Ruokapöytä vihdoin valmis

 Kova hiominen on takana ja maalauskin kävi vaivatta kun puuseppä maalasi pöydän. Kysyi, että "eikö tätä siis tehdä puusepän tarkkuudella", sillä en missään nimessä halunnut peittää kaikkia virheitä.. No Way! Hymyilyttää miekkosen kysymys vieläkin. Olimme varmasti hänen mielestään vähintäänkin omituisia vaatiessamme häntä jättämään kaikenmaailman viat kittaamatta. Luonnetta sitä olla pitää huonekaluillakin.

Aivan ihana ystäväni toi joku aika sitten tekemänsä pannunalusen, Kiitos Iina <3

Keittiö sai myös tänään uusia asukkaita kaksi, ihanat muratit ulkoa siirtyi sisälle. Toivottavasti lähtisivät parempaan kukoistukseen sisällä, sillä unohdin kastella aina ne ulkona. Ruukunsuojus sopii hienosti tuohon pärelootaan jonka fb kirpparilta taannoin löysin (mainitsinkin siitä täällä jo joku aika sitten). Tein ruukunsuojuksen Tapion Lankakaupan trikookuteesta ja malli päästä vedetty niin että nyt sopii sisällä olevan ruukun päälle.

Kovin harmaata on yhä, mutta kummasti valoa uusi pöytä tuo ja ei ainakaan vielä kovin paljoa notku. Hain vain läpinäkyvää pöytäliinaa ja liian vähän luonnollisestikkin. Pöytä olikin yli 2 metriä ja otin vain sen 2 metriä. Noh, menee se noinkin vajaamittaisena jonkin aikaa. Hankin sitten joskus uuden. Nyt vain nautitaan Kurikan perämettien annista, siellä olisi miekkosen autotallissa ollut muitakin aarteita, mutta ei niille tavaroille meille ollut käyttöä. Tälle pöydälle ja parille perunaloodalle kyllä löytyi käyttöä. Toisen roju on vain yksinkertaisesti toisen aarre <3

Ikimuistoisia ja aarrerikkaita päiviä teille toivottelee Kipa.

Alviinat Tildasta

Leikkasin Mekkotehdas-kirjan Alviinan kaavat vaikka Elinaa oli tarkoitus. Muokkasin Alviinasta Elinan liian ronskisti ja Elenalle suunnittelemani mekko oli jopa Veronikalle turhan iso kaula-aukosta. Onneksi kangasta oli vielä jäljellä ja sain ryppykaistaleen mekonhelmaan, näin siitä tuli Veronikan mekko ja sen alle vaikka paita. Passatkoon. Ja Elenan mekko Veronikan kankaista erittäin paljon pienennettynä. Noh, ihanan ihanat sanoisin ja vaikka kyyneliä meinasi jo loppumetrit teettää, niin hyvä kun tein molemmat samana päivänä. Vielä olis tätä paikallisesta kangaskaupasta hankittua Tilda-kangasta jäljellä ja sormia syyhyttäis tehdä vaikka mitä. Mutta tiedossa tänään on uuden vahakankaan metsästystä, vanhan tuolin päällystystä nahkatakilla ja pitäis pari kivaa tuolia tilata netistä. Kiva päivä tiedossa siis <3. (ihana pöytäliina tuossa neidon alla on kirppisaarre kolmella eurolla, alimmassa kuvassa näkyy paremmin,. kuinka joku raskii luopua?)

Iloista sadonkorjuuta teille kaikille, meillä on omppuhillot tekemättä ja puolukat poimimatta. Saa nähdä jääkö ne uupumaan pakkasesta, vaiko ehtiskö huomenna tehdä jompaa kumpaa. Viikot meinaa hurahtaa aivan liian nopeaan..

 tik tik tik.. 

Eikö aika koskaan pysähdy? Taitaa olla meidän tehtävä. Kohta saa nostaa jalat pöydälle kun lumi peittää antoisimmankin maan. Nyt kerätään, haalitaan, peitellään, viimeistellään ja siivotaan. Nautitaan kun syys peittää maan ja aurinko usvaverhon takaa pilkahtaa. <3

Nautinnollista syksyä kaikille!

