6.12.

Juhlistamme tänään kukin omalla tahollaan Suomen itsenäisyyttä. 

Miten on pieni Suomi pärjännyt ja sinnitellyt sodassa. Nyt on meillä rauha ja ilo.

Vapaus.

Hiljentykäämme myös kunnioittamaan sitä työtä, mitä sotaveteraanit ovat edestämme tehneet.

Meillä on itsestäänselvyyksillä ympäröity itsenäinen valtio ja olkaamme kiitollisia.

Työ on ollut suuri ja käsittämätön.

Kärsimykset, puute, nälkä ja suru ovat olleet suuret. Emme me osaa sitä ymmärtää. Voimme vain kuvitella tuon kaiken pelon ja surun ilmapiirin hallitsevuuden. Olemme vapaat nauttimaan isiemme työstä ja suuresta Varjeluksesta joka meitä on siivittänyt aina tähän päivään asti. 

Teemaan sopien tämän päivän paketista sain anopilta Suomenlippuja ja ison kennon kananmunia.

Mitä tapahtui max. vitosen lahjoille, sitä en tiedä, mutta kerrassaan ihana lahja!

Itse annoin vanhan lampetin, jota voin täällä vilauttaa vielä joskus.

Eilen olimme ystäväni luona ompelemassa. 

Oli kyllä antoisa ompelu-ilta, sillä sain kahdet töppöset tehtyä joulupakettiin.

(Kaavat ovat täältä )

Kangas on täällä ennenkin vilahtanutta Majapuun Apilapalloa ja Uniikki-lappu on Kestovaippakaupasta.

Laput menivät molemmat hieman vinoon, mutta muuten olen tyytyväinen tossuihin. Tikit suorassa ja purata ei tarvinnut. Jei!  Kiitos ystävälleni seurasta ja iltapalasta <3 .

Nyt taidamme mennä likkojen kanssa pihalle. Pulkka, tytöt ja iloinen kikatus, siinä tie onneen.

Kiitos Isien, saamme nauttia tästäkin päivästä kaikessa rauhassa <3

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ihanaisille! 

5. Piparimuoteista koristeita

Päivät hiipivät hissutellen lähemmäs jouluaattoa ja syntymäjuhlaa.

Paketista tälle päivälle putkahti aimo annos piparimuotteja.

Perinteikäs possumuottikin on meiltä puuttunut, nyt on hän sitten meillä.

Kiitos anoppi <3 

Parista muotista tekaisin isännän porausavustuksella parit joulukoristeet.

Tällekkin päivälle oli minun antamastani paketista verho anopille.

Verhokujan nappasin vanhoista valmisverhoista, pyöreän pitsiverhon halkaisin kahtia ja ompelin puoliskot kiinni verhokujaan. Periaate sama kuin näissä viirinauhoissa . 

Ja kuulemma passasivat ikkunaan ja ovat anopille passelin romskut. 

Kuvat ovat taas romanttisuudesta kaukana, mutta näillä mennään mitä etukäteen näistä pikaisesti paketoidessa nappasin. Ensi vuonna uudet kujeet, ehkä myös kuvat ovat paremman laatuisia :)

No mutta, nautinnollista ja romanttista torstaita teille,

tänään tämä lähtee ompelemaan ystävän luokse joululahjoja. 

Ompeluterapiaa <3

4.12.

Tänään on ollut sellainen päivä, että soronou.

Aamulla avatessani anopin pakettia, en todellakaan arvannut päivästä tulevan näin maanantai.

Keskiviikko maanantai-fiilingillä sisältää ongelmia auton kanssa (onneksi onnistui kimppakyyti), se sisältää kaatumisen lapsi sylissä ja kimppakyytiläiset saavat vieläpä odottaa autossa kun käyt kaupassa. 

Noloa, sanoo sisäinen mittarini, joka silloin tällöin laulaa aika railakkaasti korvanjuuressa.

Ensivaikutelma Perhekerhon pihassa, kompuroiva nainen kädet ruvilla. Onneksi lapsi säilyi naarmuitta, säikähti hieman. 

