Tuulen tuivertamat

Kesä alkaa jo kohta olemaan täällä! Tuuli ja aurinko tanssahtelevat kilpaa, pelaavat hippaa pihalla. Emäntä hiukset pörröllään kärrää klapeja vajaan. Lähes kaikki pihamme puut ja pensaat ovat päässeet ränsistyneeseen talliimme tai peräkärryille. Käsitöitäkin on aina jossain välissä tehty, mutta en niitä jaksanut nyt kuvata tänne, pihatyöt vievät veronsa. Minua tultiin jo kotiin katsomaan, että ollaanko sitä hengissä kun ei blogi päivity. Lupasin päivitellä blogiani useammin vaikka en käsitöitä tänne kuvailisikaan. 

Kävimme viime viikolla Raumalla Jätti-Rätissä. Sieltä tarttui mukaan kaiken näköistä, mutta myös nämä kuteet. Haisivat perunakellarille ja olivat parin metrin pätkissä, mutta nyt ovat kerillä ja tuuletettu. Voi kun pääsiskin mattoja paukuttelemaan, mutta katsellaan sitä puuhaa sitten kun piha ja tilaustyöt ovat reerassa. Vuorossa olis jos jonkin moista työtä. Ei stressiä, kyllä ne siitä jossain pihatöiden ja kotitöiden lomassa valmistuvat. ;) 

Aurinkoista loppuviikkoa joka iikalle!? 

Tärkeimmät pelastettu

Meillä piha aiotaan laittaa jälleen kerran uusiksi käytännöllisyys syistä. Eilinen päivä oli lapsille ja oikeastaan meille kaikille kovin rankka. Mutta nyt on kaikki kukkapenkin istutukset pelastettu! Meinasin ottaa ensin vain lempikukkani elikkäs Helmililjani, mutta sitten iski nuukuus ja siirsin ihan kaikki. Kaikki kivet siirsin pois ja istutin vielä viiniköynnöstä ja sen sellasta. 

Ilta-aurinko jo kimalteli lehtien yllä ennen kuin sain oman urakkani valmiiksi. Yleensä hieman jopa ärsyynnyn jos minulta kysytään, että antaako lapsesi tehdä käsitöitä (tässä kohtaa pihatöitä)? Tämä onkin täysin totuttelu ja asennekysymys. Lapsetkin useimmiten nauttii yhdessä tekemisestä. Saa silputa pikkusaksilla oksia, kantaa kiviä, kastella matoja, ihmetellä muurahaisia ja istuttaa siemeniä. Viimeinen puolituntia pihalla tuntui jo kyllä tuskalle. Isompi lapsi pissat housuissa ties monennenko kerran päivän aikana (otetaan rutkasti takapakkia) ja nuorempi itki kyllästyneenä vaunuissaan. Pakko oli hieman jopa jättää työt kesken ja mennä lasten kanssa sisälle. Pelkkä asenne ei tällä kertaa riittänyt. Asenne nyt oli muutenkin loppuillasta jo ihan hukassa. Naapurin emäntä se istui vain tramppiksen vieressä lapsia vahtimassa ja ihmettelemässä toista pihalla pamppaloivaa emäntää. 

Pitäisiköhän munkin kokeilla pelkkää olemista välillä?

Pitäisikö opetella kiireenkin keskellä vain istumaan rappusille ja ihailla kukkia, 

pelkästään vahtia lapsia?

Mmm. .. Kaikesta tuskastumisesta, kiukusta, väsymyksestä, turhautuneisuudesta sun muusta huolimatta sanoisin, että eipä ole mun juttu. Ei ainakaan tänä kesänä. 

Millä pystyisin olemaan vain kun tiedän, että kohta tulee kaivinkone ja vie meidän etupihalta kaiken? 

Kaikki mahdollinen talteen ja helposti siirreltäviin laatikoihin. Tämä kesä YHDESSÄ myllätään ja ensi kesänä vain istutaan trampoliinin vieressä ja syödään. Nautitaan aikaansaannoksista ja hieman omaksi iloksi touhutaan.

Ei tule valmista ja ehjää ilman tuskaa?

Äitienpäivä-tervehdys

Siunausta jokaiseen elämänne päivään, etenkin niihin kaikkista arkisimpiin ja kuluttavimpiin.

 Paljon paljon terveyttä ja iloisia nauruntäyteisiä päiviä. 

Kauniita elonhetkiä, lumoavia metsäretkiä.

Jokainen äiti on paras mahdollinen, Luojan luoma juuri sinulle ja juuri sinun lapsille.

En osaa sanoa itsestäni, olenko ollut hyvä äiti. 

Omasta äidistäni voin sanoa, että äitini ei ole ollut hyvä. 

Minun äitini on ollut TÄYDELLINEN ja on edelleen. 

Kiitos!

