Tää vaateis vähä Marimekkoa.

Olen odottanut vuoroani jo kymmenen minuuttia. Edellinen asiakas on maksanut jo, mutta turinat ovat vielä kesken. Sillä välin olen tarkistanut hyllyvalikoiman jo moneen otteeseen löytämättä Muija-kangasta mustana. Olen kuunnellut asiakkaan ja myyjän jaaritusta asiakkaan vanhasta pihasta. Miten kaunis se olikaan ja kuinka uudet nuoret asukkaat pilasivat pihan. Kuinka talon eteen on tuotu jokin hökkeli, joka peittää upean ja ison talon. Myyjäkin meinaa, että ei viitsi enää edes käydä siellä päin lenkillä kun niin on ruma piha nykyään. Kun aletaan kertoa siitä mitä kaikkia kukkia on hävitetty, alan jo oikeasti tuskastua. Lista on loputon ja minulla lapset sekä mies odottamassa autossa.

 Listan päätyttyä siirrytään sujuvasti hieman matalammalla äänellä keskustelemaan siitä kuinka jokin taiteilija on ottanut uuden miehen.. supinaa (myyjän!) siitä kuinka sillä taiteilijalla ilmeisesti on ollut jotain sellaista.. öhöm.. ja sitten hieman kovempaa äänenkäyttöä asioista joita en haluaisi kuulla.. Loppuun taas palaamme siihen pihaan, jossa sentään onneksi on hieno kuisti, etteivät kokonaan ole pilanneet Maijan pihaa. Sekä tietysti asiakas toteaa, että "Enhän minä sillä, minulla on aivan upea talo, ihana kerrassaan!" ja muistaa huikata ennen lähtiessään "etteihän näistä sitten hiiskuta kenellekkään". Nämähän jäävät meidän väliseksi asiakas varmistelee ja myyjä vakuuttelee luottamusta äänessään ja myötätuntoa silmissään, minusta välittämättä, että tietenkin jäävät. Miten traagista! Maijan piha on pilattu ja tuollainen nuori ihminen kyselee Muijaa jota meillä ei edes ole, tuntuu hän ajattelevan. Mutta ei näytä pätkääkään ajattelevan että näin pienellä paikkakunnalla kannattaisi harkita edes hieman miten asiakkaiden kuullen puhuu. Ja voishan sitä asiaksta palvella siinä turinoiden lomassa kun kuitenkin kaiken kuulin  noin pienessä puodissa kun olimme. Nauratti ja ärsytti. Ostin siltikin puolitoista metriä ihastuttavia kuoseja ja surautin vähä tyynyä ja tein pari taulua.

 Eilen surautin myös tytöille legginsit keltaisesta collage-kankaasta, jota jo aiemmin näitte näissä tunikoissa. Sopivat hienosti uusien Pompin paitojen kanssa. <3 Ja tänään testasimme housuja kirpparilta löydettyn Polarn O. Pyretin farkkutunikaan. Se oli hyvä löytö se, kympillä noin ihana uuden veroinen tunika! 

Sänky kaipailisi vielä vähän fyrrytyynyjä, mutta niitä sitten joku toinen kerta. Älkääkä välittäkö ryppyisestä päiväpeitosta, räkänokista ja kamalasta vuodatuksesta. Se on tätä elämää. Ja niin.. nämähän jäivät meidän väliseksi? ;)

Kuusi leidiä ja kolme konetta

Fiilikset ovat loistokkaat, mutta kuvat eivät anna oikeutta asuille.

 Asut onnistuivat <3.

Kaksi naista, neljä tyttöstä, Käpyseltä tilatut kankaat (Koirakangas neropattia ja suunnittelijana Elisa Tuohimaa), ystävän mustaa resoria ja nahkatakeista klipsityt tehosteet. 

Rakkautta <3

Kannatti panostaa kankaihin. Kannatti rohkeasti lasten kanssa viettää yhteinen ompelutuokio. Kannatti rypyttää helma ja kannatti tehdä raitainen tuubikaulus. Kannatti yhdessä ideoida ja suunnitella. Kannatti käyttää tuttua ja hyväksi havaittuja kaavoja. Kannatti siivota yhdessä kaaos. Kannatti klipsiä nahkatakkeja ja ehdottomasti kannattaa ottaa ensi viikolla uudestaan!

