Arkikuvahaaste 1/5

Sain Arkikuvahaasteen Villaa Sukissa -blogin Marilta.

Kiitos haasteesta :).

Itse en haasta ketään erikseen, vaan nappaa ken haluaa. 

Tänäänkään fleese-takki ei ollut meidän suosikki.

Välillä se kutiaa, on väärän värinen tai sitten se vain on liian paksu haalarin alle.

Äidistä takki on mitä pehmein ja suloisin. Lämmin ja kaunis.

Ehkä se huomenna on ihan suosikki ja  kiukuttelemme lapasista.

Mutta kuitenkin jo tiedän, että vaatteista tappelemme ihan joka ikinen päivä vähintään viisi minuuttia, mieluiten tietenkin sen tunnin putkeen. Ah!

Vähän saippuakuplia. Äiti lauloi ääneen.

Isin mukaan ei saisi, kun naapurit tai ohikulkijat voivat luulla hulluksi.

...

Puhun kaupassa yksinkin kulkiessa, tai sanotaanko, 

että etenkin yksin kulkiessa.

Äiti lauloi vielä kovempaa isin mielipiteen muistaessa.

Nuotin vierestä tietenkin.

Pyykkäämistä ja lattioiden pesua.

Nuorin nukkumassa ja lattiat luututtuna.

Klipparoidaan kangasta ja aletaan tehdä college-paitaa.

Ei luonnistu.

Yritetään ihan vaan yksinkertaista ja helppoa.

Tosi helppoa.

Aurinko houkuttelis pihalla, mutta tekaisenpas tämän tästä äkkiä ja käydään sitten lenkillä.

Lukuisten kavennusten, erilaisten variaatioiden ja räpellysten jälkeen on todettava,

että koko iltapäivä ja ilta tässä sitten meni hukkaan?

Purataan, revitään, leikataan, väännetään ja käännetään.

..

Huomenna mä kyllä laitan kunnolla ruokaa.

Huomenna en ompele, vaan leikin lasten kanssa koko päivän.

Huomenna siivoan kyllä taas koko talon 

ja siivoan kunnolla vessan.

..

Pitäisköhän pestä lattiat uudestaan..

hmm..

onkohan tämä ompelu sitten ihan kaiken väärti.

Ilta-aurinko kultaa koko kodin.

Kimmeltää sekamelskan yllä ja värittää morkkiksen kultahuntuun.

Siis oikeesti.

Värittää morkkiksen kultahuntuun.

Olen väsynyt.

Paidasta tuli tosi käytettävä vaate.

(Kuvia joku päivä sitten lisää)

Mutta vähän tunnelma on lattea ja kuvat kamalia.

Huomenna kyllä....

no se nähdään sitten.

Onneksi on olemassa huominen.

Uusi mahdollisuus ja niin edelleen.

Siihen teille kaikille voimia toivoo,

Kipa.

Mustikkainen vapaapäivä.

Paluu pääsiäisen jälkeen arkeen.

Ei ole ollut ollenkaan niin paha, kuin aluksi pelkäsin.

Vanhempi kummitätillä yökylässä ja vain Elenan kanssa kahden.

Surrurrurrrr...

Ei se mitään ihan takutonta koskaan mun kanssain ole,

mutta vain kerran ratkottiin.

Suklaata mussutettiin ja sitä löytyi joka paikasta.

Päikkäreille tapeltiin.

Ja pyykkiäkin piti aina välillä levitellä.

Mutta siltikin, ihana puolittainen vapaapäivä!

Tuloksena kahdet haaremit (koko 68 ja 86) , Paita (koko 110) ja vauvalle pipo.

Pari tiskirättiä ja hirrrveesti silppua.

Kangas tuhottu 4/12 OB:n kaavoilla ja pipon klipparoin miten sattuu, mutta ihan hyvä siitä tuli.

.. niin siis ainakin nukelle :D.

Ystäväni sai toisen lapsen vähän aika sitten ja sisaruksille piti sitten tekaista samisteluun setti.

Vauvalle haaremit ja pipo, isosiskolle paita. Omalle Elenaiselle haaremit kans.

Mustikoita  Viljamin Puodilta.

Ja resori paikallisesta.

Nam.

Nyt ei muuta ku hiuksia tötterölle, hiukan mämmiä naamaan ja perhekerhoon.

Eiköhän näillä eväillä tämäkin päivä lähde käyntiin.

Aurinkokin niin paistaa,

ihanaa!

Terkuin Kipa.

Edit. Perhekerho jäi väliin isosiskon kiukuttelukohtauksen vuoksi. Kuka sanoikaan, ettei vaatteilla ole väliä? Ja sillä, että miten ne on laitettu ja kuinka monta kertaa. Mieluiten sukka sata kertaa jalkaan, että on hyvä. Huoh. murr ja niin edelleen :D.

.. .

Päivä on pitkä.

On harmaata ja sataa.

Kuin kyyneleet täyttäis maankamaran ja värittäisi päivän suruasuun.

Sisällä ollaan valmisteltu viikkoa myös pääsiäiseen liitettävään ilosanomaan 

ja iloisiin kanssakäymisen hetkiin vieraiden kanssa.

Kastele maata sinä surullinen Taivas. 

Itkemme kanssasi.

Kiitosta raikaa sydämmessä.

P.s. Kiitos edellisen postauksen kommenteista. Vastailen niihin pääisäisen jälkeen. Minusta on ihana, miten piristätte komentein ja teette hohtoa tähän bloggaukseen. Ei ole niin yksinäistä puuhaa ;). 

Viimeiset sukat.

Lapaa vaille valmiit sukat.

Sellaiset jäivät käsityöläiseltä käsityöläiselle.

Ovat valmiit.

