Avaimenperä puuhelmistä

Koti. Sinne siis tänään. Vaatimattomin eväin matkaan, vaatimaton on äitinikin, joten ehkäpä tämä 2,5 v. tyttäreni tekemä avaimenperä ilahduttaa häntä. 

Mistä tiedän mä sen?

Että lainaa tää kaikki vain on.

Kertoi äitini sen.

Kauneus katoavaa.

Kukka kauneinkin,

syksyllä värin ruskean saa.

Kertoi äitini sen,

pian lehdet pois varisee.

Muiston kultaisen,

saanhan pitää mä ees sen.

Kertoi äitini sen.

Hetken suvi tää lämmittää,

syksy ohi pian on,

sekin pian pois otetaan,

lainaa tää kaikki siis on,

kertoihan äitini sen.

Rikkaan pipo

Aurinko. Yhä täällä. 

Kaikkista helteisimpinä päivinä väkersin  kaksinkertaisen trikoopipon. Kangas on Rauman Jätti-Rätistä. En saanut millään noita laskoksia pois, vaikka kastelin, silitin ja maanittelin. 

Yhtä itseppäinen kangas kuin työstäjänsä. 

Pipo oli jo muka valmiina, mutta otin pitsit pois, laitoin napit ja otin pois, kunnes paljetit saivat jäädä. Paljeteista on puolet yhdessä laitettu neitosen kanssa, HIDASTA, mutta tulos on se mitä kaipasinkin. Just meidän näkönen ja tunnetta mukana. 

 

Rikkaus.

Se on sinussa itsessä.

Se pysyy ja on.

Arvostan ja kiitän. 

Miten paljon minulla on. 

Pienet taimet itää. Kasvaa ja kehittyy.

Linnut laulaa, riemu rinnassaan livertelee, sulosointuja kotia kaipaavalle.

Elämänrikkaus.

Pysyvä rikkaus.

 Se on se mitä tarvitsen.

Se mitä lähden kotopuolesta hakemaan.

Tulen rikkaana kotiin.

Köyhdyn kuitenkin, aina saatava lisää ja lisää.

Tuhlaaja mikä tuhlaaja, mutta rakkautta pitääkin tuhlata. 

Kaksin käsin kauhoa ja ammentaa.

Se rikkaus onkin ainut mitä tarvitsen.

Olen siis rikas. 

Entä jos rikkauden rakennusaineet menetän?

Olenko sitten köyhä?

Perustanko rikkauteni vakaalle pohjalle?

Pienet taimet itää, kohta kukkivat.

Miten paljon työtä.

Niin paljon teen kuin jaksan.

Olkoot  vaatimaton työni kiitoksena siitä, mitä kaikkea lahjaksi olen saanut.

Istuintyynyt ja tunnustus

Serkkuni saunanverannalla olevat kahdet kesätuolien tyynyt kaipailivat uutta kuosia päällensä. Minä sitten surauttelin nämä tyynynpäälliset serkkuni kierrättämästä patjanpäällyskankaasta. Istuinosan kankaat ovat jotain minun kangaskätköistäni löytyneitä kankaita. Kuviokangas taitaa olla paikallisen kangaskaupan palalaarista ja alaosa (joka nyt ei vissiin näy kuvassa) on kirpparilta löytynyttä verhoa. 

Kymmenentuhatta kertaa olette arvoisat klikkaajat käynyt täällä blogissani. Kiitos jokaiselle lukijalleni ja toivottavasti blogini on antanut teille edes ripauksen siitä mitä se minulle on antanut. Minulle annettiin tälläinen tunnustus Helmi Hetkiä ja Herttaista eloa blogista. Kiitos!

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi.
Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden.

Itse annan tunnustuksen näille seuraaville blogeille joita käyn aina välillä stalkkaamassa:

Tuu Tikki

Tuulialla

Jennyn keskeneräiset

Nyt kun nämä istuintyynyt ovat vihdoin valmiit pääsen tekemään tyttösen mekkoa Mekkotehdas-kirjasta. Mallista en ole aivan varma vielä. Orelmaa oli mielessä, mutta kangas riittäisi johonkin oikein rimpsuunkin. Periaatteessa joka tytöllä kuuluu pari rimpsumekkoa kesällä olla?

Sitä odotellessa..

Kesä on täällä.

Tämä ihastuttava vanha verho on pyörinyt kaapissa viime kesän Tuurin Miljoonakirppiksestä asti. Nyt vihdoin sain ommeltua jotain kesäistä kotiin. Saa nähdä onko tämä sellainen ihastuttava ulkoilutyyny vai meneekö tämä makkariin. 

Ihanaa kun tänäänkin aurinko paistaa ja saa vain ottaa rennosti. Tätä on kaivattu. Kävimme VIIDEN tunnin autoajelulla pitkin lähiseutua. Susiluola, Karijoen Pyhävuori ja Teuvan ikioma Parra on nyt nähty. Toisten SIISTEJÄ pihoja ihailtu autonikkunasta ja jätskiä syöty. Meidän pihaa ei viitsisi tällä hetkellä katsella, kaikki on hieman sen näköistäkin, että lähtee piha hevonkuuseen kohta. Mutta tämä päivä vain ollaan ja nautitaan auringosta, hetken se kesä kestää joten täytyy siitä osata myös nauttia. Aurinkoista alkukesää kaikille!

Se oikea löytyi!

Se vain kolahti. Näit sen ja tiesit, tuo on mun?

Kyllä.

Juurikin näin kävi. 

