Eilen..

Joskus on niin sotkuista, ettei mitään määrää. 

Eilinen mekko yllä ja yökkärihousut kruunaamassa asua.

Olet pyörinyt kymmeneen sängyssä ja huokaillut arjen ahdistusta.

Sitten puhelin soi.

'Joo tule ihmeessä kylään, mutta mä vielä makaan sängyssä ja meillä on kaaos.'

Ja meillä oli hauskaa.

Ipanat laittoivat tarjolle Lego-muffinseja ja hyvä oli olla.

Illalla hiukan hävetti sotkut ja puunasin lattiat kiiltäväksi.

Tänään.

On lähes yhtä kaaos kun leivotaan, mutta onneksi vaan lähes.

Onneksi nautin vieraani seurasta, enkä alkanut paniikissa siivota.

Vierasta vaan sotku nauratti.

'Ai, sullakin on vielä laukut reissusta purkamatta!'

Niin sitä pitää,

nautitaan elämästä sen verran ku voidaan.

Ja kun sotkut tympii, niin sitten on helppo siivota.

Murr, näitä sotkuja!

Iloista aprillia ja

Rentoa menoa arkeesi toivoo,

Kipa.

P.s. Vieras toi tullessaan ihanan retrokankaan. Siitä sitten joskus lisää, kun pääsen klipparoimaan siitä jotain. Ihania naisia on enemmänkin lahjottanut minulle ihastuttavia kankaita. Marimekkoa ja muita ihnuuksia.
Niistä siis ehdottomasti lisää myöhemmin!

Mamman muistolle

Lupasin laittaa tekstini tänne blogiin edes,

kun en julkisesti pystynyt tätä lukemaan (paniikkihäiriö armoton). 

Kyllä taiteilijasielu jotain on raapustanut, 

mutta vajavainen on köyhän taito. 

Kimmeltävi huntus valkoisena,

Puhdistettu on mekkos pitsi.

armon kruunu hiuksillas,

Taivas kirkkaudellaan sua ympäröi.

   

On kultainen loisto ylläsi,

kun valon valtakunnassa laulelet.

Raikaa kiitosta ja rauhaa,

on ylläs armovaatteet puhtoiset.

Sait armon kiikkuun nukahtaa.

Tuuditti Herra sut uneen suloiseen,

Kaunista hymniä Taivas soitti,

lauloi parvi enkelten.

Taivaan portti kultainen,

odottaa sinua pienoinen,

avattu on varten sun,

paikkas luonaan on Kaikkeuden.

Armon kultareunaisin siivin kannettiin.

Lento niiden lahjaks annettiin.

Liihotit kuulaan aamun vapaudessa.

Kirkkauden maan vastaanotit.

Kimmelsi jo Taivas kasvoillas,

kun enkelparvi oli kantamas.

Vapaa,

Armon kultaisin siivin liihottaa,

lintu pieni rakkaat nähdä saa.

Ei malta odottaa,

vapaana kun lentää saa.

Kantaa armon siivet korkeelle,

Valoon ja vapauteen.

Odotti siellä rakkaat,

odotti Itse Kaikkeus.

Sanoo toiset kahleiks vapautta,

vapautta nöyränä polvistua.

Vaan tiedämmehän paremmin,

et itse tietä valinnut,

sait lahjaksi rakkauden.

Korven taisto palkittiin,

huomen on koittanut.

Vapaana liihottaa,

lintujen lailla kahleitta.

sydän laulaa kiitostaan,

kertoo suuresta armosta.

Iäinen on onni,

rauha ikuinen.

Ipanan kirjastokassi

Täällä ollaan jonkin asteen fiiliksissä.

Ihan omenana ja niin pois päin.

Ompelujumi on jotenkin ihmeen kaupalla selätetty!

Tarpeeseen kirjastokassi vanhemmalle tyttöselle.

Tuon kolme veen neitosen kanssa oli huisin hauskaa käydä kirjastossa. 

Voi ihmetyksen määrää, miten paljon kivoja kirjoja yhdessä paikkaa voikaan olla!

Ja tuosta inspiroituneena oli pakko ommella kirjoille tukeva kassi.

Vuorina on tikkikangas, jonka olen joskus ostanut kirpparilta.

Kyllä nyt luulis kestävän.

Viirinauhoista inspiroituneena tekaisin tilkuista tuollaisen reunakoristeen.

Kauris/pupu mikälie on ideoitu Mailegin pehmolelujen pohjalta. 

Kivaa, kun sai tilkkuja käytettyä.

Ja sankaan sain kulutettua kierrätettyä kudetta. Täällä todellakin ollaan liekeissä.

Jee!

Tulee ihan sirkus tunnelmiin, kun kerrankin on rohjennut ommella

ORANSSIA!

Nyt suuntaan nokkani pakkaamaan kamppeita. 

Mustat releet kassiin ja huomenna suuntaamme kohti kotopuolta surujuhliin.

Iloa kuitenkin teidän viikonloppuunne!

Terkuin,

Kipa.

Vinoraitaa pipoksi.

Kolme pipoa on emäntä saanut aikaseksi tehtyä.

