Neulottu pikamyssy ja poolokauluri

Mintunvihreä talo on riisuutunut huurrepeitteestään.

Sorapiha näkyy jääksi muuttuneen lumen alta.

Voihan sade!

Eilen otin puikoille Novitan Hile-lankaa. Tein myssyn nuorimmalle neitoselle, mutta sovittajaksi suostui vain vanhempi neitonen. Suonen pikkuiselle tirpuuselle anteeksi tämän myssy-boikotin ja pistän sen flunssan piikkiin. 

Tänään täällä sadetta pakoilevat ja flunssaa poteva kyyhöttivät lähes koko päivän sisällä. 

Äiti neuloi ihka omalle siskolleen 'poolokauluksen' kerän lopusta. Sellaisen, ettei hiustötterö mene piloille kun sen päälle laittaa. Molemmat työt tein tasona. Poolokaulukseen ei ollu mitään ohjetta. Mutta tuohon myssyyn nappasin idean täältä ja ohjetta omin säännöin, vilkuilin täällä . Äärettömän helpot ja joutuisat välityöt!

Pitkästä aikaa kävikin niin, että koko kerä meni.  Olen tyytyväinen.

Kuvassa näkyy jokin aika sitten tekemäni perus tuubihuivi itselle. Oli nafti. 

Ja tadaa, neitoselle tuli ihastuttava pallokuosi kaulaan. :D

Isosiskon viime vuoden Pompin hiippahuppu oli innoittajana myssyn väriin.  Jonkin sortin samistelua <3.

Yllättävän tuottelias tällä viikolla olen ollut, ihanaa. Joululahja to do -lista on taas lyhentynyt ja stressi on vähentynyt. Ei kaikkea ole missään nimessä pakko tehdä itse. Ja vanhin kummipoikakin ohjeisti kysyttäessä, että ei missään nimessä mitään vaatteita sitten joulupakettiin :D.  Raukka, jolla on käsityöihminen kummitätinä. Ei mitään mattoja tänä jouluna siis..boring!

No mutta. Kaikkia joululahjoja ei ole vielä tehty.

Kaippa sitä pitääkin mennä laittamaan neitoset nukkumaan.

Saunaan ja neulomaan.

Rattoisaa keskiviikkoiltaa teille ja iloa loppuviikkoon.

Tervetuloa uusille lukijoille!

Tatti-jono

Kankaat kierrätettyä lakanaa ja kirppikspöytäliinaa. Pitsit Paikallisesta ja Jätti-Rätistä.  Kävyissä kerros spraymaalia ja kuumaliimalla juuttinaru kiinni. OI.

Huumorinkukka ei ole kukkinut pitkiin aikoihin.

Nyt se on nupullaan.

Miten kaunis on tuo nuppu ja sen sato on nyt jo huima.

Kyllähän hyvän ystävän jutut naurattaa, lähes aina.

Mutta itselleen nauraminen.

Miten voi olla niin vaikeaa?

Antaa olla itsensä vaan ihminen.

Nauraa mokille ja nostaa katseensa eteenpäin.

Meinasi mennä fiilis näitä sieniä tehdessä.

Miten voi olla, että tulos on vimpula vaikka tekemässäni kaavassa, ei ole näitä omituisia muotoja.

Noh, söpöläisiä ne siltikin ovat.

Hihityttää ihan, kun en kuuntele perfektionistia joka olallani killuu.

Että miten ihkuja nämä ovatkaan.

Ei täydellisesti sitä mitä ajattelin, 

mutta saman fiiliksen ne tuottavat.

Fiilis olisi ollut toinen, jos olisin ottanut ratkojan kehiin.

Hui, nuppu olis kuihtunut ennen puhkeamistaan.

Jokainen tatti on yksilöllinen.

Ja ihan 'vaan' itselle.

Ei.

Vaan:

 nämä ovat minulle itselle.

Ansaitusti itselle.

Auringonsäteet kimmeltävät yhä hangella.

Taidan lähteä ulos hiipparoimaan.

Jospa se huumorinkukkakin voi paremmin, kun sitä ulkoiluttaa välillä?

Iloa ja auringon kimmellystä ympärillenne toivoo

Yks taivaanrannanmaalari.

Kaappien kätköistä

Viime vuosien joulukoristeita on kaiveltu esille, ripoteltu ympäriinsä ja ihmetelty niitä.