Minulla oli vauhdikas, tapahtumarikas aamu. Se sisälsi hieman jännitystä ja säikähdystä. Ystävän apu tuli tunnetuksi (jälleen)  <3 ja autohan saa luvan lakata temppuilemasta.

Kaikki me kompuroidaan elämän tyrskyissä, minä nyt vissiin tuppaan ottamaan kaiken niin kirjaimellisesti.

No asiaan.. 

Anopilta sain tänään ihastuttavan vanhan villaessun. Oi. Tää on magee ja ihan mun tyylinen!

Kiitos anoppee <3

Tänään anoppini sai sisustuspuodista ostamani jouluiset laskosverhot. Eivät näin pakkauksessa näytä juuri miltään, mutta uskoisin olevan ihanat ikkunassa.

Neitien paketit jäivät tänään avaamatta. Eikös se vähän niin mennyt, että pitää olla kiltisti saadakseen lahjoja? Olenkohan minä ollut kiltisti?

Ansaitsenko lahjat? 

Siinäpä miettimistä.. 

Tähän varmasti voisi vastata jotain ympäripyöreää, että jokainen on lahjan arvoinen, mutta toisaalta.

Vaadimmehan lapsiltamme kiltteyttä, tottelevaisuutta jne.

Saavutammeko me itse nuo vaatimuksemme?

Kompuroimmehan itse tämän tästä asioissa kuin asioissa.

hmm.. 

Siinäpä pohtimista tälle päivälle ja toivotaan, että huomen aamulla saamme kaikin avata paketit. 

Iloa ja sopivasti kurittomuutta keskiviikkoonne!

<3

Luukku 3.

1. ja 2. päivä sain anopiltani leivonta-tarvikkeita. Kiitos!

Anoppini on tainnut kuulla ohimennen heittämiäni valituksia, sillä muffinipelti ja pursotuspussi ovat olleet ostoslistallani. Noh, nyt omistan molemmat, sillä eilen sain leivontalehden ja siinä tuli mukana pursotuspussi ja metallisia tyllia. Jee <3

 Pieni testing piti järjestää siis. 

Ohje löytyi oman kaapin kätköistä ja on tästä kirjasta napattu. 

Oli kyllä varsin mielenkiintoinen ja aika monivaiheinen leivontaprojekti. 

Kaksi tuntia meni ja tuloksena 12 onnistunutta ja kohonnutta kuppikakkua. 

VAu. Kerta se on ensimmäinenkin.

Ja koska näissä oli kauramuruseos päällä, piti saada kokeilla vielä jotain pursotuspusseillakin.

Joulupipareita joulukorteiksi, pakettikorteiksi, kuusenkoristeiksi tai vaikkapa ihan vatsantäytteeksi.

Kaupunki-idea on täältä ja tuossahan selkeesti könöttää talo 31, meidän rakas tupa.

Ja näin vielä tälle päivälle antamani lahja anopille. 

Vanhat upeat sakset ja söpö suojuspussukka:

Huomiseen ihanaiset! 

Arki on sitten kutkuttavaa toisinaan, eikö? :)

Iloa päivääsi!

2.

On jo toinen päivä joulukuuta. 

Tätä vauhtia mentäessä, on hirmu nopeasti vuosi 2014.

Noh, yrittäkäämme nauttia näistä kuluvista vuoden viimeisistä päivistä.

Onhan joulukuu ja tunnelma korkealla.

Anopille tekemästäni kalenterista paljastui mittanauha virkatulla suojuksella.

Mustan harmaa kuorrute puuvillalangasta ja nahkainen vetopala.

Kuorrute on tänään muutenkin IN, siitä lisää  huomenna :).

Näitä suojuksia tehtäessä kannattaa käyttää vaikka hieman liian pientä koukkua langalle, sillä tuota reunaa tehdessä mitta jää helposti näkyviin. Kuten kuvasta näette, hieman on tainnut olla liian iso koukku lankaan nähden. Oikean kokoinen muuten, mutta reunusta tehtäessä paistaa valkoinen suojus. Ei se niin tarkkaa ole, mutta ensi kerralla tehdessä tiedän kokeilla pienempää koukkua ja koitan tiukentaa tietoisesti käsialaa.