Sydän lauloi jo omaa uutta sävelmäänsä. Innostus kupli rinnassa.

Hymyilytti.

Juuri oikea, vihdoinkin.

Otin selville numeron ja lähetin viestiä.

 Tumma miesääni vastasi ja kertoi, että katselee ihastustani tälläkin hetkellä ikkunasta.

 Lähdimme ajelemaan tänään Kurikan perämettiin. Sieltä se uusi retusointia kaipaava ruokapöytä löytyi.  Kuvaa ette saa kuin alimman kuvan verran. Isännän kanssa ahkerana kannoimme pöydän talliin ja sieltäpäin kuvaaminen ei meinannut oikein tuottaa haluttua tulosta. Yritän jossain elämäni vaiheessa saada siitä ihan rehdin ja kunnollisen pöydän ja sitten postauksenkin tänne. Sillä välin kerrottakoon, että kyseessä on valioyksilö ja se tarvitsee 'hieman' hiontaa ja maalia. Pöytä on Barokkia ja kaipaa kaverikseen ihanat rautaiset tuolit (kuva tuoleista täällä ), onneksi myös Isäntäkin oli samaa mieltä. 

No nyt minulla se oikea on.

 

Kaukaa löydetty, läheltä rakastettu.

Huomaanko, hoivaanko ja arvostanko?

Itsestäänselvyyskö,

Ei ikinä.

Arki vain vie mennessään.

Tuulen tuivertamat

Kesä alkaa jo kohta olemaan täällä! Tuuli ja aurinko tanssahtelevat kilpaa, pelaavat hippaa pihalla. Emäntä hiukset pörröllään kärrää klapeja vajaan. Lähes kaikki pihamme puut ja pensaat ovat päässeet ränsistyneeseen talliimme tai peräkärryille. Käsitöitäkin on aina jossain välissä tehty, mutta en niitä jaksanut nyt kuvata tänne, pihatyöt vievät veronsa. Minua tultiin jo kotiin katsomaan, että ollaanko sitä hengissä kun ei blogi päivity. Lupasin päivitellä blogiani useammin vaikka en käsitöitä tänne kuvailisikaan. 

Kävimme viime viikolla Raumalla Jätti-Rätissä. Sieltä tarttui mukaan kaiken näköistä, mutta myös nämä kuteet. Haisivat perunakellarille ja olivat parin metrin pätkissä, mutta nyt ovat kerillä ja tuuletettu. Voi kun pääsiskin mattoja paukuttelemaan, mutta katsellaan sitä puuhaa sitten kun piha ja tilaustyöt ovat reerassa. Vuorossa olis jos jonkin moista työtä. Ei stressiä, kyllä ne siitä jossain pihatöiden ja kotitöiden lomassa valmistuvat. ;) 

Aurinkoista loppuviikkoa joka iikalle!? 

Tärkeimmät pelastettu

Meillä piha aiotaan laittaa jälleen kerran uusiksi käytännöllisyys syistä. Eilinen päivä oli lapsille ja oikeastaan meille kaikille kovin rankka. Mutta nyt on kaikki kukkapenkin istutukset pelastettu! Meinasin ottaa ensin vain lempikukkani elikkäs Helmililjani, mutta sitten iski nuukuus ja siirsin ihan kaikki. Kaikki kivet siirsin pois ja istutin vielä viiniköynnöstä ja sen sellasta. 

Ilta-aurinko jo kimalteli lehtien yllä ennen kuin sain oman urakkani valmiiksi. Yleensä hieman jopa ärsyynnyn jos minulta kysytään, että antaako lapsesi tehdä käsitöitä (tässä kohtaa pihatöitä)? Tämä onkin täysin totuttelu ja asennekysymys. Lapsetkin useimmiten nauttii yhdessä tekemisestä. Saa silputa pikkusaksilla oksia, kantaa kiviä, kastella matoja, ihmetellä muurahaisia ja istuttaa siemeniä. Viimeinen puolituntia pihalla tuntui jo kyllä tuskalle. Isompi lapsi pissat housuissa ties monennenko kerran päivän aikana (otetaan rutkasti takapakkia) ja nuorempi itki kyllästyneenä vaunuissaan. Pakko oli hieman jopa jättää työt kesken ja mennä lasten kanssa sisälle. Pelkkä asenne ei tällä kertaa riittänyt. Asenne nyt oli muutenkin loppuillasta jo ihan hukassa. Naapurin emäntä se istui vain tramppiksen vieressä lapsia vahtimassa ja ihmettelemässä toista pihalla pamppaloivaa emäntää. 

Pitäisiköhän munkin kokeilla pelkkää olemista välillä?

Pitäisikö opetella kiireenkin keskellä vain istumaan rappusille ja ihailla kukkia, 

pelkästään vahtia lapsia?

Mmm. .. Kaikesta tuskastumisesta, kiukusta, väsymyksestä, turhautuneisuudesta sun muusta huolimatta sanoisin, että eipä ole mun juttu. Ei ainakaan tänä kesänä. 

Millä pystyisin olemaan vain kun tiedän, että kohta tulee kaivinkone ja vie meidän etupihalta kaiken? 

Kaikki mahdollinen talteen ja helposti siirreltäviin laatikoihin. Tämä kesä YHDESSÄ myllätään ja ensi kesänä vain istutaan trampoliinin vieressä ja syödään. Nautitaan aikaansaannoksista ja hieman omaksi iloksi touhutaan.

Ei tule valmista ja ehjää ilman tuskaa?