Jouluko jo siis tulossa oikeasti?

Tänään paketoin vajaat 24 pakettia anopilleni ja muutama vielä uupuu.

Jotain pientä pitäisi siis kehitellä, että saamme vaihtaa joulukalenterit anoppini kanssa. Lupaan niitä paketeita sisältöineen täälläkin sitten jouluna väläytellä. :)

 Palikkapino on joskus tehty mieheni työmaalta tuomista jämäpaloista. Hieman maalia ja leimasimella kirjaimet. Ja joulutalo odottaa eteisessä vieraita, tervehtii tulijoita ihanalla punaisuudellaan. Näitä tein viime vuonna jonkun pinon ja yksi jäi sitten itsellekkin. Oi Joulu se hiljalleen tulla jolkottaa!

Näihin pikaisiin räpsyihin, iloa lauantai-iltaan!

Piparireunukset on ice.

Huurretta ja jäiden kimallusta.

Rasahtelua ja pienen tytön yrityksiä liitää jäällä.

Silmät kuin timantit, loistavat ilosta nuo sinisafiirit.

Kylmä viima poskissa punoittaa

ja pienen pieniä hiutaleita ropsahtelee olalle.

 Hieman unelias päivä.

Vielä uneliaampi ilta.

Kauniita unia tällä kertaa. 

Tilaustöiden listaa on hieman saatu lyhennettyä 

(kaikkia juttuja ei ole tullut edes kuvattua)

ja joululahjojakin saatu nykerrettyä.

(ja näitähän nyt ei ainakaan ole tullut vielä kuvattua)

Nyt on kuitenkin lupa tehdä sitä mitä lystää.

Ei yhtään mitään tai odottaa inspiraatiota.

Sanon rohkeasti ei, jos tarvis.

Sanon ei niin kauan, että mieleni tekee sanoa 

Kyllä.

Ja sukathan ovat lähes samanlaiset kuin edeltäjänsäkkin. Roosaisen vaaleanpunainen lanka on edelleen sitä Sandes Garnin Maijaa, muut seiskaveikkaa. Kookosnapit ovat ihastuttava lisä hieman yksinkertaisiin sukkiin. Pitkään kesti näiden valmistuminen, mutta vihdoin ovat redit ja odottavat joulupuodissa hakijaansa. Saapi nähdä kenen pikkuisen tirpaat nämä lämmittävätkään <3..

Nyt menen ottamaan neitosten kanssa parit torniennätykset, palapelimaratonit tai vaikkapa ihan vaan siivoamme koko lastenhuoneen. Sielläkin kun on kuljettu sumut silmillä jo jokusen päivää. .. 

Kirpakoita ja auringon siivittämiä päiviä teille toivottelee Kipa.

Virkattuja kukkia heijastimiksi

Kuka sanoikaan, että yksinkertaisuus on kaunista?

Yksinkertaisia nämä ovat, mutta kauneudesta en sitten osaa sanoa.

Jotenkin ainakin kovin söpöjä ovat he, mutta ehkäpä hieman käytännöllisen näköisiä.

Sillä yritin tehdä sellaisen kokoisen keskustan, että oikeasti heijastavat, eivätkä ole vain koristeita. 

Iloa arkeen ja seesteistä mieltä heille jotka sisällä pakoilevat sadetta!

(Ja se ken vei minun seesteisyyden ja pitkän pinnan, saapi palauttaa sen äkkiä takaisin. Laina-aika meni umpeen ajat sitten :D )

Joulupalloja vanhoista kuteista

Siskoni on tullut lakeuksille poikaystävänsä kanssa. 

Ihan parasta.

 Opastin siskoani ompelemaan iPad suojuksen poikaystävälleen joululahjaksi, sillä välin minä hieman jouluaskartelin. Olimme aiemmin Veronikan ja ystäväni tytön kanssa askarrelleet 'teippipalloja' ja nyt nähtyäni uusimman Suuri Käsityö -lehden (täällä kiva esittely lehdestä), ajattelin kokeilla vanhoista lakanakuteista näitä.

Näissä siis styrox-pallo sisällä ja päällä puuliimalla liimattu kangas-suikaleita. Styrox-pallojen tilalla voisi ihan hyvin olla vaikkapa vanhoja joulupallojakin, mutta minulla nyt oli näitä jemmassa ja hyvin toimivat.

