Se on huivi.
Ja se on suht pieni. Suloinen ja pehmoinen.
Oli tarkoitus tehdä Titanium , mutta plääh iski.
Se plääh on sellainen, joka todellakin kehoittaa purkamaan.
Kuiskii ja mulkoilee kiukkuisesti, että ei tästä tule mitään.
On liian pienet puikot, on ihan liian ohut lanka..
Tuli huivi.
Tuli tyttöselle, ei äidille.
Tuli sovellus.
Tein tuosta-noin-tuollalailla-suht-noin -tyyliin helpon reunuksen Novitalta.
Huivin päät ovat erilaiset, mutta en aikonut välittää.
Mulkoilin vain plääh-fiilistä kiukkuisesti takaisin niin kummasti lähti karkuun ja
äippä oli iloinen.
Lankana tässä on käytetty Novitan Pikkusiskoa.
Josta tulikin mieleen, että pitäisi tehdä pikkusiskollekkin samanlainen ens talveksi.
Pikkusisko tykkää huiveista melkein yhtä vähän kuin lapasista.
Täällä ollaan oltu kipeänä.
Ollaan maattu raatona vatsataudissa. Ei lapset niinkään vaan äiti. Ja isikin on maata mötköttänyt vatsaa pidellen.
Äiti on saanut ilmaisen laihdutuskuurin, jos jotain positiivista pitää etsiä.
Ja äiti arvostaa nyt hirveesti että on terve.
Jotenkin sitä nyt vain on herännyt taas kevääseen ja yhtäkkiä muka huomannut olevansa äiti.
Kääriytynyt omaan väsymykseensä äiti vaiko vähän höppänä äiti.
Höppänä kiitos.
Pelattiin piilosta ja äiti nauro vedet silmissä.
Omituinen.
On se jo touhuillut vastapainoksi kaikkea tylsääkin ilme vakavana.
Ei se aina ole höppänä, mutta ei ihan niin väsynyt.
Meinasin olla postaamatta tätä huivia ja heittää lankakoriin uusiokäyttöä ajatellen.
Onneksi en.
Prässäyksen jälkeen tästä tuli tosi kiva.
Ehkä se pikkusiskokin vielä jossain välissä ennen ensi talvea saa huivinsa.
Mutta nyt nautitaan keväästä.
Suunnitellaan ja haaveillaan tulevaa, hymyillään auringolle takaisin
ja nautitaan siitä ettei tarvita montaa vaatekertaa pihalle mentäessä.
Ihanaa kevättä tai
kevät-talvea vai mitä se nyt sitten onkaan!
Muistakaahan, vielä on kolme päivää Arvonta käynnissä !
