitokset matkaseurasta.

On kyllä mielettömän kivaa käydä lukemassa vastaavasti teidän blogejanne ja

kommenttejanne auringossa istuessa. Kommentoin itsekkin harvakseltaan aina silloin ja joskus jopa tällöin.

Nyt on jotenkin innostunut käsityöläinen päättänyt käyttää aikaansa hyödyksi.

Tehdä ja touhuta.

Ehkä minä siis elän itselleni ryppyjä?

Se on ihanaa.

Ja ajatella, niitä tulisi olemallakin, mutta olisivatko ne silloin tyhjää täynnä?

Sillä useimmiten pääni täyttää tyhjyys.

Huh, tulee tekstiä ja pitäisi jo niskojen vuoksikin lakata.

Kiitokset heille, jotka jaksoivat taas lukea koko liirumlaarumini alusta loppuun.

Ja paljon iloa, rauhaa ja sitä valoa teille päiviinne.

Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne!

Inspiroitukaa väreistä näin kevään kynnyksellä!

Pölykin on kaunista, kun vain oikein hyvällä päällä on :). 

Keväisin terkuin,

Kipa.

Inspiroitumista juurilla.

On vietetty hyvin eloisa viikko. Kaikkea on tehty, mutta läheskään kaikkia ei ole ehtinyt nähdä.

Matalalla on onni. Iloisuus pienessä.

Aurinko kimmeltää kaikille, jokaisen korvannipukoita kihelmöi lämpö.

Tuulla puuskuttaa niskassa, jalkoja vavisuttaa.

Juuret ovat kuitenkin hyvin vahvat.

Huimasti tuulta uhmaten löytyy kummasti hymy huulille.

Siskoni luona inspiroiduin mummomatoista. Vau.

Auringon kimmellystä päiviinne toivotteleepi,

Kipa.

Ilosofiaa was here!

Olen saanut tunnustuksen yhdeltä lempiblogiltani Ilosofiaalta.

Kiitos, olen otettu!

"Ilosofiaa was here -tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.

1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.

2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.

3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille. "

Blogien tulisi siis olla kotoisia.

Jotta blogi tuntuisi hirmu kotoiselle, siinä vaaditaan paljon aitoutta. Harvoin astuu eteen sellaisia blogeja,

jotka tuntuvat heti täysin omalta. Olisin pistänyt tämän ehdottomasti Ilosofiaalle, ellei hän itse olisi tätä minulle antanut, mutta on paljon muitakin blogeja jotka tämän ansaitsisivat. Kuitenkin nämä neljä ovat päällimäisenä tällä hetkellä mielessä ja ollut jo pitkään lemppareitani.

Pizzicato

Blogini alkutaipaleesta asti ollut mukana matkassa ja tuntui heti kuin olis ennestään tuttuun törmännyt.

 Iloista ja positiivista tekstiä. Kauniita käsitöitä ja sopivasti väriä.

Punatukka ja kaksi karhua

Ihastuttava punapää ompelee taidokkaasti ja välillä myös virkkaa. 

Tunnelma on aito ja kirjoitettu ihmiseltä ihmiselle. 

Heikun Keikun

Blogi-siskoksikin kutsuttu Anni tuntui heti ihanan iloiselle ja positiiviselle ihmiselle. Blogi pursuaa elämänmyönteisyyttä kiireenkin keskellä. 

Tekstit ja kuvat useasti pysäyttävät rentoutumaan ja saavat hymyn huulille.

Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa

Täällä Pohjanmaalla asuvan ystäväni blogi, joka luonnollisesti läheisten välien myötä tuntuu lähes kodilta. Iloista menoa ja taidokkaita käsitöitä. Kauniita kuvia myös luonnosta, tykkään!

Tällä viikolla tämä emäntä suuntaa lasten kanssa kohti Varsinaiseen Suomeen

ja viettää kotoympyröissä loppuviikon. Piti tekaista vähän tuliaisiksi bambu-rättejä. 

Rakkauden täyteistä loppuviikkoa,

iloa ja naurua

teille toivottelee,

Kipa.

Cookiet aamupalaksi.

Pyhäaamun rikkomaton rauha,

sydämmen seesteisyys.

Tyyni on veden pinta,

kaunista on usva yllä sen.

Hiljainen henkäys kasvoillaan,

hymyn ihminen saa.

Lempeää ja kuplivaa

riemua rajatonta.