Olo on hieman omituinen.

Sellainen, että olispa oma äitini tässä vierellä.

Rutistaisin lujasti.

Kovin oli rankkaa neulomista.

Miten suurenmoinen nainen mammani olikaan.

Ja miten haastavasti hän tekikään sukkiin kärkikavennukset.

Kaikkein kaunein sukankärki kuitenkin.

Pitääpi harjotella.

Lämpimin terkuin ja toivotuksin,

Kipa.

Kimalletta hämärän keskelle.

Hämärä aamupäivä, mutta valjennut kuitenkin.

Rauhaisaa eloa kuin syksyssä astelis.

Puolikäyntiä kohti päivää.

Hämärä ei lapsia tavoita.

Juoksevat ja hyppivät ilosta, tervetuloa laiska päivä!

Hämäränä päivänä kuvaaminen ei ole mitään helpointa.

Pomppivat tyttöset ja valon vähyys.

Ihan kuin syksyä tekis.

Mielikin vähän kelmeä.

 "Pysy nyt edes hetken paikallasi !!"

Ja neitosta kikatutti. Kivaa, kohta varmaan äiti suuttuu.

Itseäkin alkaa naurattaa.

Toisen varpaat sain talletettua sillä välin kun kädet viuhoi vappuhuiskuja.

Pikselimössöä muut, jotenka näistä kuvista selvitkööt näiden mekkojen idea.

Fyrryä ja kimalletta.

Tikkasin paljettinauhat vyötärölle, toinen irtosi kolmannella sovituskerralla. 

Nipsin ne molemmista pois. 

Parin tunnin turha työ vähän kismitti, mutta lopputulos on kuitenkin suht kiva.

Mekon kankaat Turun Jätti-Rätistä. Legginsien ja rusettien kankaat paikallisesta.

Mekon kaava joku oma sävellys ja legginssien kaava on joku vanha OB:sta muokkaus. 

Kiitos kommenteistanne, joita jaksatte jättää.

Ei sitä aina täällä kotona kyyhöttäessä muista, että tätä joku silloin tällöin lukeekin.

Ja ihanat lukijat omaankin, vau, teiltä ammennan iloa ja inspiraatiota paljon!

Iloista viikonloppua teille!

Itsellä taitaa olla luvassa Viljamilta saatuja mustikoita ja puolukoita.

Inspiroivin terkuin,

 Kipa

Tiistain tirkistyksiä.

Mitään valmiita käsitöitä ei ole tarjolla.

Eikä kuvia mahtavasta reissustamme naispoppoon kanssa.

On vain pieniä räpsyjä sieltä täältä.

Viikonloppu oli huisin ihana.

Naurua, hihitystä, akkujen latautumista,

itkua, iloisia jäälleennäkemisiä, käsitöimistä, vauvojen tuhinaa,

onnellisia äitejä, hätkähdyttäviä hetkiä, kirppariaarteita, 

uusi tuttavuus ja hänen ihastuttava koti, kankaiden hamstrausta 

ja lämpimiä muistoja Itse Kaikkeuden Morsiammen sylissä.

Yhteenkuuluvuus on suuri onni.

Oli mahtavaa palata kotiin suuren ikävän jo vallitessa.

Eivät nuo ipanat olleet minua muistanut ikävöidä.

Mutta äipällä jo oli super kova ikävä.

Lähdimme kuiskausmetsään koko perhe.

Näin iloisten hetkien jälkeen on mitä parhain maanantai taattu.

Ihan tosissaan sain likkojen kaapit siivottua (erään kanssamatkustajan inspiroimana, kiitos <3),

auton sisältä puunattua, 

ikkunoita pestyä taas pari ja

toppavaatteet pestyä (pari takkia tuolla kyllä vielä odottaa).

Ihmettelen.

Vau, olenko oikeasti tehnyt tuon kaiken yhdessä päivässä ja silti ehtinyt leikkiä lastenkin kanssa.

Emmää yleensä..

Joten mitä tästä toteamme,

ladatkaapa akkuja aina välillä !

Nyt on hirrrmuinen määrä tarvikkeita kertynyt varastoon.

Ostettuja enimmäkseen, mutta myös saatuja.

Jos kysymys kuuluu,

että tekisitkö tälläsellä vanhalla retrokankaalla tai Marimekon vanhalla pöytäliinalla jotain,

niin mikä mahtaa olla vastaus?

Ei ole vaikea arvata,

hämmästynyt ja hämmentynyt, 

innostunut Kyllä!

Nyt toivotaan, että virta riittää ja saan kaikenlaista touhuiltua.

Vähän mekkoja, lahjuksia ja keittiöjuttuja olis tarkoitus tehdä,

mutta jälleen on todettava ajan rajallisuus.

Mutta intoa on pitkästä aikaa hirrmuiset määrät.

Iloisiin tervehdyksiin,

tiistain töräytyksiin,

terkuin Kipa.

P.s. Joskus on huisin mahtavaa aloittaa päivä kinuskipiirakalla, syödä sitä kirppislautaselta ja haaveilla kesän sispsutuksesta jalkojen alla. Kokeilkaapa ihmeessä. (Miten muuten musta tuntuu, että elän sokerista).

Rusettipipot

Piti vielä ihan ennen lähtöä pikaisesti päivittää blogia parilla pipoilla.

Tuli mun mielestä aika söpöläiset.

Saatte sovituskuvia sitten myöhemmin, kun koko asukokonaisuus valmistuu :).

Valoisaa päivää teille, kuvatessa oli hiukan vielä hämärää, mutta pilkisti se valokin pilven takaa.

Hiljaa hymyili ja enteili naurua.

Kikatusta ja hulvatonta hupsutusta

teille toivoo,

Kipa.