Jämälangoista tossut

Kun laittaa monen monta jämälankaa päällekkäin ja antaa puikon viedä syntyy jos jotakin. Kuitenkin sitten päätin tehdä perus virkatut tossut. Luonnonkukat odottavat siskoja olohuoneessa. Arjen luksus on pieniä asioita. Miten monta kertaa nuokin kukat ovat jo olleet ilman vettä ja vieressä olevassa kynttiläkipossa on ollut kynttilällä vetiset oltavat. Kiposta kippoon veden kanssa lotrausta isommalla neitosella, mutta kukat ovat suht kauniina säilyneet. Joskus kun meillä on tyttösillä leikkimökki, istutan siihen eteen kyllä päivänkakkaroita. Miten kauniita ne yksinkertaisuudessaan ovatkaan. Kenties niihin sekoittuu ripaus lapsuusaikoja mieleen. Noita huolettomia ja kauniita maalaiskesiä. Aurinko paistoi silloin kirkkaammin, valaisi koko kesän. Ukkonen jyrisi voimakkaammin ja salamat lähes häikäisivät. 

Vielä on kesää jäljellä jokunen tovi. Isännän kesälomakin vasta edessä ja yhä vihertää tien reunat. 

Kukkiiko päivänkakkat yhä?

Miten kauniita pilvet ovatkaan.

Kultaa ympärillään, tuulen vietävänä.

Hiukset hulmuten, latvoja taivuttaa.

Lapsuusajat ovat täällä. 

Alati tyttöset elävät kultaisia hetkiä.

Heinäsirkan soitto sydämmessään jo heilläkin.

Kuinka kaunista.

Kasvuaan odottava istutusalue

Ilta-aurinko alkaa paistaa kovan työn päätteeksi ja tuulla tuivertaa lehtiä havisuttaa. Kynsien alla multaa, hiukset hapsottaa ja vaatteet kurassa.  Emäntä on aamulla aloittanut pilkullisessa sadetakissaan viimeiset uurastukset, kivien asettelun sun muun. Iltaan asti (taaskin) päivä meni häärätessä ja vihdoin etupihan istutusalue saa jäädä mun puolesta kasvamaan sellaisenaan. Villiviinien saisi luvan kasvaa tuuheaksi, korkeaksi ja koristaa niille tehtyä telinettä. Kenties joskus siihen tulee jonkin moista säleikköä, mutta vielä ei ole sen aika. Osan varsista ohjasin kasvamaan maahankin päin. Vaan kirvat ne siellä jäkertävät lehtiä, tai miten ne sitten reikiä raukkaparkojen vihreisiin kutreihin tekevätkään. Mäntysuopaliuosta naapurin mamma käski laittaa, kehoitti myös osallistua johonkin pihakilpailuun. Kirvat hus, sanon minä huomenna ja koitan mäntysuopaliuosta. Pihakisoille puhahdan. Vielä on työnsarkaa vaikka millä mitalla. Talossa kun ei ole rappusiakaan. 

Äitienpäiväruusu on kyllä äitin varsinainen ylpeys. Lähes kuollut kuiva korppu on luonnonveden ansiosta alkanut kukoistamaan. Liki viisikymmentä nuppua ja kukkaa tuossa pienessä puskassa on. Jokaista nuppua odotan puhkeamaan, arvostaen jokaisen loistoa. Toisessa päässä istutusaluetta kukkii Anne Marie tai joku muu vastaava. Eipä vedä vertoja tälle. Kukkapuska tunnetta mukana. Hmm. Voisin sanoa, että puutarhailu on vienyt minut mennessään. Ajatella, vasta etupiha on otettu käsittelyyn. Saa nähdä mitä sentinvenyttäjät muille pihan kolkille saa aikaseksi.

Sunnuntain blogitekstiä tehdessäni uhkasin uhmata sadetta ja lähteä markkinahumuun Kristiinaan. Vaan pihassa päätimmekin lähteä appivanhempieni ja kälyn perheen kanssa Keskisille. Mehitähti on Tuurin tuliaisia ja sopivat kivipolulle kuin nakutettu. Liekö istutettu oikein, mutta maassa on ja ainakin vielä näyttävät nauttivan olostaan.

Lumipalloheisiä ja Syyshortensiaa, hieman matalaa katajaa. 

Yksinkertaista.