Pipojen päivitystä

Nämä pipot ovat olleet moneen otteeseen häviksissä. Niitä on revitty, rakastettu ja venytetty entisestään. Olivat ennestäänkin molemmille tyttösille liian isoja ja kovan käsittelyn jäljiltä 'etusakara' ulettui nenään. Harsin sen nurjalle puolelle, virkkasin Irlantilaiset ruusut, pari nappia päällitysten ja siinäpä kulkevat neitokaiset viime kevään pipoissa kuin uusissa. Kuinka voikin pienet asiat muuttaa ilmettä noin paljon :). 

Viimeisimmät kirppislöydöt ovat saatu ottaa käyttöön. Sadetakki 3e ja Kavan kukkakengät 6 e. Ainoastaan Elenaiseni sai ihkauudet kengät kaupasta, ihan vain siksi, että kirppikseltä ei löytynyt. Syksy on täällä <3. Ei meinaa muistaa pukea tarpeeksi päälle ja tämä mielessään seuraavalla kerralla vuoraakin neitoset aivan liian paksuihin tamineihin. Kohtuus, mitä se on? 

Olen alkanut ainakin nauttia syksystä kohtuu paljon, kohtuu paljon myös rakastan pientä perhettäni ja kohtuu paljon minua väsyttäis. Kohtuu paljon olis työtä (pakkausta, leivontaa ja huushollausta) vaikka kello on jo puoli kaksitoista yöllä. Kohtuu kiva päivä takana, kohtuu iloinen. Kohtuu hyvin ajatukset ovat pysyneet kasassa koko päivän ja kohtuu paljon toisia lapsia tyttöset ovat tavanneet tänään. Olen kohtuu kiitollinen kaikesta saamastani ja saavuttamastani. Kohtuu hyvää suklaata söin tänään lähes levyllisen ja kohtuu kylmät tirpaat ovat ilman villasukkia. Kohtuus on kohdellut minua sitten kuitenkin ihan hyvin, oli se sitten mitä tahansa. Kohtuu nopeasti meni kuumekkin ohitse, vain kaksi surkeaa päivää lasten kanssa tokkuraista menoa. Ja kohtuu kivaa, kun pääsemme huomenna seikkailemaan.

Me lähdemme perheviikonloppua viettämään Euraan. Uskoisin, että kova meno on kun kaikki äitini ja isäni 21 lastenlasta, 8 lasta ja mahdolliset puolisot kokoontuu kasaan. 

Kohtuutonta menoa sanoisin. Ja sitä toivottelen teillekkin. 

Elämämme on lainassa, käyttäkäämme sitä hyvin, hallitusti ja säästelemättä ilonkyyneliä. Palautusajan umpeenmeno voi olla pitkä, mutta voihan se olla lyhytkin.

Kohtuu täysillä eteenpäin, kunhan sumun takaa näkee jotain. Syksy <3 .

'Läiskä-matto'

Se piristää.

Näen kesän värit, muistan kesän maut ja ihastun yhä uudestaan.

Se piristää, siitäkin huolimatta, että palloista tulikin läiskiä.

Parempaan en pystynyt.

Jonain toisena viikkona läiskät voisivat häiritä, ärsyttääkkin.

Tällä viikolla olen kyseenalaistanut kaiken. Koko olemassaolonikin, joten pienet läiskät eivät siinä tunnu missään. Paapan poismeno ja kova flunssa ovat pitäneet huolen, että mehut ovat rutistettu naisesta. Liekö nuo maton läiskät epämääräisiä kyyneliä tai kuumetokkuraisen hikeä. Ovat mitä ovat, mutta sanotaanko, että niistä on vain tie ylöspäin. 

Silti, aivan ihanat värit!

Kuteet haalittu: Tapion Lankakaupasta, Rauman Jätti-Rätistä ja jonkun miekkosen kellarista. 

Ja sanotaanko se vielä, että aiiivan ihanat värit?!

Kirjovirkkaus taitaakin olla haastavampaa kuin uskoinkaan, mutta taidan joku kerta ehdottomasti kokeilla uudestaan. Kuteita olisi vaikka ja kuinka paljon nurkissa, keskeneräisiä neuletöitä monta ja kirjontatöitäkin odottaa tekijäänsä. Uusia kankaita kaapissa ja ideoita hirmuisesti. Katsotaan mitä tässä ehtii ja mihin kykenee, ainakaan tänään ei ole enää ollut kuumetta. Laitoin ruokaa, siivosinkin ja laitoin pyykkejä. Mama is back!