Silloin kun kaksikymmentä liikavarvasta saman peiton alla alkaa ahdistaa.

Silloin kun ei vain meinaisi jaksaa mitään.

Silloin kun kaikki tuntuu tyhjälle, kannattaa tehdä hyppy tuntemattomaan.

(Tämä tapahtuu useimmiten vain silloin, kun on pakko.)

Anopin puoti tarjosi hyvät mahdollisuudet siihen.

Tarjosi tilaisuuden tehdä jotain ihan muuta.

Teinkin.

Nautinkin paniikista huolimatta ja nautin taas enemmän kotona olosta.

Arvostan itseäni ja arvostan kotiäitiyttä uudella tavalla.

Mutta voisin kuvitella, että päänupille ja varmasti jossain vaiheessa lapsillekkin, äidin töihinmeno ei olisi pahitteeksi.

Armollisuus itselleen ja itsestäänselvyyksien arvostus, siinäpä viime illan saldo.

Liikavarpaat parantuivat ja taas (hetken) helpottaa.

Kohta kolme ja kohta neljä veet tyttöset taitieilivat aika hienot pallot, eikö? <3

Arki.

Onhan se ihan parhautta, kun vain on voimissaan.

Tällä hetkellä olen hyvin hengissä.

Ja lapsetkin heittelevät käpyjä ja noita palloja ympäri olkkaria.

Varsin elossa siis hekin ja taitavat kaivata jotain uutta projektia. :)

Hyvää lauantaiehtoota teille, haastetaan itseämme kohti huomista!

Joko muuten saa luvalla jouluttaa?

Linnunmökki vaiko joku ihme alttari?

Varsinainen tyylivaras se täällä, hei!

Näin täällä tälläisiä ja arvatkaapa tekikö mieleni heti samanlaisia.

Isäni sattumoisin samana päivänä kysyi, että haluatko minun tekeväni sinulle jotain hänen jämälaudoista?

Joo, oishan mulla yks.

Sieltä tuli yks, kaks.. no neljä elementtiä (joista kaksi siis on nyt kässähuoneessani). Isiukko se näköjään pääsi vähän innostumaan, kiitos <3.

Isosiskoni meinasi, että ihan kuin joku alttari. Mutta katsotaan tottuuko hänen silmä vielä, sillä samainen setti vanhasta laudasta päätyi heille. 

Itse ainakin rrrrrakastan!

Oi. Ja kivoja Aarikan purkkejakin löytyi viime viikonloppuna siskoni kanssa Turun Manhattanilla pyöriessä. Ruostuneita sisältä, jotenka pääsivät tilperhöörikipoiksi talon sisälle tönöttää. 

Pikkuisen meinaisi jouluttaa ja kirpparilta löydetyt kupitkin pääsivät hyllylle. En myönnä, että tänään siivotessa hyllylle pääsi myös joulutikkuja tai että makkarissa killuu yks joulutähti. .. tai että kuuntelin joululauluja, enkä mitään hilpeetä limputusta, vaan ihan apaattisien möreä äänisiä Sylvian joululauluja sun muita. Mistä lähtien sitä sitten on lupa jouluttaa? 

En päde huonoa omaatuntoa moisesta vaan sydän ilosta pamppaillen paketoin jo ekat joulupaketitkin. Sellaiset ihan pienet ja vaatimattomat. Vaan kukas tekaisis ne vähän isommat puketit?

Kun huomenna alkaakin monen naisen yhteinen kokeilu, joulupuoti. Ja täytyypi myöntää, että eipä ole sinnekkään tullut juuri mitään tehtyä, kaikki turkales, tuntuu vievän niin paljon aikaa. 

No ensi keväänä voi sitten aloittaa ajoissa (joka vuotinen lupaus) !

Mutta ei muuta ku iloista eloa, rentoa meininkiä ja sen sellaista teille. Minä menen tanssittamaan moppia, syömään makaroonia ja vähän jumppaamaan edes niskaparkoja. Ja jos vaikka käväisis hieman tuulettumassakin kylillä. Se onkin varsin rohkeeta mökkihöperöltä.

Ei muuta kuin rohkeeta menoa teillekkin lukijani, ihana huomata että teitä on tullut lisää. Tervetuloa joukkoon!