Hyvästi pihakoivu

Pihakoivumme elämä jatkuu vaikka se kaadettiinkin tänään. Hieman sydän tykyttäen katselimme Veronikan kanssa kun iskä kaatoi meidän ikioman koivumme. Pihaltamme tulee kaatumaan moni muukin puu ja katoamaan monen monta pensasta ennen syksyä. 

Tähän kohtaan missä tämä varmaan metrin levynen risukranssi on, tulee meidän vaatimaton terassi. Sellainen missä nyt muutama koivujakkara, ruokapöytä ja lapsonen mahtuu viettämään kesäisiä iltoja.

Tänään on ollut hyvä päivä. Lapset ovat olleet yllättävän kilttejä, vaikka olemme olleet koko päivän pihalla. Veronika hienosti 'auttoi' omilla saksillaan silppuamaan risuja ja sitten lopuksi yhdessä kannettiin peräkärrylavallisen verran oksia auton perään. 

Taas on yksi kauniin mallinen ja värinen helmi valmistumassa elämän helminauhaan. 

Näistä yhteisistä päivistä tulee varmasti kauneimmat helmet.

 Meillä itsellämme on suuri vaikutus, minkälaisia helmiä nauhassamme on.

Minkälainen helmi sinun päivästäsi mahtaa muodostua?

Vielä on monta tuntia aikaa maalata, koristaa ja muovata helmestäsi juuri sellainen kuin toivoisit sen olevan. Minun helmeni varmasti näyttäisi tänään koivuhelmelle. Kauniisti hiottu, mutta sateessa kärsineen näköinen puuhelmi. 

Nahkatakista tyynyksi

                             Huomenna miekkonen täyttää vuosia ja ostolahjan lisäksi tekee mieleni antaa jotain itsetehtyä. Tänään hieman viime tipalla valmistui isännälle syntymäpäivälahja vanhasta nahkatakista. Takin  saumat ovat mielestäni kerrassaan upeat! 

maalatakko vai ei?

Olen jo jonkin aikaa etsinyt tyttösille pulpettia.
Serkkuni suurelta 'markilta' se sitten löytyi ( Kiitos ! ). Tämä on aikas sinappisen värinen, mutta hieno silti. Kysymys kuuluuki, että onko se niin 'upean ruman' värinen että on hyvä tuollaisenaan? Vai pitäisikö kuitenkin maalata? Maalaisisin sen sitten tylsäksi ja neutraaliksi valkoiseksi. Mitä mieltä olette? Tämä ihastuttava kapistus on sen verran kulunut, ettei sille paljon hiomapaperia tarvitsisi näyttää.. 

Lastenhuoneen sisustus ainakin menisi uusiksi, mikäli tämä jäisi tämän väriseksi. 

Toisaalta se kyllä kaipailisikin uudistusta.

Pitsisukkia jälleen.

Kevät on täällä. Aurinko on paistanut sen verran, että aivan alkaa pihatyöt innostamaan. En ole ennen pahemmin innostunut pihatöistä, mutta tänä keväänä tunne on toinen. Meille on ostettu pala maata lisää. Ei järin paljon, juuri sen verran, että siihen autotalli mahtuu ja hieman lapsille leikkitilaa. Vielä on monen moista paperia täytettävä, ennen kuin varsinaiset työt alkaa. Huoh.

Inspiroiduin metsäretkellä ottamaan isännän ÄLYKKÄÄLLÄ puhelimella kuvia. Kuvat otin inspiroimaan saamaan aikaseksi tikuttaa pitsiset villasukat loppuun asti valmiiksi. Otin vielä metsästä tikun mukaan olohuoneen pöydälle. Ihanat värit. 

Voitte vain kuvitella kuinka hauskaa isännällä oli ajella hölkkävauhtia autolla minä edessä jalkasin köpötellen. Välillä emäntä hyppäsi ojaan tai sen yli. Räpsäisi pari kuvaa, jatkoi matkaa hypätäkseen toisen ojan yli, pysähtyäkseen yhtäkkiä paikalleen ihmettelemään veden solinaa tai kuuntelemaan metsän ääniä. Miten olen kaivannut kaikkea tätä sydän lauloi. Muistutti metsän-neidolle jälleen, että Pohjanmaallakin on metsiä. Täälläkin on metsä täynnä ihmislapselle ihmeteltävää.

Jonkin asteista pihasuunnitelmaa tehdessäni huomasin, että meillähän kasvaa samanlainen puu OMASSA PIHASSA. 

Olenko siis ihan oikeasti kulkenut laput silmillä ja jättänyt huomaamatta tuollaiset ihanat värit? 

Olen. 

Tähän mennessä en ole kyllä erityisemmin edes piitannut pihastamme (enkä muuten rohkeista väreistäkään), mutta lisätila  tekee ihmeitä. Uudet tuulet puhaltavat ja meille saadaan jonkinmoinen terassi. Ja sinne olen saamassa ihanan viiniköynnösportin. Sitä siis toteutetaan sillä välin kun  'paperit' ja luvat odottavat valmistumistaan ja sitten vitkuttelevat virastoissa sekä postissa.