Legginssini (kaava jostain vanhasta OB:sta) ovat jokin Neronleimaus kesken ankean arjen. Miksi aina pitää olla 'uskottava aikuinen'. Miksi aina pitäisi olla neutraali. Miksi aina pitäisi olla massastaerottautumaton. Luonnetta minussa on ilman koiruuksiakin, mutta ainahan on kiva hötkäyttää kylän mummoja rähinäpökillä. Minua kehotettiin tekemään sellaiset housut joilla kehtaa kauppaankin mennä. Kiitos sisko viisaista neuvoista <3. Noh, minä otin luonnollisestikkin sen haasteena ja tilasin Neropatti-kangasta oitis ja harkitsematta sen enempää. Ei kaduta. Aika koiruuksia saa emäntä näiden livulla tehdä. Ja tunikasta tuli parempi kuin oletin. Lämmin ja jotenkin aika neutraali, silti kuitenkin aika arkisen cool? 

Ystäväni Iina Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa -blogista toi mukanaan lemppariani Lontoonrae-suklaata ja hedelmäkarkkeja. Täytyyhän tälläisellä ompelutuokiolla äitien mussuttaa posket pullollaan herkkuja ja lahjoa lapsia kestämään vielä hetken. 

"Äiti on nätti" meinasi Veronika ja silitti koiruuksia. Kangas on vaan niiiin ihanaa!  Joten taidankin käyttää loput kangaspalat neitosten vaatteisiin. Koskahan niitä ehtis tekemään? 

Kuulette koiruuksista vielä lähiaikoina lisää. Nyt tämä menee syömään ja jeesimään isäntää autotallin pohjien mittauksessa. Arki on joskus vaan niiin jees kun on ompeleva ystävä. Taas akut ladattu <3.

Miten te latailette akkuja ja hankitte lisäenergiaa?

Haasteita pukkaa..

Neropatti-leggarini saavat jatkoa keskiviikkona, kun ystäväni Iina tulee meille ompelemaan. Saa nähdä kuinka me minun pieneen käsityöhuoneeseen kaikkine koneinemme ja kankaidemme kanssa mahdumme. Vähä arveluttaa, että ollaanko heti alkumetreiltä napit vastakkain niin ahtaassa tilassa ;D.

Sopu sijaa antaa ja toivottavasti tunikamekkomikälienahkatehosteilla tulis molempien tehtyä <3.

Sillä välin kun kankaat marinoituvat ompeluvalmiudessa (olen ne jo leikannut, ah!) ilmoittelen teille Anna hyvän kiertää -haasteesta johon menin itseni ilmoittamaan. Päätin osallistua Kristallinkirkkaat ideat! -blogissa Nipsun tarraamaan haasteeseen aika viime metreillä. Ideana siis tässä haasteessa on se, että teen kolmelle ekalle ilmoittautuneelle jotain pienehköä omin pikku kätösin. Ja teenpä sen vielä 12 kk sisällä (jos jouluun mennessä oikeesti sais) ja ehtonahan on vain se, että laitatte haasteen eteenpäin tekemällä itse kolme pikkujuttua jollekkin toiselle.. Ja ilmoittautuessasi tähän haasteeseen, saat ilmoittaa minulle, että tahdotteko minun tekevän naiselle, miehelle vai lapselle tämän yllärin. Huhhui.. kolme ylläriä siis luvassa, jos joku innostuu haasteesta ja mukaan pääsee kommentoimalla tämän postauksen alle. Voihan (nero)pattilainen! Mihin sitä oikein päänsä tulee aina pistettyä? <3

Syysiloa toivottelen, siitäkin huolimatta että syksystä nauttiminen voi välillä olla hieman HAASTEELLISTA. ;D