Kastelupolkua ja köynnöskasveja. Etuosaan maanpeittokasveja (kasvakaa, peittäkää!), joita ilmeisesti pitää hakea vielä lisää (kenties anopin penkistä salaa tai julki nipsin sieltä täältä jotain). Nurmikon ja sora-alueen rajalle pitäisi vielä jossain välissä ehtiä laittaa joku rajakivisysteemi. Kuvastaa tietämystäni näissä asioissa hyvin: rajakivisysteemi.

Kenties sitä tietämystä alkaa näistä kasveista sun muusta pikku hiljaa karttua innostuksen myötä. Elämäni ensimmäisen roikkuvan istutuksenkin jotenkin kyhäsin. Eivät tainneet oikein tykätä matkasta tänne Tuurista, mutta ovatpa ainakin vielä pinkit. Syksyllä istutan lempikukkaseni ensikevättä ajatellen, Helmililjaa ja viereen Palloesikkoa. Yksinkertaista, mutta silti niin äärettömän vaikeaa. Palkitsevaa. Tältä erää valmista, nurmikkokin on jo osittain kylvetty. Ei kaikkea yksi pariskunta viikossa saa, mutta rappusetkin jo on suunnitteilla. Joten kaippa pihakuluumisiakin tänne saadaan vielä tänä kesänä.

Huomenna kyllä ompelen, tai kudon.. 

tai ehkäpä virkkaan?

Olen sen ansainnut.

Ja kynnetkin on lähes puhtaat, joten kaippa sitä jotakin pehmoista ja kaunista voisi vähän käsitellä.

Raikkahia päiviä luvassa, nautitahan niistäkin ihanaiset!

Ja pikkusiskoni on tulossa huomenna, TERVETULOA (ja tietysti muutkin pienet tai isot ja etenkin siskot)!

Kirjosukat neitoselle

Markkinahumu odottaa Kristiinankaupungissa. Vanha kalastajakaupunki innoitti tyttöstä pukemaan farkkua ylle ja laittamaan hiukset tötterölle. Emäntä on vielä hiukset hapsottaen tietokoneella ja pitäisi kuulemma jo autossa olla. Tervehdin teitä lukijoita pikaisesti. Kirjavat sukat koostuvat jämälangoista: sininen ja valkoinen Novitan Nalle-lanka ja ihana roosan tai persikanpinkki on jotain Dropsin lankaa (saman paksuista kuin Nalle). Kirjavan tervehdyksen kuosi on yhdistelmä Garnstudion eri sukista, että päästä en ole jaksanut noita kirjojuttuja vedellä. Tehdään niitäkin sitten joskus, on vain jotenkin vaivattomampaa ottaa malli netistä. :)

Eilen sain pestyä olohuoneeseen uuden lehtiloodan. Kurikan perämettistä löydetty perunaloota oli kyllä niin ollut viimekesänä kovassa käytössä ja savista maata täynnä. Yhä ne tuntuvat olevan hieman likaiset, mutta taitavat olla pinttynyt niin syvälle, etten minä jaksanut niitä kauemmin PORSTATA. 

Kahkaastahan Kristiinahan,

lähärettekö mukahan?

Kenties pihakuulumisia ensi viikolla, sillä käsitöille ei tunnu olevan aikaa. 

Ihanaa ensi viikkoa, rentoa tai sopivan kiireistä, kunhan olis aurinkoista!

Pysähdys arjen keskellä

Tällä viikolla tänään on vietetty pisin aika sisällä ja muuten ollaan oltu puutarhatöissä. Lupasin Veronikalle eilen, että huomenna otetaan hiukan rennommin. Siivotaan vähän ja käydään hiukan vain hakemassa lisää koristekatetta. Muuten ollaan vain. Pompitaan trampalla, ihastellaan tähän mennessä saavutettua (ja tuota isännän tekemän kaapin yllä lymyilevää kolmen euron kirppis aarretta) ja ehkäpä kudotaan. Ihastuttava Pompin ale-pakettikin postissa odottaisi. Sen tulo ajoittuikin vallan mainiosti perheen rentoon päivään. Rentona päivänä sormet eivät ole multaset ja uskaltaa vapaasti tunnustella ihastuttavia kankaita. Iikk. Äkkiä popot jalkaan ja postiin. :)

Joskus on hyvä pysähtyä kesken uurastuksen. Katsella kaukaa ja vain nauttia matkasta. Tänään on meidän lomapäivä, lasten ylenpalttinen huomioimispäivä ja vielä mammailupäivä.