Varmuutta rauhaisaa

ilonkyyneltä monta.

Suklaakekesejä ja maitoa aamupalaksi.

Sopii mulle.

Ja voin luvata että söin monta.

Ohje löytyy täältä.

Nam, rrrakastan. 

Ei elämä todellakaan aina ole makeeta ja sopivan ropsakkaa.

Mehevän muhevaa sisältöä täynnä.

Iloisia yllätyspaloja pullollaan.

Mutta tänään se on.

Hetkessä elämiseen pitää uskaltautua ja vain iloita tästä päivästä.

Jättää murheet isommille harteille ja nauraa.

Kikattaa ja helmat hulmuten nauttia vapaudesta.

Elämä on oikeesti välillä sangen ihanaa!

Ihanaa Sunnuntaita teille,

rauhaa ja rakkautta.

Anteeksiantoa

ja kaikkea kutkuttavan suloista

teille toivottelee,

Kipa.

P.s. Kiitos Ilosofiaa-blogi tunnustuksesta. Postaan ihanan tunnustuksesi tässä joku päivä, kun saan napattua jotain kivoja kuvia tunnustuksen kaveriksi :). 

Arvonta suoritettu!

Vihdoin ja viimein koitti päivä kun arvonta-aika päättyi. 

Osallistujia oli huisi määrä. Ja arvontalipukkeita kertyi yli 120 (sekosin laskuissa, myönnetään :)  ).

Arvonnan viralliset valvojat huinivat pahojaan tekemässä, joten teidän nyt vain täytyy luottaa tähän höppänään ylläpitäjään. Hui. 

Ja merinovillaiseen huiviin saa kääriytyä Kirsti kommentillaan:

Kirsti2. helmikuuta 2014 8.01

Kahdella arvalla mukana. Todella kaunista pitsiä.

Onnea voittajalle!

Kiitos kaikille huikeista kommenteista. Niitä on luettu moneen kertaan ja niistä on ammennettu iloa.

Minulla on kyllä aivan ihanat lukijat ja muistakaa, että kuulen teistä mielelläni.

Bloggaukseen tuo iloa etenkin teidän kommentit ja kauniit sanat (negatiivista palautetta en ihme kyllä ole saanut). 

Täällä jo haaveillaan keväästä ja kesästäkin.

Hirmuisesti olisi projekteja mielessä.

Ja kenties autotallikin on kesään mennessä redi. Oi, oi <3.

Pitkän talvitauon jälkeen isäntä on taas alkanut häärimään pimeää uhmaten autotallin pohjien äärellä.

Haaveili jo joistain reunatolpista viikonlopun aikana pystyttävänsä.

Ou jee!

Täällä sisällä emäntä on hieman aloittanut rustailemaan suunnitelmia paperille.

Ja malttamattomana odottelee varaston valmistumista. Ah!

Iltaisin ehtii vähän käsitöidäkkin. Saa nähdä valmistuuko tämä kuvissa vilahteleva neuletakki koskaan. Ja kummalle neitosista se sitten on sopivampi. :D

No mutta aurinkoa teille! 

Paljon paljon kiitoksia vielä kerran kommenteistanne.  

Tervetuloa uudet lukijat !

Toivottavasti viihdytte hyvin arkisessa rallissa mukana.

Langalla on väliä.

Se on huivi.

 Ja se on suht pieni. Suloinen ja pehmoinen.

Oli tarkoitus tehdä Titanium , mutta plääh iski.

Se plääh on sellainen, joka todellakin kehoittaa purkamaan.

Kuiskii ja mulkoilee kiukkuisesti, että ei tästä tule mitään.

On liian pienet puikot, on ihan liian ohut lanka.. 

Tuli huivi.

Tuli tyttöselle, ei äidille.

Tuli sovellus.

Tein tuosta-noin-tuollalailla-suht-noin -tyyliin helpon reunuksen Novitalta. 

Huivin päät ovat erilaiset, mutta en aikonut välittää.

Mulkoilin vain plääh-fiilistä kiukkuisesti takaisin niin kummasti lähti karkuun ja

äippä oli iloinen.

Lankana tässä on käytetty Novitan Pikkusiskoa. 

Josta tulikin mieleen, että pitäisi tehdä pikkusiskollekkin samanlainen ens talveksi.

Pikkusisko tykkää huiveista melkein yhtä vähän kuin lapasista.

Täällä ollaan oltu kipeänä.