Vähä rimpsulaukkuja ja haaste

Tilkkuja, Jätti-Rätin pitsiä (tai mitä lie) ja samaisesta paikasta kanttinauhaa. Kaapin kätköistä nappjea ja pikkusiskolta saatua Novitan Tennesee langanloppuja. Monta työtuntia takana, vaikka pieniä ovatkin. Ja kas! Tuli aivan upeat söpistelylaukut 'omalla kaavalla' (eipä nuo nyt pahemmin mitään kaavoja kaipaile). Lähes raastaa viedä kiikuttaa nuo pikkuiset pussukat tulevaan minimuotoiseen joulupuotiimme, jonka mieheni suvun naiset ovat järkänneet anoppini kotiin vanhaan Puustelliin. Ehkäpä kukaan muu ei välitä näin hempeästä ja saan kiikuttaa nämä takaisin kelpaamattomana toisille takaisin kotiin? :D

Sain ystävältäni Iinalta Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa-blogista haasteen . Kiitosta, kumarrusta ja sen sellaista kehiin. Olen otettu minäkin <3. Olen huono näissä, vastailen kyllä mielelläni mutten aina oikein tiedä kenelle näitä sitten laittaisi eteenpäin. Noh, vastailevat haasteisiin ne ken lystää ja ne ketkä eivät tykkäile lähetellä näitä, niin tekevät kuinka itsestä tuntuu :).

Haasteen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait

2. Vastaa annettuihin kysymyksiin

3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle

4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Tässä saamani kysymykset ja niihin vastaukset:

1. Miksi pidät blogia? 

Se on loistava arkisto. Ja koen saaneeni aivan älyttömästi intoa ja inspiraatioita muiden blogeista, joten ehkäpä tämä on köyhä yritykseni levittää myös toisille samaa tekemisen iloa kera arjen riemut.

2. Ompelu, neulominen vai virkkaus?

Neulominen. Vaikka tällä hetkellä ompelu kutkuttaa äärettömän rankasti.

3. Miksi?

Rakastan neulomisen luontevuutta. Sitä miten kaunista pintaa neuloessa saa ja sen helppoutta vaikka kauneus voisi saada sen näyttämään vaikealta. Ja langat ne vasta ihania ovatkin <3.

4. Mikä inspiroi sinua? 

Kaikki ihanat blogit. Pieni sotkuisuus käsityöhuoneessa (joka leviää äkkiä kaaokseksi). Ihanat käsityöpuodit, nettikaupat ja kaikki alan ihastuttavat ohjeet eri lähteistä.

5. Viimeisin käsityötarvike ostopaikkasi?

Viljaminpuoti, josta tilasin yhtäkkiä yhtenä iltana nappeja (tulevat varmasti maanantaina postissa) <3

6. Mistä revit aikaa käsitöille, luovutko sitten jostain muusta sinulle tärkeästä? 

Aika on revitty sieltä täältä, haalittu talteen ja tarkkaan. Liikunta on jäänyt hieman taka-alalle suuresta käsityöinnosta. Mutta kenties joulun jälkeen on vähä aikaa hellittää, jos siis malttaa ;) .

7. Paljonko sinulla kuluu käsitöihin rahaa kuukaudessa? 

Joskus satoja euroja (tehdessä vaatteita itselle tai lapsille) ja joskus taas vaikkapa vitonen. Joka kuukausi tulee jotain haalittua, jos ei muuten niin joku vaate josta voi jalostaa sitte joskus jotain.. (ymmärrän isännän haluttomuuden päästää minut kirpparille :D )

8. Kyllästytkö koskaan?

Kyllä. Silloin kun mistään ei tule mitään ja kaikki ideat tuntuvat epäonnistuvan. Silloin kun niskoja särkee ja pyörryttää. Silloin kun kokee olevansa oravanpyörässä kotona lasten kanssa ja ainoana ilona käsityöt. Silloin on äärimmäisen rankkaa. Arki tuskallista ja olo osaansa tyytymätön. Koti tuntuu vankilalta ja kaikki askareet turhilta. Onneksi näitä kausia on vuodessa vähän ja kestävät vain hetken.

9. Ohjeen mukaan vai omasta päästä?

Kaavat muiden, mutta ohjeet omasta päästä. Olen tosi huono tekemään itse kaavoja, vaikka joskus olen jotain kokeillut ja ihan onnistunutkin. Mutta aina niitä valmiskaavoja tulee jollain tasolla muokattua ja en ole tehnyt kuin Mekkotehtaan mekkoja täysin sataprosenttisesti ohjeiden mukaan (olen toki niitäkin muokkaillut hieman joskus).