        

 Hyvää viikonloppua kaikille! 

Lupaan haastaa kirjoneuleen vielä tänä viikonloppuna ja saada nuo neitosen sukat tuosta sohvapöydältä kudottua valmiiksi. 

Mihinhän kaikkeen viikonloppu sinut haastaa? 

Tervehdys nokikatteilta

Ilta-aurinko paistaa yhä rappusille emännän ihaillessa aikaansaannoksiaan. Vasta eilen kaikki oli paperilla ja tänään jo musta noki tuoksuu pihamaalla. 

Etupihan istutusalue se siinä alkutekijöissään jököttää. Hiilenmustaa koristekatetta (rakkautta ensisilmäyksellä ja nuuhkaisulla), kiviä, äitienpäiväruusu, kaksi Lumipalloheisiä, Riippahernepuu, Lumikärhö, viisi Maahumalaa ja pari Kartiotuijaa. Siinä tämän päivän ihana urakka. Huomenna vielä kauppoihin lisää, lisää, lisää. On hyvä tehdä kun nurmikko on osittain jalkasin tallattu. Oli se varmasti hupaisan näköistä kun kolme aikuista köpöttelee nurmikkoa painuksiin. Kunnes isäntä kyllästyy ja yhteistuumin vieritämme toiselta puolen pihaa vanhan kaivonrenkaan. Ainoastaan minulla jäi sormet kaivonrenkaan alle kun sitä nostimme kaiken maailman viritysten avulla ojanreunasta. 

Au! 

Hyvä minä!

 Vaikka tuokin urakka olisi onnistunut nurmikkojyrällä paremmin, niin hyvä näin. Lähin halukas nurmikkojyrän lainaaja ei suinkaan ollut lähipiiristä vaan lähipiirin naapuri joten emme sitten kehdannut sieltä hakea. Että on ainakin omintakeinen jyräysmenetelmä ja muistoja jo tuollakin nurmikolla takanaan. 

Olisin yhä hukassa pihan kanssa ellei isosiskoni olisi kuluttanut monta tuntia lehtiä selaillessa ja yhdessä suunnitelmaa tehdessä. Sanoinko sen jo? .. Isosiskoni, olet paras!

Ja ihana Elenan kummitäti oli istutus ja tallausapuna tänään. Toi huvikseen lahjankin kummityttöselle. Miten ihana ihmisten joukko meitä ympäröikään. Viimeistään ensi viikolla saa apulaiset tulla tallaammaan sorapolkua ja nurmikon pohjat kierretään kaukaa sillä niihin on kylvetty nurmikonsiemenet. Jes, kohta ei ihan niin keskeneräistä. Jes, miten ihanaa voi olla elo kaikessa monimutkaisuudessaan.

Ruusukin saatiin ehkä pelastettua, vaikka yhtä kärsimystaivalta sillä on tämä lyhyt elo ollutkin. Keveitä ja iloisia askelia teidän eloonne ja arkeenne! Ja etenkin sitä aurinkoa!

Tunnustus ja jämälangoista patalaput

Tälläisen ihanuuden sain Pizzicato-blogista, miten otettu olen moisesta rakkaudentunnustuksesta. Kyllä tämän paperilapulle riipustetun julkisen salaisuuden piristys kantaa pitkälle. Näenhän sen blogissani aina :). Kiitos ihanainen puutarhaintoinen käsityönainen! 

Säännöt ovat seuraavat:

- kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi

- kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi

- anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajalllesi ja kerro heille siitä kommentilla

- ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin

Ja eteenpäin tämän tunnustuksen ajattelin laittaa:

Askartelua ja Elämätä By Mirjarr

Olen mielenkiinnolla seurannut Mirjan touhuja 'naapuripitäjässä'.

Kertun kotoilu

Ihanan romanttista ja iloista elämää Kertulla.

Riehakas

Iloista, elämänmyönteistä lapsiperheen arkea kera äidin käsitöiden.

Taimitarha

Käsitöitä, luontoa, matkustelua ja sitä ihanaa perusarkea.

Tässäpä nuo blogit olivat. Niin paljon on niitä jotka tuon rakkaudentunnustuksen ansaitsisivat, mutta lähetimpäs nyt sellaisille joille tällä hetkellä tuntui hyvälle tuo lähettää ja joilla ei tuollaista tunnustusta taida vielä olla. Luonnollisesti kyllä rakastan jokaista julkisesti lukemaani blogia ja harvoimpa muutenkaan olen tylsille blogeille eksynyt. Useimmiten jokaisessa on sitä jotain. 