Kuvattua tuo laiskimus sai vain yhden. 

Ovat kovin samanlaisia keskenään, kun on kerran kaikki samasta kankaasta tehtyjä.

(Kangas on Ikasyriltä tilattua joustocollegea)

Isännälle ja tyttösille.

Isäntä ei kyllä mitään tupsua tahtonut omaansa, mutta neitosille tupsu kelpasi. 

Ja kuulemma ehdottomasti mustana.

Itse viipotan samalla Halpa-Hallin  pipolla ku viime syksynä :D .

Silleen sopivasti kulahtanutkin tälläsen arki-mamman käyttöön.

No, mutta.. tämä arki-mamma nappaa kadoksissa olleen virkkuukoukun kouraansa (kannattaa silloin tällöin siivota sohvan altakin) ja virkkaa tarpeeseen tulevan tilpehöörikorin tyttösille.

Aurinkoa päiviinne ihanat,

paljon paljon iloa ja voimia arkeen

teille toivotteleepi,

Kipa.

...

Vapaus,

riemunkiljahduksia erämaassa.

Kimmeltävi valon voima,

syliinsä turvaisaan sulkee.

Maailma kylmä lämmin on,

kun vapaana kulkea saa.

Riemu rajaton,

kun valo armahtaa.

Huomen kun koittaa,

valon hymy kimmeltää,

siivilöityy kasvoillein,

aamun askel mitä kevein.

Helppo on päivää rakentaa,

kun valo on vallannut sen,

Voittajan lailla hymyilee,

kun varjost vapautti sydämen.

Siis lahja varjokin on,

suurta rakkautta tuo.

Kunnia kaikki valon,

kun varjon leikkiä suo.

Leikkii varjo kaunista leikkiään,

hetken nurkkia pimentää.

Vaan ei mustaa oo sisällään,

kun valo vapaasti kimmeltää.

Laulaa rinnassa riemulaulu,

laulaa sulosointuja sydän ahdistetun,

vapauden on pauhu,

erämaassa liverrys vapautetun.

Ei ilman varjoa kulkea voi,

vaan vapaana kuitenkin.

Sanon sen vielä kun niin kauniisti soi,

vapaus, vapaus, vapaus,

se koitti sittenkin.

Lumen ja hallan alta,

paljastuu maa rikkahin,

Vahva on valon valta,

lämmin sylinsä rakkahin.

Tuiverra tuuli kasvoillain,

hiuksiain leyhytä.

Lämmitä kylmää sydäntäin,

varjoista vapauta.

Vessaan kierrätysmatto.

Näitä leikattuja kuteita riittää. 

Tällä kertaa tein vessaan mustavalkoisen maton. 

Jotenkin ihan huippu rosoinen ja samalla söpö!

Kuteita olis vielä aika paljon. Kiitos ihanat seurakunnan naiset, kerrankin olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Hyvää viikonloppua kaikille.

Paljon aurinkoa ja kuulaita aamuja.

Kiitos osanotoista <3.

Se on nyt valmis..

.. ja pesussakin jo.

Nimittäin tämä lahjaksi saaduista kuteista virkattu matto.

I-H-A-N-A   se kuitenkin on. 

Ja elämää näiden mattojen tuleekin kestää, joten ei kun kone laulamaan.

Karhu-printti on Tiukupuu-blogin Lotan tekemä.

Ihastuin hänen maalauksiin kertaheitolla ja kysäisin, että saiskos häneltä tilata jotain.

Ja kuten huomaatte, saihan häneltä <3. (kiitos)

Herkkulakkoa täällä ei ole ollut meneillään. Ei sitten tippaakaan, 

tai ehkä vähän.. silleen ihan inan vaan, mutta onneksi vaan inan.

(Sillä äippä on paljon leppoisempi suklaan vaikutuksen alaisena ja tallustellessaan ystävän tekemissä upeissa kirjoneulesukissa. Parhautta <3)

Kaikki langat näihin virkattuihin herkkuihin ovat jotain jämiä ja mallit vedetty hatusta.

Mums teille kaikille,

täällä yritetään nauttia arjesta. Mammani kannettiin enkelsiivin Taivaan kotiin. Aina taka-alalla eroikävä jytää ja siksi mitä ilmeisemmin tämä hiljaisempi elo täällä blogin puolella saattaapi jatkua.

Näytettäköön teille vielä kuvaa kerkiiväisen ipanan aikaansaannoksesta.

Sanotaan, että semmoset yli kymmen tuntia kun on työtä takana niin  meinais niinku 

ÄRSYTTÄÄ  :D .

Oli vielä ihan oma vika, kun kerran työn viereen olin sakset jättänyt. Eikö tää jo pikkuhiljaa alkais oppia laittamaan ne sakset yläkaappiin? 

 Kiitos kun olette hirmu kannustavia, kannattelevia ja ilostuttavia.

Olen saanut lukijakunnakseni ihan mahtavia tyyppejä!

Herkullista loppuviikkoa teille kaikille.

Paljon rakkautta, iloa ja rauhaa teille toivoo,

Kipa.