10. Mitä sinulla on tällä hetkellä paininjalan alla, koukulla tai puikoilla?

Koukulla on pieniä pampulakoristeita, onhan noita töitä vaikka ja kuinka kesken, mutta aikomuksenakaan ei ole tässä lähiaikoina jatkaa niitä.. Hohhoi.. kuka ne tekis? ;)

11. Miksi ylipäätään teet käsitöitä? 

Ennen piirsin, maalasin ja lisäksi kirjoitin laatikkorunoja. Nykyään toteutan itseäni käsitöiden kautta ja joskus innoitun lurauttamaan jotain peruskauraa runomuodossa. Käsityöt ovat antaneet niin paljon. Ja kuitenkaan koskaan ei ole ideat loppuneet, aina on uusia ideoita. Joskus vain aika ei riitä ja toisinaan totetus ei vastaa ajatusta. On mahtavaa, kun tekee itse ja saa kulkea uniikkia yllään.

Minun kysymykseni kuuluvat:

1. Oletko koskaan tehnyt jotain kutomapuilla?

2. Teetkö yleensä lahjat itse?

3. Mieluisin käsityömenetelmä?

4. Käsitöiden sivuoireet?

5. Mistä saat inspiraatiosi?

6. Ohjeilla vai ilman?

7. Pastellisävyt vai murretut?

8. Onnistunein käsityösi?

9. Mistä hankit käsityötarvikkeesi?

10. Ensimmäinen käsityösi ikinä?

11. Pystyisitkö lopettamaan käsitöimistä?

12. Kompastuskivesi?

Lähetän haasteen seuraaville blogeille:

Uniikki

Idearikkautta ja liikkumisen iloa

Puikkokuumetta

Viljavalla

Olipas siinä omituiset kysymykset tehtynä. Aika ytimekkäät ja sellaiset, että en oikein kaikista itsekkään ottaisi selvää. Näihin on kyllä aina yhtä hauska vastata, mutta mutta.. kummasti tuo kysely tuntui tänään(kin) haasteelliselta. 

No menen laittelemaan tuota huushollia taas kerran kuntoon. Talo alkaa varmasti jo olla sen näköinenkin, että emäntä on istunut taas vain koneella. Äkkiä siivoomaan omatunto puhtaaksi, kummasti kun tämä äipän oma aika teettää omantunnon kolkutuksia.

Syysaurinkoa kaikille, täällä se ainakin niin kauniisti paistaa ja lehdet kimaltelevat väriloistossaan <3.

Perjantain pitsisukat ja vähä muutakin.

Pyydettiin pitsisukkia harmaina ja valkoisin nauhoin. Sukkamalli on jostain Novitan sukkalehdestä ja tapani mukaan vain aloitussilmukoiden määrä ja pitsimalli on noukittu ohjeesta. Omistan lähes samanlaiset sukat itsekkin, ystäväni Iinan neulomana kylläkin. Laitoin muuten mukaan valkoiset nauhat, mutta aavistelin myös kyseisen serkun rrrrakastavan myös pitsiä joten käytin hieman värillistä pitsiä edes omaksi ilokseni. Pitkästä aikaa taas pitsi hotsitti. Kumma kun tuo naisen mieli muuttuu sitä tahtia kuin sekunnit juoksevat. Välillä mielisi super modernia ja pelkistetyä, minimalistista sitten toisinaan taas ih niin romanttista ja hempeää... toisinaan taas reteen retroa väri-ilottelua. 