Sitä jotain on myös näissä kuvaustilanteissa, huh kun voi olla välillä mielenkiintoista. Ihana neiti 10 kk pomppii peppuloikkiaan kuvaustilanteeseen MINIMOPPI kädessään (ja vieläpä märkä). Surkuhupaisuudessaan niin hauskaa tämä kuvaaminen. On mattoa, lapsia, leluja, roskia (vaikka justiin on imuroitu!?) ja vielä omia varpaita. 

Patalaput ovat jämälangoista virkattuja äidilleni. Oranssi ei oikein ole ollut minun juttuni, mutta onneksi äitini rrrrrakastaa sitä. Ei jäänyt langat koriin pyörimään. Vaan vielä on paljon lankoja joita kuluttaa, eikä kaikki mitään niin kovin ihanan värisiä tai ei välttämättä minun makuuni. Kun saisi edes muutaman kerän vielä pois niin sitten voisi ehkä taas sallia pienen lankahamstrauksen? Nämäkin tein kaksikerroin (kaksi patalappua reunoistaan yhteen) jotta mahdollisimman paljon lankoja kuluisi ja tietysti ettei äitini sormet palaisi. :)

Rakkautta kaikille bloggaajille ja lukijoille, tuo tunnustus kuuluu myös kaikille teille ihanaisille!

Aarteita kirpparilta

Sieltäkö näitä löytyy?

Näitä iloisia kaunokaisia?

Naurusuita ja sinisimmuja?

Vaan lahjaksi saimme vaikka köyhähköjä oomme.

Paita, se lähes euron on.

Sen me mamman kanssa haimme.

Eilen kävimme kiertelemässä paikallisia kirppareita äitini kanssa, kuten viime postauksessa lupasin. Kiertely ei ollut turhaa sillä löysin vanhan miesten kauluspaidan. Voi mikä kangas! Äitiäni hymyilytti innostukseni löytäessäni euron aarteeni. Paita oli aivan kellastunut, mutta kuosi vain oli niiiiiin mun juttu. Helposti menee kyllä ryppyyn, mutta ei haittaa. Kuosi on vain niin sopiva kaapissa lymyileviin Pomp De Luxin tummanruskeisiin pussihousuihin.  Paidan käyttäjä joko rakasti löysiä vaatteita, tai sitten oli reilun kokoinen kaveri sillä kangasta oli aika paljon. Sain vapaasti leikeltyä mekon kaavat ja vähän vielä jäikin kivoja tilkkuja askarteluun (joku siis ihan oikeasti vain rakastui tähän ja säästää kaikki palaset). Kanttinauhaa en saanut kylläkään leikattua vinoon, mutta onneksi on noin avoin kaula-aukko. Kaava on joku suht vanha Ottobre, sillä olen tehnyt tämän MEKON kaavalla Veronikalle ensimmäiset mekkoni. Vanhoja piirtämiäni kaavoja hyödyntäen tein siis tämän neitosen TUNIKAN. 

 Olen saanut myös tunnustuksen Pizzicatolta , mutta vastoin olettamuksiani postaankin sen vasta seuraavalla kerralla. Mamma tuossa vieressä tahtoisi jo nukkumaan joten en kehtaa kovin kauan näpytellä sillä raukka joutuu nukkumaan meidän olohuoneessa sohvalla (levitetyllä kuitenkin).

Aika kuluu ja sitä ei saa kirpparilta. Tyttöset kasvavat ja tutkivat maailmaa suurin harppauksin. 

Taakseen katsoessaan tekisi välistä harpata sinne takaisin. Ei äiti meinaa millään ymmärtää lastensa nopeaa kehitystä. Möngerretään jo vaikka missä ja koko aika saa sydän sykkyrällä juosta perässä. Nuori neiti Elena, pomppii peppuloikkiaan aimo pompuin, varsin hassu tyttönen kun ei konttaile. Vissiin jäi se vaihe kokonaan väliin sillä ylöspäin tuo neito ruususuu jo yrittää.  

Hieman horjuen tuella seisoo hän. 

Niin äitikin, tukiverkko lähellään.

Kiitos ja hyvää huomista perjantaita teille kaikille, horjuville tai varsin vakaille, mutta toivottavasti tuetuille kuitenkin <3 .