Ollaan maattu raatona vatsataudissa. Ei lapset niinkään vaan äiti. Ja isikin on maata mötköttänyt vatsaa pidellen.

Äiti on saanut ilmaisen laihdutuskuurin, jos jotain positiivista pitää etsiä.

Ja äiti arvostaa nyt hirveesti että on terve.

Jotenkin sitä nyt vain on herännyt taas kevääseen ja yhtäkkiä muka huomannut olevansa äiti. 

Kääriytynyt omaan väsymykseensä äiti vaiko vähän höppänä äiti.

Höppänä kiitos.

Pelattiin piilosta ja äiti nauro vedet silmissä.

Omituinen.

On se jo touhuillut vastapainoksi kaikkea tylsääkin ilme vakavana.

Ei se aina ole höppänä, mutta ei ihan niin väsynyt.

 Meinasin olla postaamatta tätä huivia ja heittää lankakoriin uusiokäyttöä ajatellen.

Onneksi en. 

Prässäyksen jälkeen tästä tuli tosi kiva.

Ehkä se pikkusiskokin vielä jossain välissä ennen ensi talvea saa huivinsa.

Mutta nyt nautitaan keväästä. 

Suunnitellaan ja haaveillaan tulevaa, hymyillään auringolle takaisin

ja nautitaan siitä ettei tarvita montaa vaatekertaa pihalle mentäessä.

Ihanaa kevättä tai

kevät-talvea vai mitä se nyt sitten onkaan!

Muistakaahan, vielä on kolme päivää Arvonta käynnissä !

Jokainen on taideteos.

Tänään on ollut hyvä päivä. 

Seesteinen.

Yllätyksellinen.

Tavallisesta poikkeava.

Kasvolihakset hymystä kangistuneet.

Aurinko on sokaissut kimmellyksellään.

Ja kylmä todellisuus on ollut lähellä, mutta silti ihanan kaukana.

Oma koti kullan kallis.

Pysähtynyt.

Ajatuksia ilmassa leijuu

ja todellisuus on läsnä.

Omaan maailmaani tahtoisin jäädä,

hiljaa käpertyä ajatuksiini.

Ei antaa niiden leijua,

eikä ainakaan antaa niiden satuttaa.

Pois,

mene pois sinä todellisuus.

Pysy kaukana kylmyys elämän.

Ole lempeä maailmain mun,

ole hiljainen kehto keinuvainen.

Ole rakkaimpain syli,

ole turvaisa huominen.

Pysy kaukana tyhjyys todellisuuden,

ole täyttymys unelmain,

ole intoa uuden viehätyksen,

ole jännitystä keveää.

Anna minun olla vaan,

olla hiuksen hieno hipaisu tyhjässä.

Maalarin taideteos,

valkoinen paperi ja musta rosoinen veto.

Rosoinen kuin kivi,

vahva kuin kosken kuohu.

Taideteos abstrakti.

Jos kerran todellisuus on läsnä,

niin piilota minut.

Piilota pois katseilta,

jotka ei abstraktia ymmärrä.

Käännä selkä teoksen,

ettei sen tyhjyys katsetta tavoita.

 Todellisuus.

Jos kerran läsnä olet,

niin jatkathan taidetta.

Piirräthän rosoiselle jatkoa.

Kesken on teos maalarin,

kovin synkkä on sävy sen.

Piirrä kirkkaita värejä,

iloa ja onnea.

Varjosta oikein ja tunteella,

mutta väritä siihen toivoa.

Rakkaiden läheisyys

ja ystävien apu.

Piirrä siihen vapaus.

Herätä huomaamaan,

että miten ihana on olla kesken.

Ihana on olla abstrakti teos 

ja vailla kirkkaita värejä.

Miten ihana on maalata musta pois.

Kiitos onnitteluista ihanat, kukkasista, lahjoista ja halauksista. Korva kuumottaa onnittelupuheluista ja olo on kuin omenalla. Ihan pakkohan tässä on uskoa, että minusta välitetään ja en ole yksin.

Ja pitkästä aikaa minulla on tunne, että hetkittäin minullakin on jotain läheisilleni tarjota.

Halauksia, iloisia ajatuksia.

Itseensä uskomista, luottamista ja rakastamista.

Paljon paljon värejä ja iloisia projekteja 

teille toivotteleepi,

Kipa.

P.s. Millainen taideteos se sinä mahtaisit olla?