Makkarissa tuo isomman neitosen soppi koki pienoisen muutoksen löydettyäni kirpparilta ihanan posliinikipon EUROLLA. Tuikkasin siihen Gallunan, otin Kodin Kuvalehdestä Marimekon mainoksen ja yhden takasivun, ompelin kirppispöytäliinasta ja valkoisesta Ikean verhosta rimpsutyynyn ja siirsin sängyltämme tyynyjä neidin sängylle. Noh.. arvaattehan, nyt meidän sänky tarttis tyynyjä. Mielessä olis kaiken näköistä, mutta niitä ei saa paikallisista kaupoista. Kenties reissu Kauhajoelle (tämän jo niin rakkaaksi tulleen takahikiän vieressä oleva 'KAUPUNKI') on lähiaikoina tiedossa. .. niin siis jos kotiäidin suuret tulot riittävät bensaan, tyynyihin ja kangasilotteluun ihan kaupasta asti kaiken muun oikeasti tärkeän lisäksi. En napise. Olen äärimmäisen kiitollinen, että lapseni saavat saman kasvatuksen kuin minäkin ja turvallisen ympäristön. Enkä kaipaile yhteiskunnan arvostusta, mutta ihmetyttäähän monien kysymykset ja ajatukset siitä, että "Ai sä olet VAAN kotona?" . Sopii tulla yrittämään, tämän turhauttavampaa työtä ei ole olemassakaan, mutta taivas miten antoisaa tämä toisinaan onkaan.

Tämä nainen on liikutellut kippoja, kappoja, tyynyjä ja kaiken maailman koriste-esineitä ees taas. Voi olla, että huomenna otankin Kodinkuvalehdestä jotain mustavalkoisia kuvia ja siirrän värikkäät tyynyt kaappiin. Isäntä tuskin moista edes huomaa ja vaikka huomaisikin niin pyörittelisi vain silmiään. Eipä ole nämä mun sisustustohinat kovin kalliita olleet... en uskalla edes laittaa pahemmin rahaa siihen sillä mieleni muuttuu joka päivä. Rasittavaa, mutta ehkäpä sekin ihan virkistävää. Kiva kun mikään päivä ei ole ihan samanlainen ja jokainen kirppikseltä raahamani aarre on ollut ainakin suht uniikki. Kiertelisinkö kirppareita, jos minulla olisi rahaa ku roskaa? En tiedä, ehkäpä kiertelisin sitten antiikkiliikkeitä tai ostaisin sisustusliikkeistä aitoa vanhaa aidolla kunnon hinnalla. .. enkä kokisi sitä tunnetta, jonka tunsin kun löysin tuon söpön kirsikkakipon. Oikeastikko, eurolla? Kuka voi luopua E.U.R.O.L.L.A.?

Noh tämä nainen lähtee nukuttamaan tuota yhtä neitosta. Kun isäntä tulee töistä kotiin niin lähden, minnekkäs muuaalle kuin KIRPPARILLE. Mistä sitä tietää, jos samassa välikössä olis lisää noita euron kirsikkakippoja? Oi että, kyllä tämä 'köyhyys' on ihanaa (ehkä puheet olisivat toisenlaiset ellei miekkonen olisi sponssaamassa arjen tohinoissa).

Mahtavaa viikonloppua ihanaiset!

-Kipa-

Aikas romanttista..

Kaikkea hieman laittoman maalaisromanttista on tullut väsättyä joulua ajatellen. Käsilaukku bambukahvoilla, pellavasta päällys ja vuori sekä sisustuspuodin alesta ostettu pitsi. Reunaan tuollainen rusettihärpäke ja ah kun on siirappista. Nappi on tuollainen ihanan rouhea patinoitunut, siitä suuri plussa. Lisäksi taittelin tähtiä, joista kuvasin vain nuo pari. Tuollaiset tähdet laitan killumaan meidän kuuseen jouluna, ilman koristuksia. No joo, ei mietitä sitä vielä.

Noh taidan mennä laittamaan tyttösiä nukkumaan. Miten taas voi olla ilta, kohta on huomisen ilta ja niin pois päin. Kumpa päivistä osaisi ottaa kaiken irti. Elää täysillä ja hetkessä. Olen tällä viikolla yrittänyt leikkiä joka päivä likkojen kanssa jos jotakin. Ja ottanut heitä mukaan askarteluihin. Antoisaa ja lapset varmasti ovat tyytyväisiä myöskin. Iskää ne ikävöivät, joka tuolla pihalla hääräilee autotallin pohjien äärellä. Jos sais valuun ennen ku on talvi. Olis kyllä niin suotavaa autotallin tulla pian valmiiksi. Hukutaan varastotarpeeseen ja nurkissa lojuviin tarpeettomiin rojuihin, joitahan voi vielä joskus tarvita? Vaatii siis isännältä ahkeruutta ja minulta 'yksinhuoltajuutta', joten taitaa tulla asteen verran erilainen syksy.

