Valon aikakausi.

Talvi on ollut valon ja varjon leikkiä.

Varjo on ollut voitolla lähes päivittäin.

Toisinaan tuntui, että varjon mahti ois voittamaton.

Mittaamattoman suuri on sen voima.

Tuo mykistävä kauneus on käsittämätön.

Mutta se ei ole valoa voittanut,

Se ei ole valoa kauniimpi,

Eikä se ole ilman valoa mitään.

Varjon rakkaus on kukoistanut, 

on vuoro valon loistaa loistoaan.

Kimmeltää kaunista vapauttaan,

antaa ääriviivat tulevalle ja 

lohduttaa.

 Valon ja varjon leikki,

miten kaunista se on.

Rakastan näitä polkuja, 

joita tallaan askelin iloisin.

Rakastan niitäkin polkuja, 

joita tallasin valtakaudella varjon.

Varjon syli on musta,

kaunis ja lohduttava.

Vaan vie se voimia enemmän, 

kuin antaa se voi.

Arvostan niitä polkuja, 

jotka erheitä ollut on.

Rakastan niitä polkuja,

joilla kukkii anteeksanto ja 

rakkaus rajaton.

Rakastan niitä polkuja,

joissa ystävät kulkevat,

vieretysten käsikädes,

kumisaappaissa hupsuina.

Kohti kauniita hetkiä,

valon seuras kuljetaan.

Oli polku synkeä hetken matkaa,

oli niin synkkä tie, 

et kuolemaa tavoittelin ja 

etsin ihmeitä sen.

Kunnes valo loisti luokseni,

kuiski totuuksiaan.

Et elo on ihmisen lahja,

kaunis on ihminen.

Sen tarkoitus on rakastaa,

elämää ja elon antajaa.

Tallata polkunsa ilolla,

nauttia matkasta.

Luonnon vastaista ois, 

jos kuolema ei pelottais.

Siis tallaa polkus ilolla,

luota askeliis.

Hymyssäsuin katsele Taivasta,

salaisuuksille hymyile.

Suuruus ihmisen on vähäinen,

mut tavoittelemisen arvoinen.

Vaik se pois kerran otetaan, 

niin matkalla täs ollaan vaan,

matkanteko on elämää 

ja siitä nauttia saa.

Tanssin siis tasajalkaa,

laulan kiitosta valolle,

et ihana on seuras sun,

kaunis loistos keveä.

Kimmellä poskellain pitkään,

lämmitä yöhön pimeään.

Vastaanota aamuun suloiseen,

kannattele päivään uuteen.

Sivele poskein nukkaa,

puhaltele lempeästi eloa.

Pakahduta ilolla,

rakkaudella nukuta.

Että semmosta tekstiä taasen.

Keittiö siis on nykyään valkoinen ja siitä toivottiin kuvia. 

Keittiön tulevista verhoista, tulevista patalapuista, tulevista keittiöliinoista jne. tulee sitten kuvia, kun vain emäntä jaksaa ne kyhätä. Ei sen valon aikakaudellakaan mahdottomiin pysty, milläs sitä aika riittää ihan kaikkeen. Maltti on valttia vai miten se meni? 

Kiitos yhteisestä matkasta teille,

ja tervetuloa uusille kirjautuneille lukijoille. 

Ihanaa kun olette seurassain,

iloa teille toivoo

Kipa.