Kokeiluja, inspiroitumisia ja ennen kaikkea iloa arkeen teille toivottelee

KiPa. 

Ensimmäinen adventti

Anoppini kanssa vaihdoimme joulukalenterit ja tein hänelle ensimmäiselle päivälle käsityöpussukan.

Voihan tuon laittaa toilettipussukaksikin, mutta ajattelin tuon lähinnä kässätarvikkeiden säilyttämiseen.

Pussukka on tehty vanhasta pyöreästä kirppis-pöytäliinasta. Kauan sitä marinoin kaapissa ja mietin jo käyttöön ottamista, mutta sitten kuitenkin raaskin silputa siitä pari pussukkaa. Yksi anopille ja toinen joulupuotiin. 

Ihana kangas <3

Pussukan sisältä paljastui parin seuraavan päivän paketit. 

Lapsetkin saivat oman joulukalenterinsa tänä vuonna. Laitoin joihinkin jotain tavaraa herkkujen lisäksi, mutta uskon herkkujen olevan ne tärkeimmät. Tänään neitoset saivat värityskirjan ja kynät. Äippä taas sai anopilta muffinsipellin ja siihen muffinsivuokia. Ehkäpä niistä sitten myöhemmin jotain leivontakuvia sitten kehitän? Katsotaan, katsotaan. Kylläpä tämä pakettien availu jouduttaa arkea mukavasti. Huomiselle onkin anopilta taas jokin iso paketti.. iiksistä. Vähän jänskättää. Ihanaa arjen juhlaa tämä tälläinen.

Jännitättekö te mukana?

Minun anopille antamasta pakettiläjästä ei tullut otettua kuvia, mutta ehkäpä jossain välissä käyn siitä nappaamassa kuvan tänne blogini kätköihin. Tässä kuvia vielä tuosta neitosten joulukalenterista ja likkojen huoneen uusista verhoista jotka sain joskus aikoja sitten anopiltani. Joka taas sai nämä äidiltään. Hieman muokkausta ne vaativat, sillä olivat ihan super seitkytlukua. Nyt passaavat hienosti ja ovat aika suloiset.

 Ja käsin tehty nuo ristipistot. Vau, ihailen!! On siinä pistoksia saanut lasteni isomamma pistellä!

Nyt ei muuta kuin soronou ja hiljentymään ensimmäiseen adventtiin. Kynttilöitä palamaan ja sen sellaista. Lapset ovat saaneet sekoitettua koko kämpän sekaisin ja juhlafiilis sen osalta aika kaukana. Mutta siinä onkin oppimista, etsiä juhlafiilis jostain muusta kuin siitä mikä meidät ympäröi. Kuorrutus on aina kiva, mutta sisällä se juju kuitenkin on. 

Iloa, seesteisyyttä ja rauhaa teidän ekaan adventtiin.

Sylin täydeltä rakkautta ja läheisyyttä.

Olette suuri iloni <3

P.s. Käytiin klaffaamassa, mutta kukaan ei ollut kotona. Eräiden oven takana odotti tälläinen:

Tuija-kranssi

Yhtäkkinen päähänpisto ja vartissa valmis!

Jos ei olisi satanut vettä, niin en olisi hoksannut käyttää näitä puolittain huonoksi menneitä Kartio-Tuijan rippeitä kranssiksi. Eipä niitä olisi tullut mieleenkään hakea lumen alta. Siellä ne ruman joutomaakasan takana törrötti.  Kiitos siis sateen, meillä on joulukranssi ovessa. Ja vanha koivukranssi sai yllensä havuhunnun. Nyt vois se lumi tulla sitten takas? Näyttäis tuo rakennustyömaakin paljon kauniimmalle ja pihassa olisi hieno lumikasa joutomaan sijaan.

Keittiöön laitoin emalivatiin tulilatvoja ja käpyjä. Kylläpä piristi kummasti. 

Hei, eikä yhtään vois sopivammin osua.

Ulkona sataa lunta!

Nyt on piristystä tälle päivälle kerrakseen.

Oi!

Valkeita unelmia teillekkin lukijani, sellaisia muhkean kokoisia pumpuleita tietänne pehmittämään ja valaisemaan.