Ajatelkaahan, lokakuu on kohta täällä. 

Miten aika voi mennä näin nopeesti?

Joskus vain tekisi mieli tarttua kaksin käsiin aikaan, kiskoa sitä takaisin tai edes hidastaa sitä. Eikö se oikeesti vois vaikka pysähtyä? Edes siksi aikaa, että vois napista sitten siitäkin kun aika on niin pysähtynyttä, väljähtänyttä ja hohhoijaa!

Ihanan kirpakkaa syksyä on ollut. Nauttikaahan tuulen tuiverruksesta, sen viime henkäyksistä ihollanne. Kohta hönkii talvi ja on taas tämänkin maman karvalakille käyttöä.
Syysiloa kaikille <3.

P.S. Täällä odotellaan niin postia malttamattomana. Tänään lähti kahden naisen kangastilaus menemään internetin syövereihin ja kaiken maailman luomuksia olis tarkoitus itselle tehdä. Sillä välin teen nuo serkun pitsisukat valmiiksi, että saa alkaa tekemään vaihteeksi jotain itselle.

Tiputyttöjen iltamat

Silmät väsymyksestä sirrillään kirjoitetaan postausta siitä, miten kaksi naista menivät sekaisin ensinnäkin herkuista (niin että unohtui se oleellisin, ompelukone!), kuudesta metristä collegea, erilaisista pitseistä, vetoketjuista ja tietysti tämä kaikki tapahtui toistensa tekemät villasukat jalassa <3. Palvelu pelasi ystäväni Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa -blogin Iinan luona, varsinainen herrasmies tarjoili tortilloja kynttilän hämyssä ja viiden vuoden jemma-servetit olivat päässeet ruokapöytään. Voi että, mikä ilta ja vielä hulvattomampi yö! 

Varsinaiset Täti-Moonikat tunikahuppareissaan, joiden ideat ja ohjeet ovat muuten peräisin Ommellinen-blogista. Ystäväni oli leikannut kaavat valmiiksi, oikoluki ohjeita ja opasti kanttinauhojen laitossa. Ihanaa ja kiitos <3. Koen olevani sen verran rohkaistunut käyttämään joustavaa kanttinauhaa, että ehdottomasti yhteistä kangastilausta kehiin (niin siis sitten kun kukkaro sallii).  Näitä tunikoita on saatava kaikissa sateenkaaren väreissä, niin mukavat ja hienot nämä ovat. Kangas on maksanut vajaa euron metri Kauhajoen Kankaiden Poistomyynnissä. Onneksi otin sen koko kangasmytyn joka siellä nurkassa nimeäni huuteli.

Yhteisen ompeluillan kruunasi vielä ystäväni kangashyllyltä napatuista raitakankaista tehdyt pipot. Nämä päässä on patsasteltu koko päivä. Hieman omatuntoa kolkutteli, kun eräs pikkuinen neitokainen kaupan pihassa sai itkukohtauksen nähdessäni tämän. " Missä mun pipo on? " kuului korvia huumava kysymys ja minä juoksin äkkiä sisälle kauppaan. Murhaavat katseet sain tytön mammalta, kun kaupassa osuin näkyville. Äkkäsin nopeasti pysyä loitolla, ettei tulisi uutta kohtausta. Minä kun en tästä hevillä luovu. Ensimmäisen yhteisen ompeluillan tuotos on ja pysyy päässäni koko syksyn. 

Keltaista syksyä teille kaikille, tämä tipu menee nyt syömään ja sitten sieneen ennen kuin kaukonaapurin innokkaat sienestäjät ovat vieneet kaikki sienet metsästä. :D 

Olis kyllä niin kivat taskutkin tunikassa, että sinne edes pari keltaista kanttarellia sopeis.

Pitäkäähän peukut pystyssä <3.