Väriä ja iloa eloonne ihanaiset!

Surun väri on musta.

Aiemmin kesällä tekemäni mekko lähti matkaansa liian aikaisin. Keskeneräisenä ja meni rikki.

Tänä aamuna korjailin ja viimeistelin. 

Yksinkertaista.

Trikoo Jätti-Rätistä ja vyönä toimii laukunhihna. 

Varjot

Ihailen,

Se vangitsi rakkauden.

Miten kauniita onkaan,

valo ja varjo yhä leikeissään.

Yksin kumpikin liikaa on. 

Vaan yhessä loivat tasapainon.

Miksi pelätä jotain sellaista, 

jonka ylitse voi lapsikin pinkaista.

Lehtiä kahisuttaa,

tossunpohjia kuluttaa.

Ääneen kikattaa

ja taas varjon ylittää.

Kauneutta ympärillään,

taivas kasvoillaan.

Parempi minäkin seurassa sun,

iloa rinnassa ahdistetun.

Kyynelsilmin katselen,

lisää tätä anelen.

Lisää hetkiä onnellisia,

ajan unohtamisia.

Maja suojaisa varjon kotina,

vaan valo täälläkin kattona.

Hieman kuitenkin pelottaa,

kun lehdet tyttöseen kurkottaa.

Tervehtii tulokasta uutta,

ihmettelee neidon pienuutta.

Monta kiljahdusta talletettuna,

ilonhetket salaisuutena.

Vaan kohta maahan varisevat,

maata kahisuttavat.

Hetkeen tartuttava on,

arki luo karkelon.

Iloa ja naurua sydämmessään,

ei parempaa voi toivoa eläessään.

Keskellä arjen kukka kaunein on,

keskellä syksyn valo yhä on.

Edit:  Nuku rauhassa isopaappa. Olet valonkodossa turvassa, meitä odottamassa. Suru tässä maassa hetken on, ilo luona Herran verraton. Lepää rauhassa.

Valon ja varjon tasapainoa teille toivottelee Kipa!

Farkkuiset tonttutakit tyttösille

Tittidii!

Aaatsipadaaadaaa

ja

Hip Hip Jee!

( kärpänenkin on näköjään päässyt kuvaan ;D )

Vihdoin sain aikaseksi tehdä nämä.

Viime keväänä ostamani takkikangas tuli vihdoin ommeltua!

Kaavat: OB 4/12:ssa

Kankaat: Joustofarkku ja sinappitrikoo Rauman Jätti-Rätistä, 

ruutukangas kirppikseltä, Tilda-tilkku kaapin uumenista.

Isot napit Jätti-Rätistä ja nepit Tapion Lankakaupasta.

Vetskari anopilta ja nauha (ripustuslenkkinä) Keskisiltä.

Vuorta en laittanut, sillä takeista olisi tullut liian tönköt. Viime keväänä yritin tehdä itselleni farkusta saman mallisen takin vuorella, mutta ei tullut hyvä, toki se työ nyt ei muutenkaan onnistunut. 

Pitkästä, pitkästä aikaa ompelu oli tosi kivaa ja vain yksi kaksoisneula meni katki (ompelukoneessa sekä emännässä molemmissa vika). Nyt on talo sen näköinenkin, että emäntä on illan ja aamupäivän ommellut. Kenkiä, Legoja, vetskareita, nappeja, palapelejä, kyniä ja vihkoja on levitetty ympäri taloa. Ja rusinoillakin on äiti lahjonut tyttösiä vielä hetken odottamaan valmista. .. ja vielä hetki. .. tämä vielä..ihan kohta..  

Anteessi!

Onneksi Veronikan silmät kirkastuivat hiippahupusta niin, että äitin piti ihan hoilotella TonttuTorvista tyttösen korvaan peilin edessä. Ihanat enkelit äitillä!

Äkkiä leikkimään huusholliskaa ennen kuin tuo yötyöläinen tuolta herää, muuten se alkaa siivota. Jonka jälkeen se menisi pihahommiin, tulisi syömään, siivoaisi ja menisi pihahommiin, nukuttaisi lapset, siivoaisi ja lähtisi yöksi töihin. Rasittavan ihanan tarkka ja kerkiiväinen mies. Älä väsytä itseäsi kulta <3

Hyvää loppuviikkoa kaikille ja paljon auringonsäteitä!

Nauttikaa matkasta!